Muualta Lapista

Kauhun sekunnit Inarissa: Maakotka oli viedä Cora-koiran kynsissään taivaalle

Se olisi ollut ikimuistoinen painajaisnäky, jos maakotka olisi viikko sitten napannut pienen Cora-chihuahuan taivaalle kotiväen silmien edessä. Kauhunhetkistä muistuttavat vielä umpeutuvat arvet koiran vatsan puolella – juuri sinne maakotka painoi kyntensä täydellä voimallaan.

– OIin kylästelemässä Pirkon (Muotkajärvi) ja Hanssin (Mattus) puolella ja Cora oli tietenkin mukana, koska sehän on perheenjäsen ja erityisesti Hanssin oikein hyvä kaveri. Olimme kahvistelemassa ja Cora pyöri meidän jaloissa ja lopulta se meni tutulle paikalleen jokirannan niitylle päivää paistattelemaan. Se on sille tuttu paikka, eikä se sieltä ole koskaan karannut, kertoo Marjo Tolonen.

Yhtäkkiä kahvistelijat huomasivat, että mikä kumman iso lintu niityllä levittelee siipiään. Toki he hetkessä ymmärsivät, että kotkahan siellä on. Kotkan jalkojen juuressa näytti olevan pieni myttynen – muutamassa sekunnissa he ymmärsivät senkin, että siellähän on Cora!

– Minä lähdin juoksemaan, huutamaan ja huitomaan kohti niittyä. Siellähän oli veräjä vastassa ja siinä se Hanssin tekemä komea puulukko. En minä ehtinyt saada sitä edes auki, kun kotka huusi minulle vastaan pari kertaa ja se oli kyllä niin rumaa huutoa, että ihan vistotti se kotkan ääni. Ja Cora päästi myös äänen, se oli niin kauhea vinkaisu, että eipä sellaista ole koiraparan suusta ennen kuultu, sanoo Marjo.

Hän ehti nähdä ihan selvästi, että Cora makaa kyljellään maassa kotkan kynsissä ja linnulla on siivet levällään lentovalmiina.

– Kotka vissiin arvioi, että tuolta tulee nyt semmoinen muori, että sitä pitää varoa. Petolintu päästi koiran kynsistään ja lähti taivaalle. Kun koira pääsi irti, niin se juoksi välittömästi veräjän alta minun luokse.

Marjo otti säikähtäneen koiran syliinsä ja huomasi samalla, että hänen puseronsa sotkeentuu vereen.

– Sanoin Pirkolle, että anna pyyheliina. Minä kiedoin sitä pyyhettä Coran päälle, että verenvuoto lakkaa ja lähdin ajamaan koiran kanssa kotia.

Marjo ajoi nopeasti kotiinsa, jossa aviomies, vanha poromies ja ex-poroisäntä Oula Kustula istui olohuoneessa. Hän kertoi Oulalle mitä oli tapahtunut ja vanhana poromiehenä Oula tiesi heti, mitä nyt pitää tehdä.

– Marjo ajatteli ensin, että pitääkö koira viedä suihkuun. Minä sanoin, että sitä ei tehdä, vaan nyt soitetaan välittömästi eläinlääkärille. Kotkan kynsissä on valtavat puristusvoimat, mutta niissähän on samalla sellaiset myrkyt elikkä bakteerit, että se on pikkukoiralle menoa, jos ei se saa pian hoitoa ja lääkettä, kertoo Oula.

Marjo soitti päivystävään eläinlääkäriin ja sen jälkeen matka jatkui Tolosen kylästä kohti Ivaloa eläinlääkärin vastaanotolle.

– Ei Cora siellä eläinlääkärin huoneessa oikein hyvältä näyttänyt. Se oli sokissa, eikä sen toinen etujalka ottanut enää päälle. Koiraan ultrattiin ja otettiin röntgenkuvaa. Eläinlääkäri mietti, että miten hän saa koiralle rauhoittavaa, kun sillä on niin pienet suonetkin. Cora pelkäsi siinä lääkärin hoitopöydällä, joten otin sen syliin kuin pienen vauvan ja lopulta löytyi sopiva suoni, johon saatiin piikki, kertoo Marjo.

