Urheilu

KiPSin juniorijoukkueita siirtyi tällä kaudella sarjapeleihin

Kittilän Palloseuran P13-joukkueen nuorista löytyy innostuneita, jotka haluaisivat ammattilaisiksi asti.

Kittilän Palloseuran P13- ja P11-juniorijoukkueet pelaavat ensimmäistä kauttaan Suomen Palloliiton junioripiirisarjassa. He ovat ottaneet askeleen kohti kilpailullisia tavoitteita. Tätä ennen he ovat pelanneet ainoastaan Revontuli Cupissa.

– Tällä kaudella me teimme sen päätöksen, että siirrymme sarjaan, KiPSin valmennuspäällikkönä toimiva Joni Fredman sanoo.

Uudet joukkueet aloittavat aina 3. divisioonassa, ja siinä pelaavat myös P13- joukkueen nuoret. Pelit ovat sujuneet melko hyvin, ja kuudesta pelistä joukkue on voittanut kaksi, hävinnyt kaksi ja pelannut kaksi tasapeliä.

P13 on tällä hetkellä Kittilän juniorijoukkueiden vanhin sarja. Se pelasi kevätkauden loppuun ennen juhannusta, ja syyskausi starttaa heinäkuussa.

P13-joukkueen nuoretIisa Korpi-Halkola ja Samu Snell pelaavat molemmat ammatilliset haaveet mielessään. Pienestä asti jalkapalloa harrastaneen Korpi-Halkolan haaveet painottuvat jääkiekon puolelle.

– Tämä on toinen intohimo: jos ei jääkiekossa menesty, niin sitten jalkapallossa, Korpi-Halkola sanoo.

Ensimmäistä kauttaan sarjassa pelaavat nuoret ovat olleet iloisia muutoksesta kilpailulliseen pelaamiseen.

– Se on paljon jännittävämpää, Revontuli Cupissa ei ole mitään panosta, millä pelata, Snell sanoo.

Joukkueen kanssa pystyy olemaan oma itsensä. Iisa Korpi-Halkola

Nuoret treenaavat kolme kertaa viikossa, ja sen lisäksi he harjoittelevat paljon myös omalla ajalla.

– Käyn välillä melkein joka päivä potkimassa, Snell sanoo.

– Käyn salilla ja juoksemassa, Korpi-Halkola kertoo.

Fredman on onnistunut P13-joukkueen ryhmähengen ylläpitämisessä hyvin – nuoret tulevat toimeen keskenään, eikä kenenkään tarvitse pelätä joutuvansa kiusaamisen kohteeksi.

– Joukkueen kanssa pystyy olemaan oma itsensä, Korpi-Halkola sanoo.

– Ei ole mitään haukkumista tai muuta, Snell jatkaa.

Kittilässä asuva Fredman on toiminut KiPSin jalkapallojoukkueiden valmentajana kolmisen vuotta. Joukkueet ja harrastus ovat ottaneet suuria harppauksia tänä aikana.

– Meillä ei olisi jalkapallo tällä mallilla, jos Jonia ei olisi, KiPSin jalkapallojaoston puheenjohtaja Jouni Alaraatikka kehuu.

– Olen saanut nuoriin aika paljon puhetta ja tekemistä, Fredman sanoo.

Joni Fredmanin apuvalmentajina toimivat Kasper Peltola ja Ella Heikkilä.

Fredman kertoo kolmen vuoden aikana nähneensä joukkueissa kehitystä sekä ymmärryksen kasvamista jalkapalloa kohtaan. Nuoremmista pelaajista koostuva KiPS P11 -joukkue on hänen mukaansa kehittynyt huimasti oman ikäisiinsä nähden.

– Äärettömän hyvä ja lahjakas joukkue, hän sanoo.

P13 ja P11 treenaavat yhdessä, mutta yleensä omissa joukkueissaan, joissa pelaavat myös turnaukset.

Haluan, että end of the day te olette parempia ihmisiä. Joni Fredman

– Pelautan nuoria tarkoituksella näissä omissa joukkueissa, jotta he oppivat pelaamaan peleihin. Voisin sekoittaa niitä muuten, mutta nuoret oppivat näin paremmin siihen, miten oma joukkue toimii, Fredman kertoo.

