Ihmiset

Kolarin vuoden yrittäjä Lea Kaulanen pokkaa palkinnon kaikkien pienten ja perheyritysten puolesta – tulevina vuosina Navettagallerian emäntä saattaa jo vähän huokaistakin

Navettagalleria Äkäslompolon Karilassa on tarjonnut jo parikymmentä vuotta elämyksiä ja hyvää ruokaa kansallispuiston kupeessa. Luontomatkailun tulevaisuus Ylläksellä huolettaa Lea Kaulasta.

Kun Navettagallerian asiakas avaa oven, hän on usein kansallispuiston luonnosta lumoutunut ja valmiiksi altis tarinoille.

– Mie kerron haltioista ja maahisista, että teän täytyy varovasti kulkea, koska sehän on toisten koti, Lea Kaulanen sanoo kahvilansa salin puolella.

Maagisen luonnon teemaa jatkavat sisällä hämärässä kahvilassa, vanhassa heinävarastossa, Kaulasen nukkehahmot, jotka viime vuosina ovat saaneet entistä enemmän seuraa muittenkin töistä. Viimeisimpinä sinne on ripustettu Kaulasen pojan Outa-Vertti Antikaisen isot akryylimaalaukset.

Navettagalleria Äkäslompolon Karilassa, Kaulasen kotitilalla on vuodesta 2005 toiminut monenlaisten elämysten tyyssijana. Keskiössä ovat luonto, kansanperinne, taide ja ekologisuus.

– Se luonnonmukaisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että käytämme luomutuotteita ja lähellä tuotettuja raaka-aineita.

Kaulanen on innostuja ja kehittelijä. Kahvila ruokineen, käsityötuotteineen ja taideteoksineen on ydintä, mutta liiketoiminta on vuosien saatossa versonut eri suuntiin. Alkuvuosina Karilassa esitettiin hiihtolomaviikoilla paikallisten tekijöitten voimin nukketeatteria. Kaulasen jättimäiset peikkonukkehahmot ovat nyt vetäytyneet kahvilan ylähirsille.

– Mie haluaisin vieläki tehhä enemmän näitä luovia juttuja, mutta tuntuu, että niille ei ole oikhein aikaa. Toivottavasti tulevaisuudessa on enemmän.

Navettagalleria on kehittynyt erilaisten yhteisöllisten tapahtumien ja kulttuurin areenaksi. Sen tiluksilta käsin yhteisöä rikastuttavat esimerkiksi Art Äkäslompolo -taidekollektiivi ja Äkäslompolon historiasta kertovat teatteriesitykset.

Kaulanen on elvyttänyt paikalliskulttuuria eikä ole jäänyt yrityskuplaan, vuoden yrittäjän palkintoperusteissa mainitaan.

Karilan tilukset ovat laajat, mikä antaa mahdollisuudet monenlaiseen. Tällä hetkellä Kaulanen kehittää puolivilliä puutarhaa, jossa hän haluaisi yhä enemmän kasvattaa raaka-aineita kahvilan tarpeisiin.

Kaulanen perusti Navettagallerian lapsuuden perheensä vanhaan, remontoituun navettarakennukseen paluumuutettuaan Porvoosta ja asetuttuaan perheen kanssa asumaan lapsuudenkotiinsa Karilaan. Yritys sai innoituksensa Porvoon vanhoista käsityöläiskahviloista.

Omat vahvuudet ovat päässeet yrittäjänä kukkimaan, Kaulanen pohtii. Hän kokee olevansa ennen kaikkea luova toimija, mutta sanaa taiteilija hän vierastaa.

– Se tarinallistaminen mulla oli se, mikä kiinnosti.

Hän on käyttänyt toiminassa vahvasti intuitiotaan, mitä pitää vahvuutenaan. Toisinaan se on vienyt harhaankin.

– Mie olen semmonen heittäytyjä, ja joskus varomattomasti saatan sanoa kyllä. Ei niistä juurikaan taloudellisia riskejä ole tullut, vaan enemmänkin oma jaksaminen on välillä ollut koetuksella.

Munkki on kuitekki se meän päätuote, jota eniten mennee.

Lokakuun lopussa Navettagalleriassa eletään korjailujen ja talveen valmistautumisen aikaa. Loka–marraskuu pidetään kiinni, ja Kaulanen avaa paikan yrittäjäpuolisonsa Juha Antikaisen ja kahden vakituisen työntekijänsä kanssa jälleen joulukuussa.

– Suurin osa liikevaihdosta meillä tehdään maaliskuussa.

Pitkäaikainen, pian eläköityvä työntekijä Jaana Vesivalo vastaa asiakaspalvelusta, ja toinen vakituinen työntekijä on Signe Klement.

