Paikallisuutiset

”Kaikille kotihoito ei riitä” – Vuodeosaston työntekijät kritisoivat palvelutalopaikkojen vähentämistä

Pellon terveyskeskuksen osasto on myös kolarilaisten kotiosasto. Hoitajat tekevät usein salapoliisityötä, kun etsivät muualta tulleiden potilaiden tietoja.

Pellon vuodeosaston käytävältä kuuluu huuto: missä hoitaja?

Käsi olkapäällä saa potilaan rauhoittumaan. Hoitajan kadottua näköpiiristä turva unohtuu. Ehkäpä käytävällä vaeltajan ajan ja paikan taju on muistisairauden takia hämärtynyt.

Vuodeosaston sairaanhoitajalle Anne Vanhaselle ja lähihoitaja Oivi Satalle tilanne on tavallista työarkea. Potilaan tietotasoa ei aina pysty muuttamaan, mutta osasto tarjoaa hänelle turvallisen paikan, mitä kotikaan ei kaikille enää ole.

Kun yhdelle ikääntyneelle on saatu paikka palvelutalossa, tilalle tulee ehkä toinen, joka odottaa paikkaa.

– Mietin, että onko korkealla taholla käsitetty, mistä he ovat päättäneet. Ihmiset tarvitsevat hoitoa. Kaikille kotihoito ei riitä, Vanhanen ihmettelee.

He puhuvat Laphan päätöksestä, jolla palvelutalopaikkoja on monesta kunnasta vähennetty. Vanhanen yrittää ymmärtää tilannetta sillä, että hyvinvointialueet ovat uuden alussa. Toiveena hänellä kuitenkin on, että päättäjät lähtisivät tekemään suunnitelmia ruohonjuuritasolta.

– Hyvinvointialueen taloudellinen tilanne on tietenkin vaikuttanut päätöksiin, Pellon vuodeosaston ja kotisairaalan osastonhoitaja Sari Buska sanoo.

Järkyttävintä oli, kun lähihoitajat lähtivät. Anne Vanhanen

Hoitajat pohtivat, onko terveydenhoidossa menty taaksepäin. Osa potilaista joutuu asustelemaan osastolla jopa kolme, neljä kuukautta, koska muutakaan paikkaa ei ole. Ennen hyvinvointialueita lähes kaikille pitkäaikaispaikkaa tarvitseville saatiin paikka palvelukodeista.

– Kun palvelukotipaikkaa odottavalla ei ole muuta paikkaa kuin meidän osasto, niin akuuttipotilas viedään vapaana olevalle paikalle Lapin hyvinvointialueella. Kaikkeen tähän kuluu rahaa, vaikka osastojen pienentämisen ja palvelukotipaikkojen vähentämisen ajatuksena on ollut säästöt, Vanhanen sanoo.

– Järkyttävintä oli, kun lähihoitajat lähtivät. Toistakymmentä vuotta osastolla olleet veivät älyttömästi tietotaitoa mukanaan, Vanhanen sanoo.

Hän kertoo, että vuonna 2021 tuli päätös, ettei pitkäaikaispotilaita ole vuodeosastoilla. Sen takia kunta siirsi pitkäaikaispotilaat palvelukoti Kielakseen. Samalla osaston paikkamäärää pienenennettiin 18:sta 12:teen ja se muutettiin akuutti- ja kuntoutusosastoksi. Lähihoitajat siirtyivät potilaiden mukana.

Vaikka perushoitotyöt kuuluvat myös sairaanhoitajien työnkuvaan, Vanhanen toteaa, että muutos näkyi työssä pitkään. Sairaanhoitajien on keskitettävä toimensa paljon myös lääkehoitoon, toimenpiteisiin ja lääkärinkiertoon sekä siihen liittyviin toimiin.

Sitä joustaa sen, minkä jaksaa. Stoppi siihenkin tulee.

Akuuteissa poissaoloissa sijaisia osastolle on vaikea saada. Yleensä se on joku vakituisista, joka joustaa ja uhraa vapaapäivänsä. Hän saattaa tehdä tuplavuoron eli on sekä aamu- että iltavuorossa.

Buska sanoo, että pidempiin sijaisuuksiin hoitajia on saatu hyvin. Hän kehuu, miten hoitajat tulevat akuuteissa tilanteissa hyvin ylimääräisiin vuoroihin.

– Sitä joustaa sen, minkä jaksaa. Stoppi siihenkin tulee, Vanhanen toteaa.

Yllättäviä vaikutuksia hoitajien työhön toi se, kun irtaimisto siirtyi hyvinvointialueen omistukseen. Hoitajien työtä ja potilaiden liikkumista helpottavat apuvälineet, joita ennen käytettiin yhteisesti, kuuluvat fysioterapian puolelle. Osa meni myös iän ja kunnon takia poistoon.

