Kulttuuri

”Joen muistelu yhdessä on tärkeää identiteettityötä”

Kyläyhteisö loi teoksen, jolla on syvät juuret.

Poikkileikkauskorva, Lällekivi, Pilttiojan suu, Mulkkuojan suu, Uimakivi, Papin kallio ja Puukkomukka. Nämä kaikki ovat Ounasjoen paikannimiä, joita ei kartalta löydy. Nimien ja tarinoiden kerääminen oli osa yhteisöllistä taideprojektia, joka huipentui viikonloppuna.

Könkään Ounaskievarin juuri kunnostetussa makasiinissa oli viikonlopun ajan esillä yhteisöllinen installaatio ja nykytaideteos. Kyseessä on kolmas itsenäinen vapaata Ounasjokea kunnioittava teos.

Kyläläiset osallistuivat teoksen luomiseen jakamalla tarinoitaan, hyödyntämällä omia taitojaan teoksen toteutuksessa ja juhlistamalla lopputulosta. Makasiinin tiloissa nähtiin muun muassa vanhoja valokuvia, esineitä ja muistelutekstiä. Taustalla pyöri 12 minuutin mittainen videoteos Joki puhuu meissä.

Hanketta vetänyt kuvataiteilija ja emeritusprofessori Timo Jokela totesi makasiinissa, ettei teoksen esittämiseksi Könkäällä voinut ajatella merkityksellisempää paikkaa.

– Teos palaa nyt syville juurilleen Ounaskievarin törmälle, Köngäskosken niskalle. Aikanaan Palolana tunnettu kievaritalo oli maantien päätepiste, josta kulkijoiden ja rahdin matka jatkui veneillä Ounasjokea ylävirtaan, kylästä kotoisin oleva Jokela sanoi.

Kievarin pihapiirissä on myös Palolan vanha ja kookas mänty. Kyseessä on Jokelan mukaan maisemaelementti, joka on näkynyt joelle pitkään.

– Kun tepastolaisetkin puhuvat Könkään männystä, se tarkoittaa puuta, joka on täällä takapihalla.

Se oli melko tärkeä ruoka se kala ympäri vuoen. Pottujen kanssa keitethin. Mie muistan lohet, kesällä niitä ei juuri pyyetty. Kun met menimmä uimhan, ne alko lohet hyppimhän siinä meän rannassa. Kyläläisen muisto

Tepastossa julkistettiin kesällä 2023 Ounasjokijotos-tapahtuman yhteydessä muistomerkki, joka kunnioittaa 40 vuotta sitten voimaan tullutta lakia, jolla Ounasjoki suojeltiin vesistörakentamiselta. Jokela sanoi, että tuolloin pohdittiin, että jokeen liittyvä muistoteos voisi olla myös aktiivisempi kuin hautakivi.

– Joki on kuitenkin olemassa edelleen, ja joki virtaa. Rahoitus järjestyi, ja Könkään kyläyhdistys lähti vetämään hanketta, Jokela kertoi.

Viime kesänä Könkäälle valmistui muisteluteos Ounas – meän joki. Tuolloin esitettiin jo lupaus videoteoksesta. Video on ollut esillä jo Tepastossa Ounasjokijotos-tapahtumassa, ja marraskuussa se viedään Arktisen taiteen ja muotoilun kongressiin Kanadaan. Video tulee myös julkisesti nähtäville Könkään kylän verkkosivuille.

Video perustuu kyläläisten haastatteluihin, arkistoihin ja kuvamateriaaliin.

– Joen muistelu yhdessä on ollut tärkeää identiteettityötä, joka puolestaan vahvistaa kykyä toimia myös tulevaisuuden muutostilanteissa. Samalla teos on myös ollut keskustelunavaus joen puhtaana säilyttämisen puolesta muun muassa vesistöön suunnitellun laajamittaisen kaivostoiminnan myötä nousseita uhkakuvia vastaan, Jokela sanoi.

Jokela kertoi tehneensä teoksen taustatutkimusta jo vuosien ajan, ja viimeisen vuoden aikana hän on haastatellut ison joukon kyläläisiä, joilla on ollut jokeensa voimakkaita kiinnekohtia.

– Videossa eivät puhu ihmiset joestaan, vaan joki yhteiselostaan rantojensa asukkaiden kanssa. Se, mitä joki kertoo, perustuu näin tutkimukseen.

Itsekin Ounasjoen rannalla kasvaneena tiedän, että se oli meille elämänvirta ja osa identiteettiä. Anja Keskitalo

Kittilän kunnanvaltuutettu ja Meän Kaira -yhdistyksen perustajajäsen Anja Keskitalo sanoi teoksen julkistamistilaisuudessa, että kyseessä on kunnianosoitus Ounasjoelle.

– Se kertoo siitä, mitä joki merkitsee tänä päivänä ja mitä se merkitsi aiemmille sukupolville. Itsekin Ounasjoen rannalla kasvaneena tiedän, että se oli meille elämänvirta ja osa identiteettiä, Keskitalo sanoi.

Hän kertoi, että hänen vanhempansa ovat eläneet sen ajan kun lohi katosi. Kyseessä oli iso menetys joelle.

– Siinä meni ruoka ja elinkeino. Äiti kertoi, että meidän nivasta saatiin vielä yksi iso 20-kiloinen lohi senkin jälkeen kun pato valmistui.

Myöhemmin tuli kymmenen vuoden mittainen Ounasjoki-taistelu. Kylä uhattiin hukuttaa.

– Muistan sen pelon ilmapiirin. Isä istui pirtissä tuolissa pää alaspäin. Kyllä se varmaan mietti, että taasko ne vievät meiltä elämän. Ja taas on uhattuna Ounasjoki, jonka puolesta pitää taistella. Tuli toinen taistelu – puhtaan Ounasjoen puolesta. Sen se joki tarvitsee, että se pysyy elävänä ja ihmiset voivat asua joen varrella.

Julkistamistilaisuudessa kyläläiset keskustelivat muun muassa joen tilasta ja sitä uhkaavista kaivoshankkeista.

– Onneksi syksyllä jätettiin valtuustoaloite, että selvitetään joen tila ja kuormitus, Keskitalo sanoi.

Jokela on ollut tekemässä Ounasjoki-aiheista sisarteosta alavirrassa Meltauksessa. Hän kertoi, että sielläkin puheessa toistuvat yläjuoksun päästöt.

– He ovat laskeneet, että kuinka monta päivää menee kultakaivoksen vedellä mennä sinne. Se on asia, joka keskusteluttaa ihmisiä, keskustelu on aina hyvä puolin ja toisin.

Vaikka Ounasjoen muisteluhankkeen suhteen ympyrä sulkeutui Ounaskievariin, Jokela vihjasi, että kerätystä materiaalista voi ilmestyä vielä kirja.

Net venhet tehtiin tässä sisällä, pirtissä. Sitte kun saathin valmhiksi otethin ikkunasta karmit pois ja siitä vene ulos. Tämä pirtti oli isän verstas. Seinillä oli hevosenluokat painumassa, orrella tarvepuut kuivumassa. Talvella tehtiin rekiä. Pikku pajassa taothin kaikki niihin tarvittavat rauat. Kyläläisen muisto