Kolumnit

Kuivalihat eivät ehtineet mukaan, mutta pilkkireissun ruokailumusiikki kolahti kerrasta

Hiihtoloma meni tutuissa tunnelmissa tunturissa pilkkiessä. Tällä kertaa mukana oli kokenut talviretkeilijä, jolle pilkkiminen oli uusi kokemus. Teltan eteisessä syöminen oli tuttuakin tutumpaa, joten satsasimme ruokaan. Ennen matkaa ruokasuunnittelulle jäi vähän aikaa, ja lopulta syömistä olikin mukana jotakuinkin ahkiollinen.

Viimekertaisessa kolumnissani kerroin mätäkuun lihoista. Laitoin kuivalihat roikkumaan helmikuun puolella, mutta vesisateessa ja yötäpäivää jatkuneissa suojakeleissä kuivamista ei tapahtunut. Jännitti, että lihat mätänevät. Tavoitteena oli saada lihat evääksi kymppiviikon tunturiretkelle.

Niinhän siinä sitten kävi, että aurinko ei kahteen viikkoon näyttäytynyt ja lihat roikkuivat lähdön hetkellä edelleen punakoina ja paksuina kimpaleina. Reissuun oli pakattava mukaan pähkinöitä, suklaata ja muuta äkkiravintoa. Säät olivat lopulta Norjan puolella niin ahavat, että naama punotti tunturiviiman ja auringonvalon yhteisvaikutuksesta — täydelliset kuivatuskelit siis. Kotiin saavuttuani räystäältä roikkui jo mustana kiiltäviä, ohueksi haihtuneita ja valmiita herkkupaloja. Ihmeellinen on kevätauringon vaikutus.

Kuivatlihat onnistuivat hyvin. Suola maistuu napakasti, vaikka laitoin sitä lihoihin niin hentoisesti kun vain karkeaa merisuolaa voi laittaa. Lihat pitänee laittaa piakkoin vakuumiin ja pakastimeen, ettei tule syötyä liikaa. Yliannostuksesta voi kuulemma silmät ja posket pullistua ja krooninen jano vaivata.

Maaliskuinen pakkanen paukkui tunturissa sen verran talvisena, että tuoreen kalan syömisessä oli turhan iso kynnys. Reiästä nousseet harrit ja taimen jämähtivät saman tien umpijäähän ja edessä olisi ollut ensin sulatusurakka. Olipahan helppo heittää saalis kotona suoraan pakastimeen.

Retkiruoka kalareissuillani tapaa olla melkoisen vaatimatonta. Kestosuosikki on kotona valmiiksi tehdyt lihapullat ja niiden kaveriksi pasta ja tomaattikastike. Kaveri toi ruokalistalle jotain uutta ja erilaista. Intialainen riisi kikherneineen ja oliiviöljyineen maistuivat, mutta kyllähän pakkaspäivän jälkeen myös perinteinen rasvainen pyttipannu kelpasi.

Ruokailuhetken päätteeksi yllätin kaverini soittamalla puhelimesta erikoisen ja tunnelmaan sopivan laulun. Vaimoni oli kysynyt viestittämällä muutamia avainsanoja reissusta, joiden avulla hän ja tekoäly tekivät meille muutamassa minuutissa reissubiisin. Kaverin ilme oli näkemisen arvoinen, kun Olli Haloselta kuulostava Suomi-poppari lauloi koskettavasti intialaisesta riisistä, eväitä täynnä olevasta ahkiosta, yhdentoista tunnin yöunista ja hukassa olevista rauduista.

Ensi kerralla voisin kysyä tekoälyltä apuja myös ruokalistan tekemiseen. Kuivaliha sopii botin mukaan esimerkiksi energiseen aamupuuroon, burritoihin sekä nuudeleiden tai perunamuusin kaveriksi.