Kulttuuri
Kolarilaislähtöinen kuvanveistäjä Kirsi Kaulanen ojentaa Lappi-kirjallisuus-palkinnon keskiviikkona Kolarissa
– Kyllä niissä lappilainen ääni kuuluu selkeästi, ne on rakastettavia tarinoita ja kaikki on hienoja kirjoittajia.
Näin toteaa kilpailun kirjoista luku-urakkansa keskellä kolarilaislähtöinen kuvanveistäjä Kirsi Kaulanen, joka valitsee tänä vuonna viidettä kertaa jaettavan Lappi-kirjallisuuspalkinnon.
Palkinnonsaaja julkistetaan palkintojuhlassa Kolarin kirjastolla keskiviikkona 19. maaliskuuta kello 13.
Ehdokkaat ovat Anu Kolmosen Taapelitaivas, Inga Maggan Puolikas, Katja Ketun Erään kissan tutkimuksia, Maria Peuran Esikoinen, Tommi Kinnusen Kaarna sekä Uni Ojuvan Onhan sentään linnut. Kuusi finalistikirjaa valitsi kirjastoalan ammattilaisten esiraati vuosien 2023 ja 2024 aikana ilmestyneiden aikuisten kaunokirjallisten teosten joukosta.
Lappi-kirjallisuuspalkinto on vuodesta 2017 järjestetty Lapin kirjastojen yhdessä jakama palkinto ansioituneelle Lappi-aiheiselle tai lappilaisen tai Lapista kotoisin olevan tekijän suomenkieliselle teokselle. Saamenkielisistä kirjoista mukana ovat suomeksi käännetyt.
Kilpailulla halutaan nostaa esille laadukasta lappilaista kirjallisuutta.
Kuin Finlandia-palkinnossa, myös kahden vuoden välein jaettavan Lappi-kirjallisuuspalkinnon valitsija vaihtuu ja tulee eri elämänaloilta. Kirsi Kaulanen korostaa tarkastelevansa ehdokaskirjoja ihmisenä, joka ei ole kirjallisuuden alalta.
– Se on mun näkemys kuvanveistäjänä ja subjektiivinen näkemys.
Kaulanen aikoo lukea jokaisen kirjan kahteen kertaan. Mitkä ovat palkinnon valitsijan kriteerit?
– No niitä tässä saakin miettiä, ei se helppoa oo, Kaulanen sanoo.
”Ihon alle meneminen” on yksi mittari.
– Kirjan pitää vaikuttaa taiteena. Taiteen täytyy tuntua jossakin, herättää jotain lukijassa, aivan samalla tavalla kuin kuvataide tai vaikka musiikki.
Kaulanen aloitti ehdokasteosten lukemisen pari viikkoa sitten, ja arvelee viettävänsä niiden parissa tiiviisti helmi–maaliskuun. Ensimmäisellä lukukerralla hän tarkastelee kirjoja kokonaisina taideteoksina ja toisella kerralla analyyttisemmin. Palkinnonsaaja ja Kaulasen perustelut palkintoon kuullaan Kolarin kirjastossa maaliskuussa.
Kaulanen kertoo, että on innokas lukija, kirjallisuuden kuluttaja. Viikossa saattaa mennä useampi romaani.
Kaulanen tunnetaan etenkin julkisista taideteoksistaan, joiden materiaali on usein laserleikattu, kiillotettu ruostumaton teräs. Tunnetuin teos on vuonna 2023 valmistunut presidentti Mauno Koiviston Välittäjä-muistomerkki Helsingissä, jonka suunnittelukilpailun Kaulanen voitti 110 ehdotuksen joukosta.
Porvoossa asuvan Kaulasen juuret ovat Äkäslompolossa, jossa hän käy säännöllisesti. Hänelle Lappi on rakas kotipaikka ja inspiraation lähde töihin.
– Lapin luonnossa kulkeminen vaikuttaa kehollisesti, kehon kautta muotokieleen, hän pohtii.
Lappi-kirjallisuuspalkinnon finalistiteokset
Anu Kolmonen: Taapelitaivas, Aviador
Taapelitaivas kuljettaa lukijan itsellisten naisten kohtaloiden kautta 1930-luvulta tähän päivään. Kemin sahatyöläisten elämä on kovaa, niukkaa ja kurjaakin. Pärjäämisen kulttuuri tukahduttaa valitukset ja avunpyynnöt. Luokkaerot ja poliittiset kahnaukset repivät ihmisiä erilleen, mutta Leivän Isä tupruttaa vakaasti taustalla, luoden tulevaisuudenuskoa. Kirja kertoo kauniisti arjen rumuudesta, sen pienistä valonpilkahduksista – ja rakkaudesta, josta ei puhuta.
