Paikallisuutiset

Janskun tyylinen reissu – Avustuskuorman vieminen Ukrainaan kesti viikon, ajokilometrejä kertyi tuhansia, nukuttuja tunteja paljon vähemmän

Jan Wahlberg toivoo pääsevänsä vielä toistamiseen viemään avustuskuormaa Ukrainaan.

– Mie sain keskiviikkona 1. marraskuuta kyselyn, että lähtisinkö viemään, ja torstai-iltana mie olin jo ajamassa kohti Etelä-Suomea, kertoo palojoensuulainen Jan Wahlberg humanitaarisen avustuskuorman viemisestä Ukrainaan.

Enontekiön Sanomat kertoi hänen matkastaan lyhyesti jo viime viikolla.

Aivan alun perin Jan Wahlberg kertoo saaneensa idean avustusmatkasta tänä keväänä.

– Kirjotukset tais olla silloin jo ohi, ja mie törmäsin TikTokissa yhteen järjestäjään, joka kuljetuksia tekee.

Hän päätti heti ottaa yhteyttä tahoon, mutta sitä kautta ei vielä tärpännyt.

– Sitte mie vain aloin selvittelemhän entistä enemmän, ja lopulta onnistuin, Wahlberg iloitsee.

Hänen mukaansa mahdollisuuksia löytyi asiaa penkoessa paljonkin, mutta osa esimerkiksi vei avustuksia rekoilla, eikä Wahlbergilla ole rekan kuljetukseen oikeuttavaa ajokorttia. Järjestöjen ja yhdistysten nimiä Wahlberg ei halua kertoa, ei edes sen, minkä kautta hän itse pääsi osallistumaan.

– Sen verran voin sanoa, että taho toimii koko Suomen alueella.

– Meitä oli kaksi kuljettajaa. Kilometrejä tuli tarpeeksi, kyllä siinä sai ajaa sopivan määrän, Wahlberg kertoo.

Suomi-Viro-Latvia-Liettua-Puola-Ukraina.

– Ihan tarkkaa kilometrimäärää en ossaa sanoa, mutta suorin reitti tuolle matkalle olis melkein 3000 kilometriä. Meijän reitti oli varmasti tuon 3000 ja 4000 kilometrin välilä, ja sitte vielä meikäläinen täältä ajo Etelä-Suomeen ja takasin.

Matka kesti kokonaisuudessaan viikon. Kuljetuksen oli tarkoitus lähteä perjantaina 3. marraskuuta, mutta lähtö viivästyi päivällä. Lauantaina auto viimein starttasi kohti Ukrainaa, ja seuraavan viikon perjantaina 10. marraskuuta Wahlberg ja kuljettajakaveri pääsivät takaisin Suomeen.

– Hirveästi matkalla ei pysähdelty. Pari tuntia nukuttiin aina jossakin halvassa hotellissa ja taas lähettiin liikkeelle.

Reissua ei suunniteltu kovin tarkasti, vaan se eteni sen mukaan, mitä eteen tuli.

– Ei tuommosta matkaa voi oikein suunnitella mitenkään. Aina tullee kuitenki muuttujia jossaki vaiheessa. Mentiin vähän fiiliksen mukaan, Wahlberg sanoo.

Mitä paskempi reissu, sen parempi tarina.

Hän kertoo olleensa mukana open-minded-asenteella, ennakkoluulottomana ja valmiina kaikkeen.

– Mie tiesin, että joka tapauksessa se, mitä mie ajattelen, on todennäköisesti väärin. On helpompaa, että otetaan se, mitä tullee vastaan.

Samalla asenteella Wahlberg mainitsee olevansa lähdössä tammikuussa suorittamaan varusmiespalvelustaan:

– Mitä paskempi reissu, sen parempi tarina.

Yhden yllättävän seikan hän haluaa avustusmatkalta erikseen mainita.

– Puolan tullin epäystävällisyys. Siellä ei oltu kovin mukavia.

– Onko pelko välttämättä oikea sana, en tiiä. Enemmänki päällä oli mielenkiintonen jännitys, Wahlberg pohtii.

Ukrainassa tiestö ja maasto muuttui, ja tietullejakin alkoi ilmestyä. Liikenne pysäytetään ja aseistetut ihmiset tutkivat kulkijoiden paperit.

– Ko ensimäinen Ukrainan tietulli tuli kohale, niin kyllä se vähän niinkö vistotti.

Sotaa käyvässä maassa ollaan kuitenkin Wahlbergin mielestä liikkeellä tietynlaisella selkärangalla.

Ukrainan puolella Wahlberg oli sunnuntain ja maanantain välisestä yöstä keskiviikon ja torstain väliseen yöhön, jolloin he saapuivat tulomatkalla Puolaan.

– Puolasta ajoima Tallinnaan yhtä kyytiä tankkaustaukoja lukuun ottamatta.

Avustusmatkan aikana Kiovassa oli ilmahälytys, mutta Wahlbergin ja kaverin avustus oli silloin vielä matkalla kohti Kiovaa.

– Perjantaina, kun olima juuri tulleet takaisin Suomeen, uutisoitiin, että siellä oli tehty 50 droneiskua.

Ko ensimäinen Ukrainan tietulli tuli kohale, niin kyllä se vähän niinkö vistotti.

Se mielikuva, jota Wahlbergin mukaan mediat luovat, ei hänen mielestään välttämättä ole täysin totta.

– Ukrainalaiset on ihan tavallisia ihmisiä, heillä nyt vain sattuu olemaan sota. Minusta tuntuu, ko mie olen reissun jälkeen ihmisten kans jutellu, että monilla on semmonen mielikuva, että heti ko sie tulet Ukrainan puolele, niin sielä tullee "morkula" niskaan ja verisiä ihmisiä siellä sun täällä... ei, se oli ihan niinkö tavallinen maa, jossa vain tapahtuu hirveitä asioita, hän kertoo.