Vuodesta 2015 yritys on elänyt voimakkaan kasvun aikaa. Tuolloin kokki Antikainen tuli mukaan yritykseen ja otti kahvilan keittiön ja sen kehittämisen haltuunsa. Hänen kädenjälkeään on esimerkiksi keittiön siikakurniekka, jossa on Jerisjärven siikaa taikinakuoressa.

– Munkki on kuitekki se meän päätuote, jota eniten mennee.

Kasvua ovat vauhdittaneet myös kymmenisen vuotta sitten alkanut keskieuroppalaisten matkailijamäärien kasvu Ylläksellä, mikä on venyttänyt joulusesonkia sen alkupäästä. Kaikista asiakkaista puolet ovat ulkomaisia ja toinen puoli kotimaisia.

Karila sijaitsee kansallispuiston reittien kupeessa, mutta virallinen kansallispuiston lähtöpaikka se ei ole. Kaulasen mielestä se on aivan hyvä. Tilan vieressä ei ole asfaltoitua parkkipaikkaa, joka sopisi paikan luonteeseen huonosti. Hän on itse raivannut pellolleen parkkipaikan, jota käytännössä käyttävät myös pelkästään reitille suuntaavat. Se kuitenkin vähentää pysäköintiä Karilan kapealle tielle.

Ylläs elää luontomatkailusta, ja niin elää myös Navettagalleria. Kasvava matkailijamäärä herkässä luonnossa mietityttää Kaulasta.

– Se on ristiriita, jota mie mietin koko ajan toiminnassani. Sen asian kanssa minun häätyy ellää ja yrittää tehhä ratkasuja.

Iso epäkohta on kierrätyksen hankaluus. Kaulanen ihmettelee, miten kierrätystä ei ole Kolarissa vieläkään saatu toimivaksi. Hänen kunnanvaltuutettuna viime kaudella ajama hyötyjäteasema jäi muitten hankkeitten varjoon.

Kaulanen on ratkonut omaa muovijätteen keräämistä yhdessä toisen yrityksen, Velhon kodan kanssa. Lassila & Tikanoja hakee muovit yritysten yhteisestä astiasta. Biojätteensä Kaulanen kompostoi ja käyttää kasvimaallaan.

Kaulanen on huolissaan myös Äkäslompolon kasvavasta rakentamisesta: uhrataanko siinä perinteinen rakennusympäristö ja Ylläksen matkailun ydin, joka on luontomatkailu? Esimerkiksi Mettonpahikon metsän kaataminen oli Kaulaselle kova, surullinen paikka.

– Toisaalta mie saan onneksi olla täälä Karilan rauhassa vähän syrjällään näistä pahimmista paikoista, Kaulanen hymähtää.

Lea Kaulanen ottaa palkintonsa vastaan kaikkien pienten yritysten ja perheyritysten puolesta. Paikallisuus on Ylläksen voimavara.

– Mie haluan ajatella, että tämä on kunnianosoitus kaikille pienille ja tärkeille toimijoille. On tosi tärkeää, että meillä on niitä, ettei kaikki mene isojen ketjujen alle.

Tulevina aikoina Navettagallerian arjessa saatetaan elää muutosten aikaa. 62-vuotiaan Kaulasen toiveissa olisi hidastaa tahtia ja pikkuhiljaa luovuttaa viestikapulaa eteenpäin. Vastuuta ja mahdollista yrityksen jatkamista harkitsee nyt Kaulasen tytär Annukka Mujunen ja hänen puolisonsa Joona Mujunen. Perhe asuu puolet vuodesta Oulussa ja puolet Äkäslompolossa.

– Mie saattasin sillon olla enemmän taustalla, keskittyä enemmän luovaan puoleen ja vaikka tuolla Lehon torpassa puuhasteluun, Kaulanen hymyilee.

Lehon torppa on vuonna 2015 Karilan maille muutaman kilometrin päästä siirretty Heino-isän synnyinkoti.

– Viime keväänä pi’imme sitä ensimmäistä kertaa auki asiakkaille lisätilana. Sitä mie haluaisin kehittää enemmänkin. Jo nyt sitä voi myös vuokrata pieniin tilaisuuksiin.

Lehon torppa ja koko Karilan tila kertoo tarinaa Kaulasen suvusta. Matkailun mallin hän sai kotoa, kun turisteja tuli kotimajoitukseen.

– Vieraiksihan heitä silloin sanothiin, ja minusta se on kyllä aika hyvin kuvattu.

Vierainaan Kaulanen haluaa kävijöitä ja matkailijoita palvella.