Muualta Lapista

Kesän suurin kultahippu on myös kaunis, kelpaisi suoraan koruksi – Selperinojan löytöpaikka sai myös Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtajan veret kiertämään

Lapin kultakesän 2025 tilinpäätös on nyt tehty. Kaivukesä päättyi käytännössä 30.9.

– Pitkä ja lämmin syksy mahdollisti hyvin kaivun syyskuun loppuun saakka ja olisi periaatteessa mahdollistanut pitempäänkin. Lähes kaikissa lupamääräyksissä se kaivukausi kuitenkin määrätään loppumaan juuri syyskuun lopussa, vaikka sinänsä hyviä kelejä saattaisi olla vielä lokakuun puolellakin. Tällä tavalla ei oteta riskiä mahdollisesta valunnasta lohikalojen kudun aikaan, kertoo Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtaja Antti Peronius.

Kesän 2025 kolmanneksi suurin hippu löytyi Puskuojan Tivolista. Varpu ja Kari Holmberg juhlistivat kaivukauden loppua poimimalla 28,9 gramman hipun työmaaltaan. Hippu ei ehtinyt ränniin saakka, sillä sen paljasti metallinilmaisin 30. elokuuta. Hetken päästä laite vingahti uudelleen, ja 5 gramman hippu pääsi isompansa seuraan.

Puheenjohtaja Peroniukselle Puskuojan hippu ei tullut mitenkään yllätyksenä.

– Tuommoisia hippuja sieltä on löytynyt vaikka kuinka paljon, vaikka täytyy sanoa, että olihan kultahistoriassa semmoinenkin aika, ettei Puskua arvostettu. Lemmenjoen kultapuroista Puskuoja oli joskus kaikkein heikkomaineisin.

Peronius kertoo huvittuneena, että pian voi käydä jopa niin, että kenties Pusku onkin Lemmenjoen kultapuroista se kaikkein rikkain.

– Lemmenjoen konekaivun loppuvaiheessa syvältä Puskuojasta, kymmenen metrin syvyydestä, löytyi toinen esiintymä, josta me emme aikaisemmin tienneet mitään. Eli siinä pinnassa oli kultaa ihan kohtuullisesti. Ei loistokkaasti, mutta kohtuullisesti. Mutta siellä pohjassa näyttäisi olevan kultaa oikein tosi lujasti. Kun konekaivu ajettiin alas, niin sinnehän se kulta nyt sitten myös jää näillä näkymin.

– Nuo Lemmenjoen konekaivun loppuvaiheet ovat niin dramaattisia, että siinä riittää kirjailijoilla ja elokuvantekijöillä aineksia.

Kesän toiseksi suurin hippu löytyi kesäkuussa Sotajoelta. Maija ja Risto Vehviläisen isommuksen paino oli 30,69 grammaa ja se löytyi ahkeralla konekaivulla.

Kesän 2025 suurin kultahippu, 41,4 grammaa, löytyi 21.9. Palsi-Selperin kulta-alueelta. Isommus-hippu sai löytöpäivänsä mukaan nimekseen Ventti.

Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtaja Antti Peronius on erityisen iloinen Ventin löytymisestä.

– Ventin tekee erikoiseksi se, että se löytyi tutkimus- ja kartoitusvaiheessa. Tarkoitus oli siis tutkia aluetta ja selvittää, soveltuuko paikka varsinaiseen kullankaivuuseen. Tutkimusta etänä ohjaavana geologina voin sanoa, että tällaisia tutkimustuloksia voidaan pitää melkoisen lupaavina. Itse asiassa Suomen Lapin yli 150-vuotisen kultahistorian aikana ei parempia koetuloksia ole koskaan mistään saatu.

Ventin löytäjiä ovat Pekka Suikkanen ja Heikki Kallio-Mannila.

– Heikin olen nähnyt kultamailla ensimmäisen kerran 70-luvun lopulla. Hän on ollut kultamailla pitkään ja hyvin pitkään tuolla Selperinojallakin. Heikki on vain rikkonut itseään onnettomuudessa, joten hän ei oikein pysty tekemään pitkää työpäivää kaivinkoneessa istuen. Hän onkin antanut sen alueensa sopimuskaivajille kaivettavaksi.

Kun tieto isommushippu-Ventin löytämisestä kiiri kultakansan tietoon, niin kaikki olettivat, että löytäjä on vanha konkari Veikko Jaskari.

