Muualta Lapista

Kaamosajan made päihittää talvikkotaimenet ja laihat laskusiiat – katso videolta kuinka syöttikala napataan monisatapäisestä siikaparvesta

”Sillä oli naama ku majekeiton syönheellä”, kuuluu vanha inarilainen sananparsi. Jo tämä vanha sanonta kertoo siitä, että tuo päältä päin kovin limaiselta rumilukselta näyttävä otus on oikein valmistettuna ruokakala parhaimmasta päästä. Aika harvoinhan sitä nykyihminen matikkasopalle pääsee, mutta jos sattuu pääsemään ja saa lusikoida kylmänä talvipäivänä samettista madekeittoa kitusiinsa, niin ei siinä silloin pahasta maailmasta tiedä mitään ja ihan väkisinkin nousee hymy huulille.

Maje, matikka, made, limanuljaska, herrojen herkku….Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Kukaan asiallinen kotitarvekalastaja ei tänä päivänäkään kyseenlaista matikkakeiton makua, mutta kylmä tosiasia on, että mateenpyynnin perinne on katkennut.

Ennen vanhaan made oli kuitenkin tärkeä kotitarvekala. Moni Ivalojokivarren isäntä ja poikanen oikein keskittyi talvimateen pyyntiin, koska sitä oli helposti saatavilla ja se oli ruokaisa kala, monesti paljon parempi kuin kaamosajan talvikkotaimen tai Ivalojoen laihtunut laskusiika.

Viime vuosina on puhuttu Kirakkakönkään ennallistamisesta ja siinä yhteydessä myös entisvanhaisista Rahajärven taimensaaliista. Harvempi on muistanut, että taisi ennen vanhaan talvikuukausina Rahajärven matikka olla tärkeämpi talous- ja myyntikala kuin taimen. Rahajärveltä tuotiin hevoskuormittain matikkaa Ivaloon niinsanottuna kapulakalana eli tönkkiin jäätyneenä kalana.

Vanhojen matikkapatojen jäänteitä löytää yhä järvien pohjasta sieltä täältä. Patojen lisäksi matikoita pyydettiin nuijimalla – se oli sitä mateenkolkkausta, joka oli erityisesti poikasten puuhaa alkutalvesta.

Kun joet ja järvet alkutalvesta jäätyivät sen verran, että ne kantoivat kävelijän tai potkukelkkailijan, lähtivät pojat, ja joskus aikuiset miehetkin, kirveen tai puunuijan kanssa kävelemään kirkkaalle jäälle. He tähyilivät ohuen jään läpi, ja jos jään alla lekotteli made, niin silloin se kolkattiin. Made meni ilmanpaineesta tyrmään ja samantien sen viereen kairattiin tai hakattiin reikä, josta matikka nostettiin ylös. Parhaimmillaan yhden matikankolkkausreissun aikana saattoi hurstisäkki täyttyä matikoista.

Miksi mateenkolkkausta ei juuri nykyisin tunneta? Ehkä syynä on ilmastomuutos. Vanhat ihmiset muistelevat, että ennen vanhaan vesistöt paukahtivat nopeasti jäähän alkutalvesta, mutta lumikerros tuli myöhemmin. Oli siis helppo kolkata mateita, kun jää oli viikkokausia peilikirkasta, eikä sen päällä ollut lunta toisin kuin nyt.

Kaikki matikankolkkausperinteen muistavat inarilaiset ovat kertoneet, että matikkakeittoahan äiti aina matikoista keitteli. Erityisherkkua oli matikan iso maksa – se tietysti antoi makua keittoon. Jotkut pitivät mateen maksaa niin erityisherkkuna, että sitä ei keitetty, vaan se erikseen paistettiin valurautapannulla hellalla ja syötiin pottujen kanssa.

Yhä harvempi kalastaja osaa vetää mateen ”tuppeen” tai ottaa sen edes ruokakalaksi. Perinteenvaalijoita kuitenkin löytyy, ivalolainen kotitarvekalastaja Kimmo Kokkarinen, mihin syöttiin matikka nappaa parhaiten?

