Paikallisuutiset

Järven jää houkuttaa vielä – vain nälkä ajaa Veli Metsävainion pois pilkiltä

Kokenut kalastaja neuvoo pitämään naskaleita aina mukana, mutta myös kairalla saa väännettyä itsensä hätätilanteessa ylös.

– Onko kalastaminen himo vai sairaus, en ole sitä vielä ratkaissut, pellolainen Veli Metsävainio toteaa.

Metsävainion kotipaikan viereisen Pasmajärven jää houkuttelee pellolaisen miehen vielä pilkille, vaikka osa on pakannut jo pilkkitamineensa kesäteloille. Jos yöpakkasia pitelee, eivätkä kelit paljon lämpene, uskoo ahkera pilkkijä pääsevänsä jäälle vielä viikon päivät.

– Jäät ovat yllättävän hyvät vielä, hän toteaa.

Pilkillä kuluu helposti tunti, pari, joskus päiväkin. Monesti nälkä on se, joka ajaa miehen pois jäältä.

Haukea, ahventa, siikaa, muikkua. Niitä Pasmajärvi tarjoilee, ja Metsävainion suosikkeja ovatkin ahven ja hauki. 95 prosenttia hänen pilkkisaaliistaan onkin ahventa. Suurin sellainen tälle talvelle on noin 700 gramman painoinen.

– Kyllä siitä useamman ruuan sai. Ahvenesta saa myös herkullisen kalalaatikon uunissa, hän vinkkaa.

Savustaminen on oma maailmansa, jonka taidot Metsävainio taitaa. Oma työnsä on myös laittaa kalat syömäkuntoon, ja yleensä vaimo onkin se joka kokkaa.

Monesti jäällä näkee pilkkijöitä, jotka nököttävät yhdessä kohdassa tuntitolkulla. Toki siinä saa nauttia raikkaasta ulkoilmasta, mutta ahvenia saadakseen täytyy Metsävainion mukaan liikkua.

– Ahven ei tule toisesta päästä järveä toiseen päähän, vaan sen perässä täytyy pilkkijän mennä. Reilusti alle minuutti, ja sitten täytyy jo vaihtaa paikkaa jos ei nappaa, hän neuvoo.

Kun sitten sattuu samalle apajalle ahvenen kanssa, on reppu äkkiä täynnä kalaa.

– Reikiä tekee nykyaikaisilla akkuporakoneella toimivilla kairoilla näppärästi lisää.

Välineurheilua pilkkiminen ei Metsävainion mukaan kuitenkaan ole, mutta kilpamielessä harrastava toki satsaa välineisiin, tai tekee niitä itse.

– Teen itse vieheet, mormuskat ja pystypilkit. Se onkin sitten ihan oma lajinsa.

Pasmajärvi on kalaisa, mutapohjainen järvi, jonka jäällä on kulkenut talven ajan muitakin pilkkijöitä, kuten mökkiläisiä. Enemmänkin kalastajia saisi olla.

– Tämä on hyvä kalajärvi, mutta ihmiset eivät enää käytä paljon kalaa. Lihamyllyllä voi jauhaa ruotoisen hauenkin hienoksi massaksi, josta voi pyöritellä haukipullia. Siihen kermakastike ja pottumuusi, niin hyvää on.

Joen jäälle Metsävainiota ei kuitenkaan helpolla saa.

– Joet ovat niin arvaamattomia, siellä saattaa joutua uimasille. Kerran Ruotsissa pilkkikisoissa putosin jäihin, ja vettä oli ainakin 10 metriä. Kairan ja naskalien avulla pääsin ylös. Naskaleita olisi hyvä pitää aina matkassa, mutta myös kairalla saa väännettyä itsensä ylös, hän muistelee.

Yhdestä asiasta Metsävainio on huolissaan.

– Lapsia ja nuoria ei enää näy jäällä, ja se on harmi se. Rohkeasti vaan pilkille ja syömään kalaa.