Paikallisuutiset

Käytössä kolmekin silmäparia, katso vaikka videolta ‒ Enontekiön vuoden yrittäjänä palkittiin Hetta Silverin Raimo Korkalo

Isältään Raimo Korkalo oppi kiisojen tekemisen taidon, äidiltään kahvipussin neulomisen nahasta, ja hopean työstämisen hän on valinnut itse. Kaikki taidot mahtuvat mukavasti saman katon alle Hetta Silveriin.

Punsselisarjalla tehdään palloja, toholla juotetaan, mutta sähköporalla ja sukkapuikolla sitä vasta kätevästi voi tehdä hopearinkuloita. Ennen kuin sinne saakka on selvitty, Raimo Korkalo on käynyt pitkän tien opissa ja yrittäjyydessä.

Korkalo teki ensimmäiset hopeatyönsä Enontekiön työpajalla vuosina 1993-94, jolloin pajaohjaajana toimi kultaseppä Tuomo Laakso. Vuonna 1997 Korkalosta tuli nuorten työpajaan kuuluneen hopeapajan ohjaaja, ja kun työpajaprojekti vuonna 1999 päättyi, hän suuntasi kompassinsa kohti yrittäjyyttä.

– Siitä asti on tehty hommia, Korkalo kertoo 25-vuotisjuhlavuoden kynnyksellä.

Tänään hänet on palkittu Tunturi-Lapin yrittäjäjuhlassa Enontekiön vuoden yrittäjänä.

VIDEO: Ei katoa korvakoru korvasta Raimo Korkalon konsteilla, mutta käsiteltävä osat ovat kovin pieniä. ”Miksi sie luulet, että mulla on kolmet silmät päässä?” nauraa Korkalo.

Kuvaus: Katja Keskitalo

On pitäny kulkea messuja ja puhua ittele asiakkaita.

Kun Korkalo yrittäjyyttä aloitteli, hänellä oli toiveissa se, että hopeatyöllä eläisi. Nyt Korkalo sanoo olevansa ylpeä, että on jo 25 vuotta siinä onnistunut.

Alussa mietitytti. Jo yrittäjäksi lähteminen, mutta alan valintakin, sillä helpoin ala ei ole. Tekijöitä on paljon, ja kun vähäväkisessä kunnassa on hopeayrittäjänä, tukkupuolelle on mentävä.

– On pitäny kulkea messuja ja puhua ittele asiakkaita.

Sekin on antoisaa työtä, mutta pitkät välimatkat vaativat veronsa ja euronsa, ja kun itse on messuilla, myymälä Hetassa on pidettävä kiinni.

Tällä hetkellä Korkalolla ei ole työntekijöitä, mutta aikaisemmin on ollut kahteenkin otteeseen. Harjoittelijoita on ollut aikoinaan paljonkin.

VIDEO: Hopearinkuloiden tekoon Hetta Silverin Raimo Korkalolla on myös omat konstinsa: sukkapuikko ja sähköpora.

Kuvaus: Katja Keskitalo

Alusta saakka hopea on ollut Hetta Silverin päämateriaali, mutta Korkalo työstää myös sarvea, tekee kiisoja ja neuloo kahvipusseja.

Hopea hänet kuitenkin kiireisenä pitää, muita käsitöitä tehdään silloin, kun aikaa on.

Lisäksi hän pitää kansalaisopiston hopeakursseja useamman kunnan alueella viikonloppuisin Kilpisjärveltä Sallaan saakka aika tiuhaan, 10-12 viikonloppua vuodessa.

– Son lepoa seki, erilaista.

Korkalolle vapaa ei nimittäin tarkoita sitä, että makoilisi sohvalla jalat ylhäällä, tärkeintä on, että arki katkeaa.

Mie en timantteja istuttele.

Riippuu paljon vuodenajasta, minkälaiseen työhön Korkalo tiukimmin syventyy, mutta pieniä, oman mallistonsa koruja syntyy eniten ympäri vuoden.

