Kolumnit

Juhannusyönä aurinkoa ja ohutta yläpilveä

”Silmä nautti vaaleasta yöstä ja korvaa ilahdutti metsässä soliseva puro, jonka varrella kullerot (Trollius europaes) kultaavat maisemaa. Ruusunpunaiset sianpuolukan kukat, valkoiset hillan ja suopursun kukat koristivat vehreän ruohokasvien moninaisuutta. Juhannus oli saanut morsiusasunsa.” Näin kuvaa Magnus von Wright ensimmäistä Lapin matkaansa, jonka hän teki veljensä Ferdinand von Wrightin kanssa juhannuksen aikoihin Aavasaksalle vuonna 1856.

Veljekset olivat maailmanmainetta saaneita lintututkijoita. Lapin matkakin oli heille etupäässä lintutieteellinen, muun muassa siromuotoisen jouhisorsan tavoista saatiin lisätietoa. Veljekset tunnetaan erityisesti valokuvantarkoista lintumaalauksistaan. Ehkä useimmat lukijat ovat nähneet ainakin kuvan Ferdinand von Wrightin kuuluisimmasta maalauksesta, ”Taistelevat metsot”, joka koristaa puolen seinän kokoisena työnä Ateneumin taidemuseossa.

Wrightit kapusivat juhannusyönä Aavasaksan kivistä rinnettä katsomaan keskiyön aurinkoa. Epäonnekseen pilvet varjostivat auringonpaisteen. Aamuvarhaisella ne väistyivät ja veljesten mielestä Lapin kirkasta aurinkoa ei voinut paljaalla silmällä katsoa. Juhannusyön käen kukunta ilahdutti matkalaisia, kuten valtavat kivenjärkäleet: ”Olisi houkutus uskoa jättiläiskäsien muinaisaikoina veistäneen ja latoneen ne linnanpihoiksi”, kirjoitti Magnus von Wright päiväkirjaansa.

Teini-ikäisenä itsekin pääsin kaverini kanssa autoilemaan kuululle vaaralle. Silloinkaan ei keskiyön aurinkoa näkynyt. Seuraavana juhannuksena kävelin Levin huipulle. Aurinko paistoi aattoiltana palovartijan mökille. Lammaskuruksi nimetyllä paikalla oli pieni lampi, lähellä nykyistä Tuikkua. Lampeen pohjoisrinteen puoleiset tunturilumet luovuttivat viimeisiä vesiään. Pitihän sitä tuossa iässä kokeilla veden lämpötilaa, tai oikeastaan kylmyyttä; uimareissu lähdepitoisessa vedessä jäi lyhyeksi.

Nykyjuhannuksina en tavoittele korkeuksia sen enempää kuin kylmiä vesiäkään. Rauhallinen istuskelu tervaskannolla termospullokahvin kera riittää. Edessä vesipoukama, sääskiä sopivasti, pajunvarsissa sudenkorennon alut kiipeävät auringonlämpöön siipiään kasvattamaan; lentoonlähdön aika lähestyy. Vihreässä rantakortteikossa pörräävät varomattomat vesisääsket, joita kalanpoikaset näykkivät evääkseen. Vähän etäämpänä pallopääkullerot, nuo Lapin juhannuskukat, koristavat törmän luhtaheinikkoa. Kauempana koivikosta kuuluu käen kukunta.

Kirjoittaja on kittiläläislähtöinen oululainen.