Kolumnit

Jussi Ollilan Viikon kirje: Miten valtiomiehet ja minä itse kohtaan toiset?

Kun maailman rauhattomat uutiset saavat pienen ihmisen ahdistumaan ja tuovat pelon olohuoneisiimme, silloin voi olla hyväksi välillä jäsennellä kaaosta, vaikkapa vaihtamalla näkökulmaa, josta uutisia katsoo.

Minä olenkin viime ajat keskittynyt seuraamaan uutisvirrassa näkyviä valtiomiesten kohtaamisia. On kahdenkeskisiä kohtaamisia ja isomman joukon tapaamisia, milloin missäkin päin maailmaa. Katselen kättelyitä, joissa ilmeet ovat vakavia ja kohtaamisia, joissa vaihdetaan lämminhenkisiä halauksia. On kohtaamisia, jotka huokuvat ystävällisyyttä ja yhteisymmärrystä, mutta myös kohtaamisia, joista keskinäinen kunnioitus ja halu asettua toisen asemaan tyystin puuttuvat.

Kohtaamisen tavalla ja asenteella voi olla, ja usein onkin, suurempi merkitys, kuin ehkä osaamme siinä hetkessä ymmärtää.

Kohtaamisilla on väliä. Se, miten kohtaamme toisemme, kertoo meistä ja ihmisyydestä paljon. Kohtaamisessa on kyse ihmisyyden peruskokemuksesta, oli sitten kyse ohikiitävästä hetkestä tai syvällisestä vuorovaikutuksesta.

Positiivinen kohtaaminen lisää keskinäistä luottamusta ja luo hyväksyvän ilmapiirin, kun taas negatiivinen kohtaamiskokemus voi aiheuttaa epävarmuutta tai ahdistusta. Tästä syystä on aina tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten kohtelemme toisiamme ja millaisia viestejä välitämme sanoin ja elein.

Kohtaamisen merkitys korostuu etenkin silloin, kun elämä tuo eteen vaikeita aikoja. Lähimmäisen kuunteleminen, välittäminen ja aito kiinnostus toista ihmistä kohtaan luovat keskinäistä yhteyttä ja turvallisuuden tunnetta. Kohtaamisen tavalla ja asenteella voi olla, ja usein onkin, suurempi merkitys, kuin ehkä osaamme siinä hetkessä ymmärtää.

Avoin ja tasa-arvoinen kohtaaminen auttaa meitä ymmärtämään toisiamme, löytämään yhteisen hyvän vastakkainasettelun sijaan.

Seurakunnan yksi keskeisimpiä tehtäviä on olla hyvien kohtaamisten paikka. Kaikessa toiminnassamme ajatuksena on, että kohtaamisissa on myös ihmistä suurempi merkitys.

Jumalanpalveluksissa ja hartauselämässä kohtaamme Pyhän ja Jumalan. Lähimmäisissämme kohtaamme toisissamme olevan Jumalan kuvan. Jumalanpalvelukset, keskustelupiirit ja tapahtumat ovat monelle turvallinen tila kohdata muita ihmisiä ja tulla itse kohdatuksi.

Oman kylän kirkossa, kerhoissa tai vapaaehtoistoiminnassa voi kohdata ystäviä ja vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Kappelin olohuoneessa pääsee kohtaamaan ihmisiä ympäri Suomen ja kansainvälisten kävijöiden kanssa voi vaikka kokeilla, miten kohtaaminen sujuu englannin, ranskan tai saksan kielellä.

Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus tehdä hetkistä merkityksellisiä, löytää elämään uutta sisältöä ja jopa tehdä maailmastamme vähän parempi kohtaaminen kerrallaan.

Kristinuskon mukaan kaikissa kohtaamisissa on Jeesus itse läsnä. Kun kohtaamme toisemme ilman ennakkoluuloja, rakkauden, myötätunnon ja vieraanvaraisuuden hengessä, kohtaamme Kristuksen.

Tämä ajatus haastaa meidät kohtaamaan jokaisen ihmisen arvokkaana ja ainutlaatuisena. Avoin ja tasa-arvoinen kohtaaminen auttaa meitä ymmärtämään toisiamme, löytämään yhteisen hyvän vastakkainasettelun sijaan. Kohtaamalla rohkeasti toisemme torjumme turhia ennakkoluuloja ja paremmin uskallamme katsella maailmaa ilman pelkoa, toiveikkain mielin.

Kirjoittaja on Kolarin kirkkoherra.