Fredman pitää treenien ilmapiirin rentona ja näyttää joukkueelle, että he ovat samaa tiimiä, mutta vaatii siltä silti täyttä sitoutumista.

– Pelitempo kasvaa, kun mennään vanhemmaksi, niin se vaatii sitä, että on kykeneväinen toimimaan lyhyessäkin ajassa.

Fredmanin tavoite valmentamisessa on kasvattaa yksilön osaamista ja sitä kautta joukkueen valmiutta toimia yhdessä.

– Joukkuepelaaminen tulee sieltä myöhemmin, hän sanoo.

Jalkapallon valmentamisessa, etenkin junioreiden kanssa, jalkapallotietämystä tärkeämpää on osata olla nuorten kanssa ja ohjata heitä oikeaan suuntaan.

– Haluan, että end of the day te olette parempia ihmisiä, Fredman sanoo linjanneensa siitä, mitä odottaa nuorilta.

Joukkueesta löytyy eri tasoisia pelaajia, minkä vuoksi treenien ohjelmaa joutuu aina vähän muokkaamaan. Näin siitä löytyy haastetta jokaiselle joukkueen jäsenelle.

Tämä on sellaista pyyteetöntä hyvää työtä. Joni Fredman

Joukkueissa tällä hetkellä pelaavat ovat kiinnostuneita panostamaan harjoitteluun: he ovat motivoituneita ja halukkaita tekemään töitä jalkapallon eteen.

– Kyllä melkein kaikista näkee, että heillä on sellainen kilpailuhenkisyys takana. Ne ketkä käyvät treeneissä, osoittavat, että haluavat pelata ja olla mukana joukkueessa, hän sanoo.

– En kestä yhtään sellaista, että jollakin on sellainen olo, ettei halua tulla. Tässä on nyt kaikki, ketkä haluaa tulla ja olla toistensa kanssa, hän sanoo.

Fredman valmentaa tällä hetkellä kolmea KiPSIn virallista joukkuetta. Valmennus on harrastus, jota hän tekee vapaaehtoisesti.

– Nyt kun en enää itse pelaa, niin haluan välittää sen, mitä itse tiedän ja osaan seuraavillekin, Fredman kertoo.

– Tämä on sellaista pyyteetöntä hyvää työtä, Fredman nauraa.

Fredmanin mukaan tekijöitä ja vapaaehtoisia kuitenkin puuttuu, ja hän etsii tällä hetkellä valmentajaa T14-joukkueelle.

Jalkapallon harrastaminen on vaikeampaa Kittilässä kuin isommissa paikoissa, jossa harrastajia ja liikuntatiloja riittää. KiPSin joukkueet pääsevät pelaamaan jalkapalloa kentällä ainoastaan kesäisin, ja talvisin urheiluhallissa pelataan futsalia. Halli on kuitenkin muidenkin urheiluseurojen käytössä, joten treenaaminen on rajoitettua. Jalkapallon harrastamisen mahdollisuus on kuitenkin parantunut vuosien saatossa.

– Todella paljon on kehittynyt tämä juttu, ja olemme saaneet enemmän joukkueita valmennettavaksi, Fredman sanoo.

Pohjoisessa myös etäisyydet ovat pitkiä, joten myös taloudellinen kynnys harrastamiseen on voi olla suuri.

Vaikka me kuinka perusteltaisiin, että kyse on vain siitä, että olisi pelejä tai, että saisimme joukkueita, niin ei voida tulla yhtään vastaan. Joni Fredman

Kittilässä jalkapallon harrastamista on lisäksi vaikeuttanut sarjapelaamiseen liittyvä byrokratia, jonka säädökset kieltävät tietyn ikäisten pelaajien laittamisen tiettyihin joukkueisiin – tämä taas voi estää koko joukkueen rakentumisen, kun pelaajia ei ole tarpeeksi. Tämä harmittaa junnujoukkueita valmentavaa Fredmania, joka haluaisi, että kaikilla olisi mahdollisuus harrastamiseen.

– Kyllä se harmittaa. Vaikka me kuinka perusteltaisiin, että kyse on vain siitä, että olisi pelejä tai että saisimme joukkueita, niin ei voida tulla yhtään vastaan, Fredman sanoo.