Paikallisuutiset

Käännä katse Jokijalantieltä: Taneli Stenbergin muraali valmistuu kolarilaisten silmien alla

– En mä siihen mitään Erikaa voi alkaa maalata.

Maanantaiaamuna monen ajatukset ovat viikonlopun jäljiltä vielä Euroviisuissa ja Erika Vikmanissa. Niin myös helsinkiläisen taiteilijan Taneli Stenbergin, joka tällä viikolla alkaa maalata Kolarin monitoimitalon julkisivun seinämaalausta.

Euroviisu-vertauksellaan Stenberg tarkoittaa sitä, että muraalin tulee kestää aikaa, vuodesta ja sukupolvestakin toiseen. Siksi hänen lähtökohtansa Kolarin julkiseen taideteokseen on ollut kestävyys ja ajattomuus. Aihetta ei kannata lähteä hakemaan päivänpolttavista asioista.

– Pitää olla semmonen teos, jota jaksaa kattella, miettii Kolarin kansalaisopiston käsityön opettaja Päivi Takala.

Hän katselee sisääntuloaulan muraalia, jonka Stenberg viimeisteli jo toissa viikolla. Sekä siinä että pian syntyvässä ulkomuraalissa kuvataan luontoaiheita. Hyvä muraali tarjoaa katsojalleen myös uutta löydettävää: Takala on nähnyt muraalin joitakin kertoja, mutta nyt huomaa pihlajaa, pihlajanmarjoja ja pulmusia kuvaavasta teoksesta myös lehden varren päällä mönkivän toukan.

Mä ajattelen, että tää on mun tapa jättää jälki Kolariin. Päivi Takala

Päivi Takalan aloitteesta Kolariin haettiin ja saatiin ensimmäistä kertaa julkista, Taiteen edistämiskeskuksen eli Taiken prosenttitaiteen periaatteella rahoittamaa taidetta. Hän on iloinen, koska monen vuoden työ saadaan onnellisesti maaliin. Takala lähti viemään ideaansa kunnassa eteenpäin vuonna 2021, Taiken apuraha saatiin vuonna 2023 ja lopulta laaja-alainen taidetyöryhmä valitsi viime vuonna Stenbergin tekijäksi.

– Kyllä se sitä vaati, että sitkeästi jaksoin puhua siitä, Takala sanoo.

Takala tiesi, että projekti oli mahdollinen toteuttaa, koska oli aiemmassa työpaikassaan Seinäjoella hankkinut julkista taidetta vastaavissa projekteissa. Hänen mielestään julkinen taide kohottaa entisestään uutta, arkkitehtonisesti hienoa rakennusta ja myös kohentaa kolkoksi käynyttä kirkonkylän maisemaa.

Toukokuun ajan Kolarin keskustaan tutustunut Stenberg puolestaan arvelee, että ison uudisrakennuksen ja muraalin myötä Kolarin kirkonkylän painopiste siirtyy entistä lähemmäs Valtatietä.

– Tää on semmonen rakennus, johon katse kiinnittyy, Stenberg sanoo.

Lapset ja nuoret ansaitsevat taidetta tiloihinsa, Takala sanoo.

– Ja kun mä ajattelen taidetta henkilökohtaisesti, taide vaan antaa mulle niin paljon. Se antaa hyvää mieltä ja voimaa.

Takala halusi julkisen taiteen hankinnalla antaa Kolarille jotain pysyvää.

– Mä ajattelen, että tää on mun tapa jättää jälki Kolariin.

Eikä täällä kaiken aikaa olla villilohta saalistamassa. Saattaa myös olla, ettei kaikki pääse jokiveneeseen istumaan. Taneli Stenberg

Kun Taneli Stenberg aloitti muraaliparin tekemisen kuun alussa, hän tuli monitoimitaloon ensimmäistä kertaa. Muraalitaiteilijalle on arkipäivää tehdä luonnoksiin muutoksia, koska havainnekuvat eivät voi kertoa tilasta kaikkea.

– Se pitää aina kattoa, miltä se näyttää siinä tilassa, Stenberg sanoo.

Sisämuraalin mattavärit himmentyivät suunnitelmaan verrattuna, kun Stenberg näki rakennuksen värit luonnossa. Stenberg päätti myös karsia pihlajien ja linnun kanssa kiemurtelevan karttamaisen joen kokonaan pois teoksesta.

