Muualta Lapista

Kittiläläisyrittäjä toivoo, että paikalliset ottaisivat enemmän tilaa Lapin matkailussa

Pallastunturin porotilalla vieraat pääsevät tutustumaan poroperheen elämään. Yrittäjä Vilma Logjelle kasvu ei ole päätavoite. Yritys voi kasvaa, mutta vain sillä vauhdilla ja sen verran kuin ympäristö kantaa.

Pallastunturin porotila on matkailuyritys, joka syntyi suunnittelematta. Yrityksen päätavoite ei ole voiton maksimointi.

Yrittäjä Vilma Logje haluaa tehdä matkailua vastuullisesti. Hän myös toivoo, että paikalliset ihmiset ottaisivat enemmän tilaa matkailupalveluiden tuottajina.

Mutta palataan alkuun. Jos elämä olisi mennyt niin kuin Logje uumoili, hän ei olisi palannut juurilleen Raattamaan, eikä hän olisi matkailuyrittäjä.

Tämä tarina alkaa Ihkusta, Levin yökerhosta.

Yhtenä iltana, kolme vuotta sitten, kaksi raattamalaista tunnistivat toisensa ja ryhtyivät jutulle.

– Petri (Kyrö) pyysi minut mukhan poroja kokoamhan tunturhin. Ajattelin, että no lähen tietenki. Aina mie olen tykänny olla porohommissa. Enkä uskonut, että hän enää aamulla muistaa koko juttua, Vilma Logje kertoo.

Mutta Petri muisti. Aamulla soi Vilman puhelin, ja pian Petri oli porokoiransa kanssa ovella.

Vilma suostui istumaan Petrin mönkijän kyytiin, vaikka Vilma on tottunut ajamaan itse. He ajoivat Sammaltunturiin, mutta poroja ei näkynyt, eikä muita poromiehiä.

– Kun Petri tunnusti, ettei tänään koota poroja, suutuin. En mie ollu lupautunu millekkään ajelulle, vaan poromethän. Ajattelin, että viimeinen reissu Petrin kanssa.

Kotimatka Pallastuntureita pitkin Raattamaan kesti kauan. Petrillä ei ollut mihinkään kiire, vaikka Vilma hoputti.

– Monttelille ko pääsimmä, niin ei se meän reissu ennää niin hirveältä tuntunukkaan, ja mielhen jäi kytemään outo ajatus.

Seuraavassa poroerottelussa Petri antoi Vilmalle peuran, merkkaamattoman poron.

– Se oli poromieheltä aika romanttinen teko.

Sen jälkeen he alkoivat kulkea porometsässä yhdessä.

Elämä Levillä ja asuntomyyjän työ alkoi tuntua pinnalliselta. Levillä eletään ego ja raha edellä. Vilma Logje

Seuraavana keväänä Vilma muutti juurilleen Raattamaan. Niin ei pitänyt käydä. Vilma oli ollut varma, ettei Raattamassa olisi hänelle töitä eikä hän voisi löytää sieltä puolisoa.

– Elämä Levillä ja asuntomyyjän työ alkoi tuntua pinnalliselta. Levillä eletään ego ja raha edellä. Kaikki kymmenen vuotta, jotka olin poissa Raattamasta, minusta tuntui, että jäin jostain paitsi.

Nyt Petri ja Vilma elävät poroperheen elämää. Kolme kuukautta sitten syntyi poika. Niiles Ánte sai nimen isoisänsä ja isoisoisänsä mukaan.

Syksyllä perhe muuttaa pariskunnan yhteiselle porotilalle, Petrin rakentamaan hirsitaloon. Olohuoneen ikkunoista näkyy Pallaksen tunturijono, ja takapihalla kasvaa mustikoita.

Elämä pyörii poronhoidon ympärillä. Kuten on pyörinyt niin Kyrön kuin Logjenkin sukujen elämät jo monessa polvessa.

Pallastunturin porotila -yritys syntyi, kun kyselyitä porotilavierailuista tuli yhä enemmän. Vilma Logje on järjestänyt vierailuita nyt kahtena talvena, kerran tai pari viikossa.

Porotilavierailuilla Logje kertoo vieraille poroperheen elämästä ja poronhoidosta. Vieraat pääsevät myös syöttämään kotiporoille niiden herkkuja, jäkälää ja luppoja.

– Mitään ei rakenneta turisteille, eikä vierailuilla tehdä mitään, mitä emme muuten tekisi. Emme esimerkiksi ajeluta vieraitamme poroilla kuin joskus satunnaisesti, ja silloinkin vetämässä ovat meidän käytössä olevat ajoporot.

Saamelaisuutta ei markkinoida, eikä siitä tehdä eksoottista. Kulttuuri ja tarinat ovat aitoja suvun tarinoita.

– Saamelaisuus tulee esille suvun historian ja meidän elämän kautta. Esimerkiksi laavussa voin kertoa, että saamelaiset asuivat ennen laavuissa, kuten isoäitini. Hän myös syntyi laavussa, kun perheensä oli jutaamassa porojaan kesälaitumelle. Laavut ovat yhä tärkeitä poromettässä työskenteleville poromiehille.

Toisinaan vieraat kysyvät, miksi Logjella ei ole päällään lapinpukua.

– Ei ole, koska en mie oikeissa porotöissäkään ole gákti eli lapintakki päällä. Se on enemmän minun juhlapuku.

Tarjotaan sitä, mitä meillä on. Eivät esimerkiksi huskyt ja iglut ole osa meidän kulttuuriamme. Vilma Logje

Kun Logjelta kysyy, tavoitteleeko hän kasvua, nainen menee hiljaiseksi. Kyllä, hän haluaa kehittää yritystään, mutta ei raha edellä. Logje ei esimerkiksi ole markkinoinut porotilavierailuita lainkaan.

– Kasvun täytyy tulla ilman, että ympäristö tai paikalliset ihmiset kärsivät. Alkuperäistä kulttuuria, maisemaa ja luontoa täytyy arvostaa. Ja juuri tätä aitoutta meidän vieraamme arvostavat.

– Katomma, mihin tämä tie vie. Ehkä haluaisin laajentaa majoituspuolelle ja tarjota majoittujille porotilavierailuja.

Logje toivoo, että paikalliset ihmiset ottaisivat enemmän tilaa Lapin matkailussa. Nyt tilaa valtaavat isot matkailuorganisaatiot, ja niiden yrittäjät tulevat yleensä jostain muualta.

– Koska kysyntää on, joku matkailupalveluja tarjoaa joka tapauksessa. Paikallisilla on kiinteämpi suhde luontoon ja paikallisiin ihmisiin, ja siten he kantavat luonnostaan vastuuta ympäristöstään.

Vastuullisuuden ohella aitous on Logjelle tärkeä arvo.

– Tarjotaan sitä, mitä meillä on. Eivät esimerkiksi huskyt ja iglut ole osa meidän kulttuuriamme. Huskyt sopivat myös huonosti yhteen poronhoidon kanssa.