Esimerkiksi tällä hetkellä hän tekee valmiiksi tilauksia. Tilaaja voi olla yritys, joka haluaa myymäläänsä vaikka riskukorvakoruja neljällä laukkasella 30 kappaletta. Parhaillaan hän on työstämässä tilausta, jossa on tilattu 22 erilaista korua, riipuksia, korvakoruja ja riskuja, erilaisilla tilausmäärillä.

Vaikka tukkupuolella asiakkaita riittää, pääosa Hetta Silverin asiakkaista on kuitenkin yksityisiä, jotka tulevat etsimään myymälään matkamuistoksi korua, lahjaa puolisolle tai ristiäislahjaa vauvalle.

Valmiiden korujen lisäksi Hetta Silveriltä voi tilata toiveidensa mukaisen korun - melkein.

– Mie en timantteja istuttele.

Sellaiseen ei ole mahdollisuuksia välineidenkään puolesta, mutta eivät siinä riitä "näkö eikä taitokaan", kuten Korkalo asian ronskisti ilmaisee.

Melko paljon koruja syntyy esimerkiksi asiakkaiden piirrosten perusteella, mutta kyllä hän pääsee myös itse suunnittelemaan niitä yksinomaan ajatusten perusteella.

Korkalo piirtää suunnitelman ja liittää siihen lyhyen tekstin saatteeksi muutamassa minuutissa paperille, mutta idea voi pyöriä takaraivossa pitkään.

-- Saatan vuosia kypsytellä mielessä.

Asiakkaiden tilaamia tuotteita ei tietenkään vuosikausia mutustella, vaan niissä siirrytään nopeastikin hahmottelemaan hopean kanssa, piirretään levylle tai väännetään langasta tuotteesta riippuen.

Väliin ammattisalaisuus: jos lämmintä työtä tehdessä toho liekkeineen on tyhmemmässä kädessä ja hopea alkaa sulaa, käsi ei heti ymmärrä lähteä pois, ja työ menee pilalle.

– Se on sekuntipeliä.

Siksi Korkalo oikeakätisenä pitää tohoa oikeassa kädessä ja työstää hopeaa vasemmalla eli "tyhmemmällä" kädellä.

Hopean lisäksi Hetta Silveristä saa koruihin kultaa, mutta materiaali on sen verran kallista, ettei sille ole juurikaan edes kysyntää.

Materiaalihinnoissa muutokset maailman markkinoissa näkyvät hyvinkin pian. Siitä, kun Korkalo on keväällä viimeksi hopeakurssia pitänyt, hopean grammahinta on noussut jo toistakymmentä senttiä. Hinnannousuihin hän havahtuu viimeistään materiaalitilausten yhteydessä.

– Joka kerta ko tillaan, niin kauhtun!

Muuten hän ei hintoja juurikaan seuraile, koska materiaalia on joka tapauksessa tilattava. Jos nousut ovat kovia, täytyy omien korujenkin hintoja päivittää. Isossa riskussa, jossa on paljon laukkasia, voi hopean hinnan heilahtelu nostaa korun hintaa hyvinkin paljon.

VIDEO: Erään joululoman jälkeen Raimo Korkalo päätti aloittaa työt rauhallisesti ja teki ehkä maailman pienimmän riskun.

Kuvaus: Katja Keskitalo

Sen, mitä tässä töissä on joutunut tekemhän, on ollu perheeltä pois.

– No, maanantai, lohkaisee Korkalo pohtiessaan viikon vaikeinta hetkeä työssään.

Vakavasti puhuen työssä raskainta ovat hiljaiset hetket. Hän tykkää olla ihmisten parissa, ja esimerkiksi vilkkaan matkailukesän jälkeen on puuduttavaa pudota hiljaiseen lokakuuhun. Hetta Silver sijaitsee Kautokeinon tien varrella, Enontekiön teollisuushalleilla, yhdessä muutaman muun yrityksen kanssa.

Kesäisin ulkolaisia asiakkaita käy Keski-Euroopasta, saksalaisia, ranskalaisia, hollantilaisia ja sveitsiläisiä. Norjalaisia ei juurikaan enää kanta-asiakkaita lukuun ottamatta näy, sillä kruunun kurssi on nyt niin huono.