– Kun Lemmenjoen konekaivu oli oikeudettomasti ajettu alas, niin puhuttiin, että tämä porukka siirtyy nyt aaltoliikkeen lailla Kutturantien varteen. Puhuttiin kauheasti, että kaikki Lemmenjoen 40 kaivinkonetta siirtyvät sinne, mutta eipä tullut mitään ryntäystä, ei yhtään minkäänlaista. Nämä, jotka vauhkosivat uudesta ryntäyksestä, unohtivat, että konekaivuporukka oli jo aika iäkästä. He käyttivät koneensa Lemmenjoella ihan loppuun. Sen porukan voimat jäi sinne Lemmenjoelle hyvin pitkälti.

– Mutta muutamia poikkeuksia oli ja yksi heistä oli Jaskarin Veikko, joka on ehtinyt löytää Selperiltä hyviä hippuja. Jaskarilla on siellä hyvä kaivupaikkakin, mutta nytpä sitten kävikin niin, ettei Ventin löytäjä ollutkaan Jaskarin Veikko, vaan toinen sopimuskaivaja.

– Pekka Suikkanen kaivoi löytöpaikalla melkoisen pienellä, paritonnisella minikaivinkoneella. Kallio-Mannila oli laittanut Suikkasen kaivamaan koekuoppia tulevaa kesää varten. Kun siellä kaivu etenee Selperinojaa pitkin, niin koekuoppia piti tehdä seuraavan kesän suunnittelun pohjaksi. Ventti löytyi siis tutkimustyön yhteydessä ja tämä on varmaan yksi kultahistorian parhaimpia ellei paras koekuopan tulos kautta aikojen, iloitsee puheenjohtaja Peronius.

Antti Peronius on geologina konsultoinut Kallio-Mannilaa jo vuosia ja hän on aina mielenkiinnolla seurannut hippu-uutisia Selperiltä:

– Näyttää siltä, että sieltä tulee odotettua parempaakin tulosta. Koko Selperihän on tavallaan jo kaivettu kauttaaltaan. Kun Ivalojoen laakso 1870-luvulla vallattiin täyteen, niin aika nopeasti kullankaivajat hoksasivat, että läheskään kaikissa Ivalojoen sivuhaaroissa ei ole kultaa kaivettavaksi asti.

– Etelästä virtaavista joista, kuten Palsilta ja Sotajoelta sitä kultaa sen sijaan löydettiin ja pian oltiin jo Selperinojallakin kaivamassa. Selperiä on kaivettu jo 1970-luvulta lähtien koneilla, mutta se konekaivun osaaminen ei kaikilla ollut samalla tasolla kuin Lemmenjoen kaivajilla. Ja koneetkin olivat sen verran pieniä, ettei traktorikaivurimies päässyt kunnolla pohjaan oikeastaan missään.

Peroniuksen mukaan Ventti-hipun löytöpaikan päällä ovat kullankaivajat pitäneet leiriä monessa sukupolvessa.

– Onhan se maastokin sen verran kulunut, että on siinä porukkaa pyörinyt, mutta Ventti-isommus on odottanut löytämistään kesään 2025 saakka. Venttihän löytyi terassilta, joka on korkealla ojan pohjasta, törmä on hyvin korkealla ja niin jyrkkä, että neliraajaryöminnällä sitä pääsee nippa nappa ylös.

Terassilta otetussa kuutiomäärässä on 50 grammaa kultaa ja se on Peroniuksen mukaan niin huikea määrä, että se saa Liiton puheenjohtajan ja kullankaivajien veret kiertämään.

– Se on käsittämättömän suuri määrä. Konekaivajallehan riittäisi jo se, jos kuutionäytteestä tulee 0,2 tai vain 0,1 grammaa, niin sekin olisi jo kaupallisesti hyvä määrä ja sieltä kannattaisi kaivaa. Tietenkään koko terassilla ei noin paljon ole, mutta hyvältä tuo kuitenkin näyttää. Tuolla alueella on nyt lupa 500 kuution kaivamiseen kesässä. Lupien saamiseen meni kuusi vuotta.

Kaikki isommushiput eivät ole aina sen näköisiä, että tekisi mieli ripustaa ne kaulaan roikkumaan, mutta Ventti sattuu olemaan jo luontaisesti poikkeuksellisen nätti hippu.

– Siinä on pikkuisen kvartsia eli sitä alkuperäistä emäkalliota mukana, mutta se on ihan nätti kvartsihippu. Joskushan kultahipussa voi olla ihan mustaa rautaiskostakin mukana ja se alentaa arvoa. Harvemmin isoista hipuista tehdään koruja, koska ne eivät suoraan sanoen ole niin nättejä, mutta tämä Ventti on niin kaunis, että voi hyvinkin päätyä naisen kaulaan silloin kun on aihetta juhlaan ja hän pukeutuu parhaimpiinsa.