Cora sai myös vahvaa kipulääkettä ja antibioottikuurin. Ultrassa ei näkynyt mitään hälyttävää. Virtsarakkoa lääkäri tutki tarkoin, mutta onneksi se ei ollut mennyt puhki petolinnun pihdeissä.

– Cora oli monta päivää sokissa tuon tapauksen jälkeen. Eikä sen silmissä ole vieläkään ihan sellaista virkeää katsetta kuin silloin, kun kaikki on hyvin. Cora hyppii jo sohvalle, mutta sieltä lattialle hyppäämistä se vielä aristelee. Siltä tämä kuitenkin onneksi näyttää, että säikähdyksellä selvittiin. Eläinlääkäri sanoi, että toinen päivähän se pahin on. Ensimmäisenä päivänä pikkukoira oli vielä niin kauheassa sokissa, että sen verisuonet oli niin kovasti supistuneet, ettei silloin voitu edes havaita mahdollisia vuotoja, sanoo Oula.

Oula Kustula tietää vanhana poromiehenä ja erämaan ammattilaisena mitä Cora-koiralle olisi tapahtunut, jos ihminen ei olisi tullut häätämään kotkaa tiehensä.

– Kotka olisi toisen jalan kynsillään puristanut koiran elikkä saaliinsa tajuttomaksi. Toista jalkaahan se pitelee maassa tasapainon vuoksi. Sitten se olisi lähtenyt lentämään taivaalle Coran kanssa, eikä koirarievusta olisi sen jälkeen kuulunut enää koskaan mitään.

Maakotka ottaa elävän saaliinsa mieluusti aukeilta paikoilta.

– Yleensä se iskee tunturialueen aukeille, mutta tällä kertaa se iski avonaiselle niitylle. Ja oikeastaan se iski myös pihalle, sillä pihapiiriähän tuo niitty oli ja se tekee tapauksesta harvinaisen. Kotka on saalistaja, sehän etsii ravintoa jatkuvasti, mutta on erittäin harvinaista, että se uskaltaa tulla pihalle, sanoo Oula.

– Hanssi, joka näki tapauksen, on sentään jo reilut 90 vuotta ja hänkin tietää poromaailmasta ja pedoista varmasti kaiken. Hanssi sanoi, ettei ole ikinä nähnyt, että kotka iskee tällä tavalla talon lähelle.

– Rovaniemellä asuvan tyttären perheen koirahan tämä virallisesti on, mutta Cora on meillä hoidossa ja minulla marjakaverina. Yleensä Cora on ollut irti ja kulkenut siinä marjasangon vieressä ja minä olen sille jutellut. Tämän tapauksen jälkeen en ole enää uskaltanut pitää Coraa irti, kertoo Marjo.

Oula sanoo, että Coran kimppuun käynyt maakotka oli vielä iltasella tullut niityn reunaan katselemaan, missä se häneltä viety saalis oikein on.

– Hanssi ja Pirkko olivat illalla nähneet, että kotka pyörii pihalla ja sitten se laskeutui haavan latvaan. Siitä se häipyi lopulta tiehensä. Totta sitä harmitti, kun sapuska vietiin kynsistä.

Toloslaisten silmäterä sai pehmeän tuliaisen toimitukselta. Katso, mitä mieltä Cora oli paketin sisällöstä:

Video: Ville Vaarala

Oula Kustula tietää, että Ivalojokivarressa pesii merikotkakin, mutta Coran kimppuun iski maakotka, joka on merikotkaa pienempi.

– Minä olen kotkia niin paljon nähnyt, että tiedän, että se kyllä pystyy viemään reilun kolmen kiloisen painoisen koiran mukanaan, jos se saa työskentyrauhan. Viehän maakotka mennessään myös reilun viiden kilon painoisen vasan.

– Maakotkan kynsissä on valtava puristusvoima ja ne tekevät pahaa jälkeä, kun ne pureutuu eläimen nahan läpi suolistoon. Ja maakotka voi nokkia vasalta silmät. Vähältä varmasti piti, ettei se iskenyt Cora-koiran mollukkasilmiin.

Oula muistaa tapauksen, että maakotka tappoi kerran pohjanpystykorvan.

– Maakotka ei sentään saanut pohjanpystykorvaa ilmaan, se oli sille liian iso saalis. Mutta hengiltä se koiran sai kauheilla kynsillään.