Muualta Lapista

Kaivostunneli sortui Teijo Variksen päälle Pahtavaarassa, selkäydinvammasta huolimatta hän kokee olevansa elämänsä kunnossa: ”Riski olen kuin perkele”

Teijo Varis jäi sortuneen kaivostunnelin alle Pahtavaaran kaivoksella marraskuussa 2005. Jalkaisin kaivostunnelissa olleen 21-vuotiaan Teijon päälle satoi irtokiviä.

– Selkä katkesi.

Katkeruutta pyörötuolilla liikkuvan Teijon äänestä ei löydy.

– Ei tämä minun tilanne mihinkään miettimällä kummenisi, niin olen alusta asti ajatellut. Lääkäri totesi selkärangastani otettuja kuvia katsoessaan, että jos tätä ruvettaisiin korjaamaan, pitäisi uusia kokonaan ja se olisi mahdoton tehtävä.

Teijon kanssa yhtä aikaa Käpylässä kuntoutettavana olleista kuudesta saman ikäisestä nuorukaisesta on enää elossa Teijon lisäksi enää yksi.

– Jos ei ole muuta, viina vie liian helposti. Ehkä täällä pohjoisessa keksii helpommin mielekästä tekemistä kuin kaupungissa.

20 vuotta sitten sattuneesta onnettomuudesta on niin pitkä aika, että Teijo on pian liikkunut yhtä pitkän ajan pyörätuolilla kuin olin onnettomuuden sattuessa elänyt.

– Ei sitä tule muisteltua. Koko se aika ennen onnettomuutta oli sellaista hurjaa työntekoa. Tuntui, että pitää tehdä, kun tekijöitä ei oikein ollut.

Teijo työskenteli Pahtavaarassa lastaajana siitä lähtien, kun kaivos avattiin toista kertaa 2000-luvun alussa.

Heti onnettomuuden tapahduttua hänet kuljetettiin ensin ambulanssilla Rovaniemelle ja sieltä Ouluun, missä hänet leikattiin useita kertoja.

– Minulla ei ole muistikuvia siitä, miten minut kuljetettiin kaivostunnelista sen suulle ambulanssiin. Semmoinen muistikuva on, kun ambulanssia kuljettanut Talvion Keijo sanoi Rovaniemellä, että: ”Nyt lähdetään Ouluun”.

Oulusta Teijosiirrettiin kuntoutukseen Helsinkiin Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskukseen, missä hän vietti puoli vuotta.

- Olisin minä päässyt kotiin sieltä välillä, mutta olin sitä mieltä, että olen kerralla niin pitkään, että pärjään itsekseni kotona.

Selkäydinvamman vuoksi Teijo jalat eivät toimi lainkaan. Vaikka onnettomuudessa satoi kiviä myös hänen päähänsä, se säästyi pahemmilta vammoilta. Myös kädet ja muu toimintakyky säilyivät.

– Tällä hetkellä olen paremmassa kunnossa kuin koskaan. Jos lähtisin kilpasille ikäiseni, sohvalla viihtyvän kaverin kanssa, luulen, että pidemmälle minä menisin.

Kotonaan Teijo treenaa esimerkiksi olkapäitä ja liikkuvuutta olohuoneen seinälle kiinnitetyillä puolapuilla. Käsissä on pakko olla voimaa, sillä pyörätuoli kulkee käsivoimien avulla.

– Riski olen kuin perkele, hän vakuuttaa.

Kuntoutuksessa hän käy muutaman vuoden välein Invalidiliiton kuntoutuskeskuksessa.

Mie olen sellainen vouhottaja: kun kiinnostun jostakin, teen sitä täysillä koko ajan.

Teijo eiole jäänyt paikoilleen elämässä, vaan tehnyt kaikkea sitä, mikä on itseä kiinnostanut. Omakotitalo on valmistunut vuonna 2012. Jokin aika sitten hän hankki traktorin.

– Aloin miettiä, että jos hankkisin traktorin, niin miten sinne mahtaisin päästä kiipeämään ohjaamoon. Lakkasin miettimistä ja päätin hankkia traktorin ja selvittää sitten, miten pääsen ohjaamoon.

Hän keksi ratkaisuksi köyden, jota pitkin hän nousee ohjaamoon kuin vuorikiipeilijä. Metsästysharrastus sujuu, kun hirvenpyynnissä Teijon tehtävä on hakea saalis mönkijällä metsästä.

– Mie olen sellainen vouhottaja: kun kiinnostun jostakin, teen sitä täysillä koko ajan. Kun päätin alkaa perhokalastajaksi, kävin kalastamassa kanootilla, kunnes tuli muuta vouhotettavaa. Jos harrastus alkaa tuntua työltä, pitää heittää pois.

Rakentamallaan retkeilyautolla hän kulkee Norjassa ja Ylä-Lapissa. Retkeilyautossa on kaikki mukavuudet, joten matkailu on sujuvaa ja saa olla oman itsensä herra. Tänä syksynä Teijolla on suunnitelmissa vielä yksi Pohjois-Norjan reissu, sillä kesällä suuret matkailijamäärät kaikkialla ärsyttivät sen verran, että hän aikoo matkustaa eteläisempään Norjaan seuraavan kerran vasta, kun varsinainen matkailusesonki on ohi.

Liikun pyörätuolilla, mutta en ole pyörätuolipotilas.

Talvisin Teijolähtee kuukaudeksi jonnekin lämpimään, missä pyörätuolilla kulkeminen on sujuvampaa kuin lumessa ja pakkasessa.

– En pidä talvesta, semmonen 30 astetta lämmitä, kuten Thaimaassa talvella, on mukava. Palmun alla saan olla tai olla menemättä, sillä tarvittaessa osaan myös maata sohvalla aivan hyvin.

Thaimaan lisäksi Teijo on matkustanut Floridassa, missä hän vuokrasi auton ja kävi tutustumassa paikkoihin.

– Floridasta saa isoista autovuokraamoista vuokralle myös autoja, joissa on käsihallintalaitteet. Thaimaassa ajelen reissut suosiolla taksilla.

Hän kokee, että itsenäisesti matkaileminen on hauskaa ja jännittävää. Ja antaa onnistumisen kokemuksia.

– Nyt, kun on aikaa, matkailuvillitys on tullut. Jos jäisin vain kotiin makaamaan, monta elämää jäisi elämättä.

Pahtavaaran onnettomuudesta käytiin aikanaan pitkä oikeusprosessi, joka ei Teijon mielestä johtanut oikein mihinkään. Hän sai kertakorvauksen vakuutuksesta ja eläkkeen, joka perustui sen hetkisiin työtuloihin.

Teijon motto on, että asioita pitää tohtia kokeilla.

– Sen näkee sitten, mitä pystyy. Se voi yllättää. Uskon, että minä olen pärjännyt hyvin, koska olen koko ajan ajatellut näin.

Selkään taputtelijoita Teijo ei voi sietää, siksi hän ei oikein jaksa käydä esimerkiksi yöelämässä Sodankylässä lainkaan.

– Kun joku taputtelee lapojen väliin ja kehuu, että olet sinä kova jätkä, se ei innosta minua yhtään. Myös suu auki toljottavia riittää. Liikun pyörätuolilla, mutta en ole pyörätuolipotilas.