Antti Peronius tietää, että usein isojen hippujen löytäjät haluaisivat säilyttää hippunsa muistoksi, mutta kun Suomessa isot kultahiput ovat aika hyvässä arvossa ja aina pitää saada rahaa makkarasiivuihin leivän päälle, niin myyntiin ne yleensä päätyvät.

– Yksi Inarin kultamaiden ja Lapin ystävä, miljardööri Antti Aarnio-Wihuri alkoi jo kauan aikaa sitten keräilemään isommushippuja. Hän sai sitten innostettua tätä intoa myös muihin liikemies- ja vuorineuvospiireihin. Aika monta Lapin kultahippua onkin sitten päätynyt heidän keräilykappaleiksi. Niitä on kirjoituspöydällä, paperin painona tai olohuoneen kirjahyllyn kulmalla keskustelun herättäjänä, kun väki istuu nojatuoleissa konjakkia maistellen ja maailmaa parantaen.

Jos Ventti menisi sulatukseen, niin sen hinta olisi noin 4500 euroa.

– Minä päättelisin, että Ventin kauppahinnaksi tulee tuollaiset 14 000 – 15 000 euroa. Semmoisia hintatarjouksia siitä varmasti tehdään.

Peronius kertoo, että Lapista löytyneissä kultahipuissa on aina oma kemiallinen sormenjälkensä, joka todistaa, että ne ovat takuuvarmasti löytyneet Lapista.

– Jos joku toisi ulkomailta ison kultahipun ja väittäisi sitä lappilaiseksi ja koittaisi sillä tavalla saada lisähintaa, niin hän ei onnistuisi siinä. Maailman eri kulta-alueilla kultahippujen kemia on pikkuisen erilainen. Esimerkiksi Alaskan ja Kanadan kultahipuissa on väistämättä aina kuparia tai tinaa joukossa ja kultapitoisuus jää 70 – 80 prosenttiin. Meillä hiput ovat yleensä reilusti yli 90-prosenttisesti kultaa ja loppu hopeaa. En ole kyllä kuullutkaan, että kukaan olisi hippujen kanssa tällä tavalla ruvennut pelaamaan, mutta tämä vain teoreettisena esimerkkinä, että hyvin simppelin analyysin perusteella voidaan nähdä, mistä päin maailmaa hippu on kotoisin.

Taakse jäänyt kultakesä ei ole puheenjohtaja Antti Peroniuksen mukaan historian parhaimpia, mutta toisaalta kolme yli 20 gramman isomusta on aiempiin vuosiin verrattuna iso lukema.

– Kullan maailmanmarkkinahinnan huippuluvut boosteroivat kullankaivajia, mutta harmillisen suuri määrä varsinkin konekaivun erilaisia lupahakemuksia on lupajonoissa. Yleensä isommushippujen löytäjät ovat konkareita, mutta muistutanpa, että 70-luvulla Tankavaarassa nuori poika osti tunnin kullanhuuhdontaluvan ja ensikertalaisena löysi noin 30 -grammaisen hipun. Eli periaatteessa onni voi potkia kultamailla ketä hyvänsä.

Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtaja Antti Peronius kertoo, että liitto suunnittelee jo perinteistä ensi vuoden helmikuun kultaristeilyä.

– Ensi helmikuussa tulee jo 20. kerta, kun liitto järjestää laivareissun. Luvassa on iso ja juhlallinen risteily ja siellä perinteiseen tapaan palkitaan edelliskesän suurimman hipun löytäjä.

Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtaja Peronius kertoo seuranneensa keskustelua Inarijärven kansallispuiston perustamisesta. Hänen kokemuksensa suojelusta eivät ole mitenkään rohkaisevia ja Peronius pitää selvänä, että kun sen lausutun ”kaikki pysyy ennallaan” -lupauksen ääni vielä kaikuu, käynnistyvät ensimmäiset oikeuksien poistot.

– Ne oikeudet poistetaan aina samalla kaavalla, pienissä palasissa, yhdeltä käyttäjäryhmältä kerrallaan. Ja samalla rauhoitellaan muita ryhmiä. Ammattikalastajien oikeudet lähtevät ensin, sitten harrastajien. Kaikenlaista liikkumista rajoitetaan ja sitä valvotaan. Tästä oikeuksien napsimisesta käytetään termiä ”suojelun syventäminen”.

– Tuo Inarijärvi ei ole minun taisteluni, mutta niille jotka lähtevät oikeuksiaan puolustamaan, annan kultamailla oppimani neuvon: Pienissäkään asioissa ei pidä antaa periksi. Riita ja vääntö on ikuista, etulinja on aina jossakin ja sitä pitää yhdessä tiukasti puolustaa.