Wahlbergin mukaan suurin osa ukrainalaisista yrittää elää normaalia elämää, vaikka haasteita onkin ja katukuvassa on enemmän naisia.

Hänen mukaansa Ukrainassakin asiat ovat eri puolilla maata erilaiset.

– Mitä idemmäs menee, niin sitä enemmän on kaikkea.

Ajattelin, että kyllä mieki joutasin olla tuolla auttamassa. Nyt mie olen sielä jollaki tasola ollu.

Eniten hän tutustuikin juuri tavallisiin kansalaisiin, jotka eivät suoranaisesti ole itse osallistuneet sotatoimiin.

– Kyllä mie sellaisia ihmisiä tapasin, joilla oli paljon sukulaisia sodassa ja niistä tarinoista kuulin, mitä voi pahimmillaan olla.

Eräskin nainen oli Wahlbergilta tiedustellut ikää.

– Sanoin, että 19, ja tämä äiti sanoi, että hänellä on vuotta nuorempi poika, joka osallistuu täysillä sotaan, rintamalla etulinjassa.

Wahlberg kertoo olleensa tosi "kettuuntunut" omaan elämäänsä, lukio-opiskeluihin ja henkilökohtaiseen elämään, kun Ukrainan sota alkoi.

– Ajattelin, että kyllä mieki joutasin olla tuolla auttamassa. Nyt mie olen sielä jollaki tasola ollu.

Kovin moni Wahlbergin matkasta ei etukäteen tiennyt. Viestejä tuli harvakseltaan, ja ne hän ehti aina välillä vilkaisemaan läpi.

– Mutta en mie sinne puhelinta lähteny kattelemaan. Yksi hyvä ja tärkeä tukija mulla oli, ja hänen viestejä mie luin läpi silloin ko oltiin pahimmissa paikoissa.

Kunnia-asia, sitä avustuskuorman vieminen Wahlbergille oli. Hän kertoo aina sanoneensa, että kun on resursseja tehdä jotakin, se muuttuu mahdollisuudeksi ja silloin siitä tulee velvollisuus.

– Mulla oli resursseja ja maholisuus, joten mie lähin. Meilä jokaisella on omat motiivit toimia, niinkö met toimima. Jos sen pystyy jotenki projisoida hyvään, niin se on aina parempi.

Muut lähtevät lomalla Teneriffalle, Bahamalle tai Ruottin risteilylle, mie lähin Ukrainaan.

Wahlberg kertoo huomanneensa, että osa on hänen matkansa kyseenalaistanut.

– Mutta jos minula on maholisuus, niin miksi mie en menis? Minun mielestä on kuitenki tärkeää kokkeilla uusia asioita ja olla rohkea.

Hän on matkaan tyytyväinen ja ottaa esille taskusta saamansa "moraalimerkit", eli hihamerkit. Ne ovat eri joukko-osastojen tunnuksia.

– Nämä on ittele sitä materiaa, joka muistuttaa tehdystä matkasta.

Ylipäätänsä reissusta jäi Wahlbergille paljon oppeja.

– Mie uskon, että esimerkiksi tammikuussa armeijan samassa saapumiserässä saapuviin verrattuna mulla on jonkinlainen etu. Jos Suomeen kohdistuisi jotakin vihamielisyyttä isommassa mittakaavassa, niin mie tietäisin, miltä se tulee näyttämään ja mitä se voi pahimmillaan olla.

Kiova on Wahlbergin mielestä kaunis kaupunki, ja Ukrainassa oltiin ystävällisiä. Ukrainalaiset tietävät, että kaikki maassa olevat ulkomaalaiset ovat auttamassa heitä.

– Meijäkki kerran pysäytti poliisi, mutta he olivat tosi ystävällisiä. Ukrainalaisten ystävällisyys yleensä jäi mieleen hyvinki paljon.

Wahlberg kertoo yhtenä iltana käyneensä syömässä paikassa, jossa oli muitakin eri järjestöjen avustuskuljetusten viejiä.

– Siellä oli hyvin kansainvälistä porukkaa, vain yhteen suomalaiseen törmäsimme.

Wahlberg kertoo käyneensä syömässä myös eräässä ravintolassa, jonka seinällä oli paljon samanlaisia merkkejä kuin hän itsekin matkalta mukanaan toi.

– Alun perin ravintolan oli perustanut veteraani, joka oli aikoinaan tullut Krimin sodasta pois.

Miehellä ei ollut ollut mitään jäljellä, ei lainkaan omaisuutta. Hän oli perustanut pitserian, joka menestyi niin, että siitä tuli jopa ketju.

– Mies lähti tähän sotaan ja kuoli. Tarinoita kuuli muitakin, jos vain osasi kysyä.

Ukrainalaisten ystävällisyys yleensä jäi mieleen hyvinki paljon.

– Muut lähtevät Teneriffalle, Bahamalle tai Ruottin risteilylle, mie lähin Ukrainaan, naurahtaa Wahlberg, kun kertoo käyttäneensä matkaan töistä kertyneet lomapäivät.

– Tämä oli minun tyylinen reissu, hän jatkaa.

Nyt hän odottaa jo innolla seuraavaa mahdollista matkaa. Jos hänen puhelimensa soisi, hän olisi matkalla samana iltana.

– Häätyy kattoa, miten kortit järjestyy. Mulla on kontakteja ja jos sattuu, että tarvitaan, niin kyllä sieltä varmasti ollaan yhteydessä.