Muualta Lapista

Kirjailija Oiva Arvola oli mestari kuvaamaan lappilaista ihmistä

Oiva Arvola on yksi ehdokas kaikkien aikojen kolarilaiseksi. Hän oli lappilaisen kansankuvauksen arvostettu ja omaleimainen taitaja.

Kun kolarilaislähtöisen kirjailijan Oiva Arvolan saagat tallennettiin äänilevyille, levyjä tuli viisi ja kuunneltavaa 20 tuntia. Se kuvaa hyvin saagojen lisäksi romaaneja, kuunnelmia, runoja, novelleja ja tietokirjoja tehneen Arvolan elämäntyön laajuutta.

Arvola kuvaili itse itseään perinnetietoiseksi lappilaiskirjailijaksi, joka tunnustaa isien ja äitien työt. Hän ryhtyi pyrkimään kirjailijaksi opettajan kehuttua hänen ainekirjoitustaan.

”Otin sen tosissani ja aloin ajatella asioita kirjallisesti. Tässä olen. Rakastan verbaalista Lappia, sen monia hienoja kielen sävyjä ja maagisia ulottuvuuksia,” hän kuvaili itseään kirjallisuusverkkopalvelu Kirjasampossa.

Arvola kertoi haluavansa välittää lukijoilleen kuvan lappilaisista tulevaisuuteen uskovina, työtä tekevinä ja aitoina kansan ihmisinä. Arvola tunnetaan etenkin saagoistaan. Niiden tuotanto alkoi matkoilta Ruotsin puolen Muonionjokilaaksossa, missä hän alkoi kerätä vanhojen ihmisten tarinoita ja kehitti uniikin, omanlaisensa kirjallisuuden lajin.

”Kielen, perinteen, ajattelutavan, historian, kansanluonteen, elinolojen ja maiseman haltuunotto on saagoissa ainutlaatuisen vaivatonta”, kirjailija Matti Paavilainen on todennut saagoista.

Hän oli itse aika kovan elämänkoulun käynyt. Simo Rundgren

Arvolan ystävä Simo Rundgren muistaa hänet alati vieraanvaraisena ihmisenä, joka halusi tuottaa hyvää mieltä ja jonka puheissa kukki aina huumori. Mieleen ovat jääneet vuosittaiset, jokakesäiset syntymäpäivät Kampsuherran valtakunnassa, Rundgrenin mukaan Lapin mittakaavassa ainutlaatuiset kulttuuritilaisuudet.

– Oiva oli hyväntahtoinen ihminen. Hän oli itse aika kovan elämänkoulun käynyt, Rundgren sanoo.

Arvola syntyi vuonna 1935 ja kasvoi asutustilalla Pohjasenvaarassa, jota kirjailija kuvaa Lapilenko-runokirjansa ”kirjoittajan lyhyessä elämyskerrassa” mökiksi, jonka ”kahdesta pienestä ikkunasta avautuva maailmankuva oli äärimmäisen suppea ja ilmeisesti ahdistavakin, sillä kuulemani mukaan oli pirttiin yksinäni jätettynä osoittanut kapinallisen luonteen laatuni, hellapuulla heittänyt molemmat ikkunat rikki ja päästänyt pakkasella sisään raitista ilmaa”.

Arvolan elämäntaipaleella käänteentekeväksi tuli pappi Ano Kauppisen osoittama kannustus kouluttautumiseen. Vaikka isä vastusteli, Arvola pääsi opettajaseminaariin Kemijärvelle. Arvola valmistui ja toimi kansakoulunopettajana ja koulunjohtajana Ylitorniolla, Kittilässä, Rovaniemen maalaiskunnassa ja Rovaniemellä.

Romaanien henkilöt ovat juuri niitä työnraatajia tai köyhyyden, onnettomuuksien ja sairauksien painamia ihmisiä, joiden maailma Oivalle oli tullut oman elämän kokemusten kautta tutuksi. Simo Rundgren

Jo seminaarissa Arvola oli menestynyt kirjoituskilpailuissa. Opettaja-aikanaan hän kirjoitti pakinoita, näytelmiä ja kirja-arvosteluita muun muassa pohjoisen maakuntalehtiin. Vuonna 1972 Arvola julkaisi ensimmäisen romaaninsa Kesäpäivän seisaus, jota seurasivat Vieraat ajat, Taivaan painamat ja Kaamosmaa.

”Näillä teoksillaan Arvola nousi lappilaisen kansankuvauksen arvostetuksi ja omaleimaiseksi taitajaksi. Romaanien henkilöt ovat juuri niitä työnraatajia tai köyhyyden, onnettomuuksien ja sairauksien painamia ihmisiä, joiden maailma Oivalle oli tullut oman elämän kokemusten kautta tutuksi. Kuvaukset tunnistettiin todentuntuisiksi. Oma huomioni kiinnittyy siihen, että kirjailija pystyy kuljettamaan tapahtumien kulkua pitkiä jaksoja pelkästään repliikkien avulla”, Simo Rundgren kirjoittaa Arvolan muistokirjoituksessa vuonna 2021.

Oma lukunsa Arvolan elämäntarinassa oli hänen vuonna 1985 Rovaniemen Nivankylään perustamansa Kampsuherran valtakunta eli šamaanivaltakunta, kuvitteellinen valtio, jonne vierailijat tekivät ”valtiovierailuja”. Matkailija saapui valtakuntaan tullin kautta, missä jokainen vieras painoi oman passinsa kastetulla peukalonjäljellä. Sen jälkeen häädettiin pahat henget, ja ohjelma jatkui vieraiden toiveiden mukaan.

Yle Areenasta löytyvässä, vuoden 2003 haastattelussa Arvola kertoi olevansa šamaani, joka on ottanut linnuilta vastaan tietoja ”tulevaisuudesta, hyvistä ja murheellisista asioista”.

Arvola kuoli vuonna 2021. Hänet on haudattu Kolarinsaaren hautausmaalle. Vuoden 2015 runoteoksen Lapilenko – Lapin runoja ensimmäinen runo on nimeltään Avautuminen.

Kevät / ponnahti / oksien kerkkiin / ja silmut / äkkiä mursi / karpalo / sulasi / kyynel / (avautuminen).

Juttusarja esittelee kaikki ehdokkaat Kolarista ja Muoniosta, ja lukijat pääsevät äänestämään, kun kaikki ehdokkaat on esitelty.

Jutussa on käytetty lähteenä Simo Rundgrenin muistokirjoitusta Luoteis-Lapissa 16.2.2021. Jutun alun lainaus suomalaisten kirjastojen kirjasampo.fi-sivustolta.