Ihmiset

Kotona lasten kanssa – Samuel Rantajääskö kertoo arjestaan vanhempainvapaalla

Könkään kodin olohuoneen lattialla huristelevat oranssi roska-auto, tikkaallinen paloauto ja täydessä lastissa oleva puurekka. Traktorikin löytyy, ja Hugo Rantajääskö, 4, kertoo, että se on Ferguson. Nooa Rantajääskö, 3, näyttää, miten leikkuupuimuri toimii. Pikkuveli Lassi Rantajääskö, 1, on jo unohtanut äskeisen pahan mielensä ja hauskuuttaa vierasta pistämällä päähänsä hatuksi sinisen muovikipon.

Menossa on mukana myös lasten isä Samuel Rantajääskö. Hän jäi vanhempainvapaalle, kun kesäloma luokanopettajan työstä elokuussa päättyi ja hoitaa poikiaan kotona vuoden loppuun saakka.

– Halusimme olla mahdollisimman kauan kotona lasten kanssa, hän sanoo.

Myös puoliso Linda Rantajääskö on opettaja, ja tällä hetkellä hän sijaistaa miestään Sirkan koulussa.

Samuel Rantajääskö on aiemminkin ollut kotona lastensa kanssa, ei tosin ennen näin pitkään, joten aivan uutena koti-isän arki ei hänelle tullut.

– Mie tykkään. Jos muitten lasten kanssa arjessa on töissä, niin jaksaa omienkin kanssa olla. Tässä itsekin oppii ja kasvaa, hän sanoo ja toteaa, ettei arki tietenkään aina helppoa ole.

Lasten ja kodin hoitaminen on täyttä työtä, sen hän tietää, ja se helpottaa, kun siihen myös asennoituu niin.

– Tietää, että tänääkin toistuvat samat rutiinit, hän sanoo.

Tässä hoksaa, että yksinkertaiset asiat ovat parhaita. Samuel Rantajääskö

Isän ja poikien päivä alkaa aamukuuden ja -kahdeksan välillä. Kun aamupala on syöty ja hampaat pesty, kello alkaa lähennellä yhdeksää. Isommat pojat menevät usein siinä vaiheessa ulos ja Lassi pian ensimmäisille päiväunilleen.

– Perusarki perustuu ruokailuihin ja nukkumiseen. Kerran pari nukutaan päikkärit, on viisi ruokaa päivässä ja välillä koitetaan touhuta ‒ ja pääasiassa siivotaan. Siinäpä se, ei siinä paljon ehdi. Sitten odotellaan, että koska äiti tulee kotiin, Rantajääskö sanoo.

Mitään ihmeellistä hän ei arkeen edes kaipaa.

– Tässä hoksaa, että yksinkertaiset asiat ovat parhaita. Pienten kanssa on mukava tehdä asioita, he ovat aidosti innostuneita vaikka vain roskien viennistä. Se on palkitsevaa, hän sanoo.

Aiemmin syksyllä Rantajääskö esimerkiksi kävi kokemassa katiskoja Ounasjoessa isompien poikien kanssa sillä aikaa, kun Lassi nukkui päikkäreitä rannalla. Kun lunta tulee enemmän, talon ympäri ajetaan latu, jonka hiihtämisestä pojat voivat kerätä palkintotarroja.

Tässä ymmärtää myös paremmin toista, joka on kotona – ja meillä myös sitä, joka on töissä. Samuel Rantajääskö

Perheille suunnattuihin kerhoihin Samuel Rantajääskö ei juurikaan osallistu.

– Lähteminen kolmen kanssa on isompi vaiva kuin siitä saatava hyöty, hän tuumaa.

Naapurustossa asuu saman ikäisiä lapsia, ja Rantajääskö uskoo, että kun pojat vähän kasvavat, kavereiden kanssa aletaan leikkiä enemmän.

Kaksi päivää viikosta Hugo ja Nooa ovat päiväkodissa Könkäällä, ja niinä päivinä isä viettää aikaa kuopuksen kanssa. He ovat esimerkiksi käyneet pyöräilemässä.

Tukiverkostojakin perheellä on, mummolat ovat Alakylässä ja Sodankylässä.

Kasvattajan ammatista Rantajääskö ei usko olevan kovinkaan paljon hyötyä omien lasten kasvattamisessa.

– Se etu siitä ehkä on, että näkee, että sillä on merkitystä, että on kotona. Työssä huomaa, että kun vanhemmat ovat kiireisiä, lapset alkavat reagoida, hän sanoo.

Ihan ok on monesti riittävä. Samuel Rantajääskö

Omien lasten kanssa hänelle tärkeintä on viettää perusarkea ja vetää perusrajoja.

– Peruskristilliset arvot ovat ne, millä mennään, hän sanoo.

Rantajääskö sanoo uskovansa, että omiinkin lapsiin pitää tutustua. Jokainen lapsista on hänen mukaansa myös erilainen yhdessä sisarustensa kanssa kuin yksin, ja siksi kahdenkeskinenkin aika jokaisen kanssa on tärkeää.

Rantajääskön mukaan lapset myös muuttavat vanhempiaan.

– Uskon, että kasvan itsekin samalla kun lapset. Tässä ymmärtää myös paremmin toista, joka on kotona – ja meillä myös sitä, joka on töissä. Tyhjästä tinkaaminen on jäänyt pois, hän sanoo.

Omille lapsilleen Rantajääskö toivoo asioita, joita uskoo jokaisen vanhemman toivovan.

– He saisivat sellaisen elämän kuin haluavat. Osaisivat tehdä omia päätöksiä eivätkä olisi kenenkään vietävissä. Osaisivat ottaa toiset huomioon, hän sanoo.

– Ihan ok on monesti riittävä. Voi unelmoida ja mennä tähtiin mutta ei tarvitse pettyä, jos sitä ei tule. Perusseiska on hyvä.

Isänpäivää vietetään ensi sunnuntaina 10. marraskuuta.