– Sitä jokea kuitenkin kuvataan täällä päin tosi paljon, sen huomaa ku lähtee Oulusta tänne päin tulemaan. Se näkyy kaupan seinässä (Ylitorniolla) ja kaikkialla. Sen ymmärtää, koska se on teille elinehto.

Lintuaihe on arkinen ja siksi sopiva luontoaihe. Virtaavaa vettä Stenberg aikoo kuvata ulkomuraalissa. Stenberg halusi välttää kliseisyyttä, mikä oli myös teosvalinnan tehneen työryhmän yksi valintaperuste. Stenberg mietti ensin aiheeksi esimerkiksi lohta, joka on kunnalle tärkeä, mutta sillä on jo Kolarissa patsaansa ja Lohen valtakunta -kylttinsä. Aihe on jo kuvattu.

– Eikä täällä kaiken aikaa olla villilohta saalistamassa. Saattaa myös olla, ettei kaikki pääse jokiveneeseen istumaan, Stenberg miettii.

Sisämuraalin luonnoksesta jäi pois myös alaosaan aiottu lapsenomainen töhry, joka olisi alleviivannut kasvamisen ja kehityksen teemaa.

– Mä jätin alaosan pois ku näin, että tohon tulee alle paikka koululaisten töille vitriiniin. Siihen jää nyt tilaa ja huomiota niillekin.

Kyllä mulle kävis, jos 30 vuoden päästä joku haluais maalata päälle ja tehä uuden työn, jos siihen on idea. Taneli Stenberg

Stenberg on maalannut muraaleja sekä Suomessa että ulkomailla useille paikkakunnille. Työnsä hän toteuttaa tavallisilla Tikkurilan seinämaaleilla. Sisällä käytössä on sisämaalit, ulkona julkisivulle tarkoitetut maalit.

– Ihan tavallisilla fasaadimaaleilla sitä tehdään. Mä sekoitan kaikki värit paikan päällä.

Ulkomuraalin aloittaminen hieman viivästyi, koska viime viikon Stenberg joutui pitämään taukoa työskentelystä yöpakkasten takia.

Seinämaalaus alkaa hahmottelulla, jonka Stenberg tekee katumaaleilla ja maalarinteipillä. Jokijalantien puoleinen suuri valkoinen julkisivu valmistuu kolarilaisten silmien edessä taideteokseksi kahden seuraavaan viikon aikana.

– Nyt kannattaa käydä kattomassa, kun Taneli sitä maalaa, Takala sanoo.

Hän ehdottaa, että esimerkiksi koululuokilla olisi nyt hyvä tilaisuus käydä katsomassa taiteilijan työskentelyä Jokijalantieltä.

Stenberg mittailee monitoimitalon karkeaksi rapattua julkisivua.

– Tuon jälkeen ei oo pensseleistä enää paljoa jäljellä. Se on vähän ku hiekkapaperia maalais, taiteilija naurahtaa.

Stenbergin ulkomaalausurakka alkaa käytännössä niin, että hän käy aluksi noutamassa nosturin Äkäslompolosta. Muraalitaiteilu on kaiken kaikkiaan hyvin monipuolista ja erilaisia taitoja vaativaa taiteellista työskentelyä.

– Se on hyvin käytännöllistä tekemistä, siinä ollaan vähän kuin raksalla. Ja päivän päätteeksi on yltä päältä maalissa.

Kolarin teokset Stenberg on suunnitellut kestämään aikaa. Ikuisia ne eivät kuitenkaan ole eikä niiden pidäkään olla.

– Kyllä mulle kävis, jos 30 vuoden päästä joku haluais maalata päälle ja tehä uuden työn, jos siihen on idea.

Stenberg huomauttaa, että uudisrakennuksen käyttöikä on nykyään noin viisikymmentä vuotta.

Juuri sen ikäinen, hieman päälle viisikymppinen Kolarin yläkoulu puretaan uuden koulun vierestä kesällä. Koulussa on paljon koululaisten seinätaidetta, joka sellaisenaan ei säästy. Sen sijaan mosaiikkityöt siirretään ja sijoitetaan todennäköisesti ruokalaan.

Uudessa koulussa paikkansa löytää myös koululaisten vanhassa koulurakennuksessa tekemä purkutaide, joka ikuistetaan valokuvilla.