Inga Magga: Puolikas, Like
Inga Magga kuvaa koskettavasti tarvetta ja pyrkimystä tutustua omaan sukuun ja sen historiaan, jotta löytäisi itsensä ja saisi koottua itsensä yhdeksi, kokonaiseksi. Päähenkilö Ibbán juuret ovat Saamenmaalla Kutturassa, nykyelämä Tampereella. Saamenkieli on ”villi joki”, joka kutsuu mutta on vieras. Opettelu, tutustuminen vaatii rohkeutta ja uskallusta, sisäisten muurien murtamista. Kirjassa avautuu perinteinen saamelainen elämänmuoto ja ajatusmaailma ja sen törmäys suomalaisen yhteiskunnan vaatimuksiin.
Katja Kettu: Erään kissan tutkimuksia, Otava
Romaanin pääkertojana toimii Kissa, joka tarkkailee ihmisiä. Kissalla on kyky matkustaa ajassa ja paikassa. Niinpä Kissa on milloin helsinkiläisessä talossa Kirjailijan luona, milloin kaukana Saaren mökissä Lapissa. Kirjan läpi mukana kulkee Kirjailijan isoisovanhempien Eevan ja Mahten hieno rakkaustarina. Teoksessa ajat, paikat ja tarinat sulautuvat upeasti yhteen.
Maria Peura: Esikoinen, Otava
Romaani on tositarinaan, omakohtaiseen kokemukseen perustuva kertomus siitä, miltä tuntuu, kun oma lapsi sijoitetaan muualle. Romaani on myös katsaus traumojen kehästä, väkivallan vaikutuksista, siitä kun lapsi menee sijoiltaan eikä äidillä ole keinoja selviytyä. Romaani tarjoaa myös mahdollisuuden valoon, kasvamiseen sekä selviytymiseen.
Tommi Kinnunen: Kaarna, WSOY
Sodassa koetut kauhut ovat kätkeytyneet Lainan kovan kuoren alle. Lapset Martti, Marja ja Eeva ovat saaneet osansa vanhemman sukupolven kantamista taakoista. Muistisairaan Laina-äidin kuoleman lähestyessä Martti yrittää selvittää, miksi elämä on mennyt niin kuin on mennyt. Mistä ulkopuolisuuden tunne johtuu? Salaisuudet punoutuvat auki, kun Lainan muistot etenevät ajassa taaksepäin kohti kipupistettä.
Uni Ojuva: Onhan sentään linnut, Aviador
Uni Ojuvan runot maalaavat vahvoilla kuvilla Lapin historiaa. Teos lähtee liikkeelle jääkaudesta ja vyöryy kohti nykypäivää. Historian ja yhteiskunnan muutokset paalutetaan viiteen paikkaan: tulivuori, raippamänty, joki, työväentalo ja asutustila. Valtakoneisto kurottaa kuninkaan pitkillä käsillä pohjoiseen ja uusi uskonto tuomitsee vanhat perinteet. Kenen ovat maat ja mannut? Kulttuurien törmäys ja ihmisten liikehdintä muuttaa maata ja elämää.
(Luonnehdinnat: Lappi-kirjallisuuspalkinto)
Kuusi finalistia siivilöityivät 150 teoksen joukosta. Teokset jakoi keskenään ja luki läpi neljän kirjastoalan ammattilaisen palkintoraati: kolarilainen Sirpa Tolonen, Sari Hakko Kittilän kirjastosta, Tiina Heinänen Sompion kirjastosta ja Virva Jakkula Posion kirjastosta.
Tolonen kertoo, että urakka oli iso, mutta todella mielenkiintoinen.
– Tuli luettua semmoisia kirjoja, joita ei muuten lukisi. Ihania yllätyksiä oli, Tolonen kertoo.
Käynnissä on myös yleisöäänestys, jossa suosikkiteostaan voi äänestää 23. helmikuuta saakka. Kirjastoissa on myös paperiäänestyslomakkeita. Palkintoina on lahjakortteja verkkokirjakauppaan.
Lappi-kirjallisuuspalkinto on 3000 euroa ja yleisön suosikki saa 500 euroa.
Palkinnon voitti viimeksi vuonna 2023 Pekka Juntti teoksellaan Villikoira. Palkinnon ovat saaneet myös Kerttu Vuolabin Valon airut, Rosa Liksomin Everstinna ja Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys.
Lukijaäänestyksessä palkitut ovat Minna Rytisalon Lempi, Ritva-Elina Pylväksen Alisa, Väylän tytär, Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa ja Niillas Holmbergin Halla Helle.
Juttua on muokattu 17.3. kello 13.37: Jutun otsikkoa on muokattu.
Juttua on muokattu 17.3. kello 11.39: Juttuun on lisätty palkintojuhlan alkamisaika.
Juttua muokattu 7.2. kello 9.09. Korjattu palkinnon aikaisemmin saaneiden kohtaa, josta aikaisemmin puuttui yksi palkinnonsaaja, Rosa Liksomin Everstinna.
Mistä kahvipöydissä juuri nyt puhutaan?
Ihmiset
