Kolumnit

Kolumni: Kuinka kohdata huoli ympäristöstä? – Lempeys auttaa

Toivon rehellistä ja rakentavaa keskustelua ympäristön tilasta ja elintapamme vaikutuksesta siihen. Haluaisin keskusteluihin ennen kaikkea lempeyttä, sillä ympäristökriisin kohtaaminen voi herättää niin vaikeita tunteita, että aiheen haluaa sulkea pois mielestään.

Näin tein itse pitkään. Vältin lukemasta artikkeleja nykyajan orjuudesta, vesikriiseistä tai eläinten tehotuotannosta, sillä ne herättivät ahdistusta ja järkyttivät maailmankuvaani.

Halusin uskoa, että kaikki yritykset, päättäjät ja yksilöt toimivat viisaasti ja kunnioittavasti toisiaan kohtaan. Luulin, että maailman luonnonvarat ovat rajattomat. Muutenhan niitä käytettäisiin säästeliäästi?

Vaati valtavasti vastustusta ja sitten uskallusta kohdata maailmankuvaani järkyttävää tietoa. Opin, että pohjoismainen hyvinvointimme perustuu globaalin etelän maiden luonnonvarojen ja ihmistyön hyödyntämiseen.

Kun suuryritykset ostavat maata Etelä-Amerikassa ja Aasiassa, paikalliset menettävät mahdollisuuden elinkeinoonsa ja voivat joutua jopa pakkotyöhön yritykselle.

Tämän kohtaaminen herätti syvän järkytyksen. Onnekseni löysin ihmisiä, joilta sain tukea epätoivon kohtaamiseen. Opin, että haluan tiedostaa ja hyväksyä etuoikeuteni. Sen jälkeen voin tarjota muille niistä käsin.

Syken mukaan puolet Suomen päästöistä syntyy ulkomailla, mikä helposti unohdetaan.

Tiedän, että ihmiset näkevät eri tavoin Suomen kokoisen maan vaikutuksen maailman tilaan. Kuitenkin Suomessa asuvien päästöt ylittävät kaksinkertaisesti kestävän tason. Tähän lasketaan vain Suomen rajojen sisällä tuotetut päästöt.

Syken mukaan puolet Suomen päästöistä syntyy ulkomailla, mikä helposti unohdetaan. Kiina on maailman suurin viejä, siksi sen päästöt ovat niin suuret. Kiinan päästöiksi lasketaan meille tuotavien hyödykkeiden, kuten autojen, rakennusmateriaalien, teknologian ja vaatteiden valmistus. Toivon, että voimme tiedostaa, mistä arkemme ainekset tulevat.

Koen, että elämäntavallani on siis väliä. Haluan elää kestävämmin, sillä voin sitä kautta kunnioittaa muita ihmisiä ja ympäristöä sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti.

Lopulta näen kysymykseksi sen, mikä on hyvää elämää. Mistä saamme aidosti merkitystä? Itse saan sitä kohtaamisista, yhteistyöstä ja yhteisöllisyydestä. Siksi toivon, että voimme keskustella haastavavistakin aiheista yhdessä.

Kirjoittaja on Hilla Groupin toimittaja.