– Tuore Inarijärven muikku on ehdottomasti paras syötti, muikkua saa Ivalon torilta torstaisin paikalliselta ammattikalastajalta. Mutta jos muikkua ei löydy, niin syötiksi kannattaa laittaa palanen siikaa taikka ahventa, oikeastaan mikä tahansa paikallisen vesistön kala kelpaa tähän hommaan.

Katso miltä ojasiikaparvi näyttää vedenpinnan alapuolella:

Video: Ville Vaarala

– Pikkupenskana minä ruukasin pyytää enemmänkin maekoukuilla, mutta tänä päivänä pyynti keskittyy lähinnä pilkkimiseen. Koukut tuntuvat olevan vähän liian helppo pyyntimuoto, ja pilkillä sitä saa kalastella niin sanotusti aktiivisemmin.

Mikä on otollisin hetki mateenpyynnille?

– Heti kun Ivalojoen täysrauhoitus loppuu, niin kannattaa lähteä pilkille. Made on siitä erikoinen kala, että sitä kannattaa pyytää heti joulukuusta lähtien. Kala kutee alkuvuodesta, ja se on sitä otollisinta pyyntiaikaa. Normaalisti pilkillä viihdytään kevätauringon paistaessa, mutta made on aktiivisimmillaan kaamosaikaan, heti pimeän tultua.

– Järvissähän madetta saa pilkkiä heti kun jäätilanne sen sallii. Kävin lippoamassa muutaman syöttisiian, kun muikkua ei omasta pakkasesta vielä löydy, ja meinaan korkata kauden nyt lähipäivien aikana. Eräs kaverini sai viime talvena pilkkimiehen korviin kuultuna järisyttäviä määriä madetta rysällä. Saattaa vain olla, että minä menen tänä talvena juuri tuolle järvelle avaamaan tämän pilkkikauden.

Entä millaisista paikoista madetta kannattaa lähteä etsimään?

– Minä pyrin koluamaan jokivesistöjen hiekkarantojen ylä- ja alapuolen syvänteen reunoja. Ottipaikkoja täytyy oikein etsimällä etsiä, ja se tässä hommassa on ainakin minulle se juttu. Jos haluaa varmistua siitä, että onko alueella matikkaa, niin sitähän kannattaa laittaa pari kolme koukkua etupeltoon pyyntiin sille alueelle.

– Toki netistä löytyy ohjevideoita myös tälle kalastusmuodolle. Eli ei muuta kuin rohkeasti vaan tutkimaan ja koittamaan!

Vanha kansa puhuu mateen nuijimisesta, onko tämä pyyntimuoto sinulle tuttu?

– Nyt täytyy palata lapsuuteen. Minun isovanhempani asuivat aikoinaan Partakossa, Inarijärven rannalla. Mummi se joskus kertoi minulle tuosta mateen kolkkauksesta, ja tulihan sitä ihan kokeiltuakin. Siinähän mennään ison puunuijan kanssa lumettomalle jäälle, ja kun jään alla näkyy made, niin se lyödään sillä isolla kapulalla tajuttomaksi, ja poimitaan sitten jään päälle. Koukkupyynti oli kuitenkin sen verran tehokkaampi pyyntimuoto, että nuijiminen jäi vain kokeiluksi.

Syötkö mateen maksan?

– En ole syönyt ainakaan 20 vuoteen. Lapsena tuli syötyä matikan maksaa aina kun olimme isäukon kanssa mökkireissuilla. Maksahan on hyvin maukas ja mukavan rasvainen. Ruukasimme keittää maksan ja syödä sen sitten leivän päällä.

Jokainen kalastaja on itse velvollinen ottamaan selvää aluekohtaisista pyyntirajoitteista. Ennen kuin kalastamaan lähtee, niin täytyy olla varma siitä, että mihin madekoukut saa laittaa tai mitä koukun nokkaan saa ujuttaa syötiksi. Myös jäätilanteen kanssa täytyy olla erityisen varovainen, sillä pilkkikausi aloitetaan monesti mateenpyynnillä, Kimmo Kokkarinen muistuttaa.