Paikallisuutiset

Koirien aiheuttamat porovahingot ovat kasvussa – koiria halutaan kouluttaa porovapaiksi

Paliskuntain yhdistys haluaa luoda koko poronhoitoalueen kattavan mallin, jossa porotilat sekä eläintenkouluttajat tekisivät yhteistyötä ja tarjoaisivat palveluja koirien kouluttamisessa porovapaiksi.

Kesällä kolme vuotta täyttävä suomenpystykorvanarttu Iitu pyörähtelee innokkaasti pitkään jäljestysliinaan kytkettynä. Omistaja Katri Sihvola ohjaa koiran poroaitaukseen, missä kymmenkunta nulppopäistä hirvasta seuraa siron koiran liikkeitä vain mietoa kiinnostusta osoittaen.

Sodankylässä, Sattasvaaran poroaitauksella on alkamassa poropaimennuspäivä. Toisin kuin muiden päivään osallistuvien, Sihvolan tavoitteena on kouluttaa lintukoiransa porovapaaksi.

Tänä lauantaina on menossa heidän kolmas koulutuskertansa.

– Suomenpystykorvilla on historiaa kaiken riistan koirina aina oravista lähtien, mutta tavoitteena on saada Iitu keskittymään lintuihin. Koira pitäisi saada myös porovapaaksi, jotta metsällä voi paremmin keskittyä olennaiseen, Sihvola kertoo.

Kun hän kuuli, että Sattasvaaran poroaidalla järjestettäisiin paimennuskoulutusta, päätti hän lähteä mukaan.

Suurimmat vahingot tulevat siitä, kun koirat säikäyttävät esimerkiksi näin keväällä porotokkia. Anne Ollila

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollilan mukaan koirien poroille ja porotaloudelle aiheuttamat vahingot ovat viime vuosina olleet kasvamaan päin. Koirien tappamia poroja on satakunta eläintä vuodessa, mikä euroissa tarkoittaa vähintään kuusinumeroista lukua.

Se on kuitenkin vain jäävuoren huippu.

– Suurimmat vahingot tulevat siitä, kun koirat säikäyttävät esimerkiksi näin keväällä porotokkia. Tokat panikoivat ja voivat levitä isolle alueelle, mikä aiheuttaa poronhoitajille paljon lisätyötä. Isoa vahinkoa syntyy myös silloin, kun tiineenä olevat vaatimet säikähtävät koiraa, synnyttävät vasan ennen aikojaan ja vasa kuolee.

Nyt Paliskuntain yhdistyksessä valmistellaan hanketta, jonka tavoitteena on lisätä yhteistyötä porotilojen ja ammattiin koulutettujen eläintenkouluttajien kesken. Hankkeen avulla halutaan lisätä paitsi tietoisuutta, myös tarjolla olevien koulutuspalveluiden määrää.

– Poronhoitoalueella kaivataan apua koirien porovapaaksi kouluttamiseen. Hanke vastaisi sekä poronhoitajien, metsästäjien että laajemminkin koiranomistajien tarpeisiin, Ollila uskoo.

Hankesuunnitelmaa ollaan parhaillaan viimeistelemässä. Seuraavaksi sille aletaan etsiä rahoitusta.

Pellolaisen Niina Laamasen ensimmäinen kosketus paimennukseen tapahtui jo yli kymmenen vuotta sitten, kun hän kiinnostui selvittämään omien suomenlapinkoiriensa paimennusominaisuuksia.

Nyt hän tarjoaa koulutuspalveluita omassa Pippurimuorin koirapalvelut -yrityksessään. Sodankylässä hän on vetänyt paimennusviikonloppuja jo useana keväänä peräkkäin.

Vaikka suurin osa paimennusleireille osallistuvista onkin porokoiraharrastajia, eksyy aina välillä mukaan Sihvolan tapaan myös metsästäjiä, jotka haluavat kouluttaa metsästyskoiristaan porovapaita. Koulutuksen tavoite on siis päinvastainen kuin paimennuksessa.

– Toisin kuin poropaimennusta harjoiteltaessa, porovapaaksi kouluttaessa koiran ei anneta vaikuttaa poroihin mitenkään, vaan koira pyritään saamaan luopumaan poroista, Laamanen selventää.

Hän korostaa, että yleensä pysyviä tuloksia saadaan vasta useamman koulutuskerran jälkeen.

Ohjauspainetta luodaan käytännössä kahdella tavalla: ohjaajan tai omistajan keholla ja paimennussauvalla, jonka virkaa voi toimittaa vaikka aurauskeppi.

Koiraa palkitaan aina, kun se väistää siihen kohdistuvaa ohjaavaa painetta. Painetta lisätään, jos koira osoittaa kiinnostusta poroihin ja vastaavasti vähennetään, jos koira joko kutsusta tai omaehtoisesti lähtee poroista poispäin ja kohti omistajaa. Lisäksi koiraa täytyy aina kehua runsaasti, kun se on toiminut halutulla tavalla.

Huomattavasti on edistytty, varsinkin jos vertaa ensimmäiseen kertaan, jolloin Iitu haukkui kovasti. Katri Sihvola

Pohjoisessa on herkästi tapana ajatella, että suurimpia vahinkojen aiheuttajia olisivat eteläsuomalaisten metsästäjien mukanaan tuomat koirat, jotka eivät ole tottuneet poroihin.

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtajan käsityksen mukaan näin ei kuitenkaan ole.

– Missään nimessä ei voi syyttää pelkästään ulkopaikkakuntalaisia ja poronhoitoalueen ulkopuolelta tulevia koiria, vaan näissä vahingoissa aika isossa osassa ovat paikalliset koirat, Anne Ollila toteaa.

Yksi syy koirien aiheuttamien vahinkojen kasvussa onkin hyvin todennäköisesti metsästyskulttuurissa tapahtunut muutos, joka taas johtuu teknisten apuvälineiden, kuten tutkapantojen yleistymisestä.

– Koirista on tullut enemmän metsästyksessä käytettäviä välineitä, kun niille pistetään panta kaulaan ja ne päästetään ihan yksikseen hääräilemään luontoon, Ollila kuvailee.

Paliskuntain yhdistyksen näkökanta on, että tämänkaltainen metsästystapa on myös laiton. Ollila muistuttaa, että edes metsästystilanteessa koiralla ei ole vapaata metsästysoikeutta, vaan sen täytyy aina olla omistajan hallinnassa.

Sattasvaaran poroaidalla suomenpystykorva Iitu on saanut päivän ensimmäisen koulutuskerran päätökseen. Sihvola on tyytyväinen koiransa kehitykseen.

– Huomattavasti on edistytty, varsinkin jos vertaa ensimmäiseen kertaan, jolloin Iitu haukkui kovasti, hän toteaa.

Sihvola aikoo jatkaa koiran porovapaaksi kouluttamista koulutuspäivien aikana saamiensa neuvojen ja oppien mukaisesti.

Lopullisena tavoitteena on, että kun koira seuraavan kerran onnistuu aidossa metsästystilanteessa ja sille saadaan ammuttua lintu, se ei enää kovin helpolla vaihda muuhun riistaan tai poroihin saatuaan tyydytettyä luontaisen riistaviettinsä.