– Yllätys oli, kun yhtäkkiä meillä ei ollut yhtään apuvälineitä. Meidän piti tilata uudet, Satta kertoo.

Suurin muutos osastolla on kuitenkin Vanhasen mukaan se, että nyt potilaita on monesta eri Lapin kunnasta, jopa Enontekiöltä asti. Kolarilaisia tuli jo ennen hyvinvointialueelle siirtymistä, koska sieltä vuodeosasto suljettiin. Nyt Pello on myös kolarilaisten kotiosasto.

– Neiti Etsivänä joudumme usein tekemään salapoliisityötä, kun potilailla on vaillinaiset tiedot lääkityksistä tai lähiomaisesta. Viime viikolla jopa osoite oli hukassa. Onneksi huomasimme selvittää sen, muuten potilas olisi kotiutettu väärään osoitteeseen, Vanhanen hymähtää.

Hänen toiveenaan on, että potilastietojärjestelmät saadaan pian yhtenäistettyä koko Suomessa.

Parasta hoitajan työssä Vanhasen ja Satan mukaan on kolmivuorotyön tuoma vaihtelu ja työkaverit.

– Yhteistyö on oleellinen osa, että tätä jaksaa, Satta sanoo.

Kahvitauolle saapunut Viivi Lepistö vahvistaa Satan toteamuksen. Hän kuvaa sitä yhteen hiilen puhaltamiseksi. Tilanteet ja työt saa jakaa työpaikalla kaverin kanssa, joka varmasti ymmärtää. Kaikkialla muualla vaitiolosopimus velvoittaa hoitajaa olemaan työasioista hiljaa.

Siitäkään ei ole pitkä aika, kun hoitajien palkka-asiat olivat tiedotusvälineiden pääuutisia. Nyt palkat ovat nousseet, mutta niin on myös kaiken hinta.

Vanhanen pohtii, että välillä tuntuu, etteivät palkka ja työn vaatimustaso kohtaa. Kustannukset ovat nousseet niin paljon, että korotukset eivät enää tunnu.

Työn kuormitus ei Vanhasen ja Satan mukaan ole Pellossa kuitenkaan kasvanut liikaa. Päinvastoin korona-ajan jäljiltä työ tuntuu ehkä jopa helpommalta. Enää pellolaisten hoitajien ei tarvitse olla valmiudessa tekemään koronatestejä jokaiselle Ruotsin rajan ylittäjälle.

– Silloin tuntui, etteivät kädet yksinkertaisesti riitä, Satta sanoo.

Matkailijoitakin vuodeosastolla on nähty, mutta tämän talven aikana ei Vanhasen ja Satan mukaan monta. He kertovat, että uusi valtakunnallinen päivystysnumero (p. 116117) on helpottanut hoidon tarpeen arviointia.

Pellossa ei ole päivystystä enää virka-ajan ulkopuolella. Vanhanen kertoo, ettei tieto tästä ole tavoittanut kaikkia, ja oven takana on välillä avun tarvitsijoita.

Hoitajat vakuuttavat, etteivät he jätä ketään pulaan varsinkaan, jos tilanne on todella akuutti. He kertovat, että osastolle pyrkiminen saattaa joskus silti jopa hidastaa hoitoon pääsyä. Voi olla, että esimerkiksi yhtään potilaspaikkaa ei ole vapaana.

– Nopeimmin avun saa, kun hätätilanteessa soittaa ambulanssin ja muissa tapauksissa valtakunnalliseen päivystysnumeroon.

Valtakunnallinen päivystysnumero (p. 116117) on helpottanut hoidon tarpeen arviointia.

Toisinaan voi sivusta kuulla, kuinka vieraat päivittelevät, miten hoitajat vain istuvat ja juoruavat siellä lasikopissa. Anne Vanhanen ja Oivi Satta naurahtavat, että heillä on aina istumiselle syy: kirjaamisaika hoitotoimien jälkeen ja vuoron vaihdossa annettava raportti ovat vierailuajan kanssa päällekkäin.

He kertovat, että hoitajan yksi tärkeimmistä työvaiheista potilastyön jälkeen on kirjaaminen. Tekstistä lääkäri ja toiset hoitajat näkevät potilaan tilanteen ja tutkimustulokset.

– Mitä ei ole kirjattu, sitä ei ole tehty, Satta toteaa.

Hän miettii, että Laphaan siirtymisen myötä uusien ohjemistojen opettelu on vienyt aikaa ja kuormittanut hoitajien työtä. Mutta kun potilas soittaa kelloa, silloin hoitaja juoksee paikalle.

– Työntekijöiltä vaaditaan tosiaan valtavasti digiosaamista. Siihen tarvisimme koulutusta, Sari Buska vahvistaa.