Joulumatkailijoita Briteistä Korkalo ei oikeastaan edes laske asiakkaiksi: teollisuushallilla on brittien vaatteidenvaihdossa ollut parhaimmillaan yhtä aikaa neljä linja-autollista väkeä, ja silloinkin vain yksi britti kävi ovelta kurkkaamassa. Viipymämatkailijat sen sijaan pistäytyvät välillä sisälläkin saakka.

Toisaalta tarvetta tällekin ajalle on; hiljaisena aikana on aikaa tehdä tuotteita rauhassa valmiiksi. Sen myötä osa työn palkitsevimmistakin hetkistä tulee, sillä Korkalon mielestä on hienoa tehdä käsillään jotakin, joka menee kaupaksi ja josta asiakas myös tykkää.

Toisten enontekiöläisyrittäjien kanssa yhteistyötä tehdään hiljaisella tasolla. Ohjataan yöpymään tai syömään, ja omia tuotteita saa myyntiin paikkakunnan yrityksiin.

– Ei täälä yksin pärjäis.

Vuoden yrittäjä -palkinto on Korkalon mielestä hieno asia sekin.

Mie en ole mikhän Ikea-ihminen, siinä tavarassa ei ole minkhänlaista sielua.

Niin kuin monelle muullekin yrittäjälle, myös Korkalolle parasta yrittäjyydessä on se, että voi itse selata kalenteria ja päättää, milloin tekee ja mitä.

– Ei tartte pomon kans neuvotella, Korkalo nauraa.

Tietyllä lailla yrittäjä on yksinäinen, etenkin yksinyrittäjä, ja tiettyjä työn osia hänkin jollekin toiselle antaisi tehtäväksi. Paperitöitä varten on onneksi tilitoimistot olemassa.

Jos yrittäjyys on antanut paljon ja tuonut hyvää, on se vienytkin.

– Sen, mitä tässä töissä on joutunut tekemhän, on ollu perheeltä pois.

Tiina-vaimo ja heidän kolme poikaansa, esikoinen Teemu sekä kaksoset Tuomas ja Tommi, ovat joutuneet välillä pärjäämään keskenään.

– Tukea kotoa on tullu, mutta Tiinallaki on oma työ, ja onhan pojat paljo pyörinhet täälä myymälässä vähä isompina.

Hieman Korkalo toivoisi, että joku perheen pojista tarttuisi hänen tapaansa hopeaan ja jatkaisi isän yritystä.

– Olis se soma tietenki, onhan tämä minun elämäntyö.

Perustaessaan Hetta Silverin Korkalo itse oli 28-vuotias.

Sen Korkalo myöntää, että joka hommaan välillä leipääntyy, mutta siihenkin on konstinsa. Hän itse esimerkiksi hopeatöiden välillä vetäytyy oven takaa löytyvään verstaaseensa kiisan tai sarvitöiden tekoon saadaakseen vaihtelua.

Sarvityöt ovat Korkalolle jopa pitempi tuttavuus kuin hopea, ja joskus harvoin hän kertoo näitä kavereita myös yhdistävänsä. Sarvesta syntyy muun muassa nappeja ja avaimenperiä, mutta myös kakkulapioita ja pullonavaajia. Koruihin olisi ideoita, mutta ei aikaa.

Toiselle töihin Korkalo ei enää usko lähtevänsä, sillä hän on tehnyt Hetta Silveristä omannäköisensä yrityksen, myös myymälän, jonka hän on sisustanut pääasiassa isänsä Nestori Korkalon vanhoilla tavaroilla ja työkaluilla.

– Mie en ole mikhän Ikea-ihminen, siinä tavarassa ei ole minkhänlaista sielua.

VIDEO: "Asiakkailta on tullu palautetta, ja ilmeisesti olen tässä työssä onnistunu", sanoo Raimo Korkalo katsellessaan tyytyväisenä myymälässä olevaa vieraskirjaansa, josta löytyy nimiä Uudesta-Seelannista asti.

Kuvaus: Katja Keskitalo