Muualta Lapista

Jääkausi lyhenee, kun ilmastonmuutos etenee, joten Inarijärven ammattikalastajat joutuvat sopeutumaan

Matti Ropponen on nähnyt erämaajärven armottomat tyrskyt ja peilityynen pinnan. Hän on kalastanut Inaria pian 70 vuotta.

Heinäkuu 1955. Kolmivuotias Matti Ropponen on isän, äidin ja isoveljen kanssa Inarijärven Hirvinuorassa kalastamassa. Isä antaa Matille kunniatehtävän – hän saa pitää ensimmäistä kertaa käsissään uistinkelaa. Siimannokassa uiskentelee pelti, johon saattaa iskeä punalihainen hetkenä minä hyvänsä.

Jossain vaiheessa isä kysyy, että painaako siellä siimassa joku, kun poika on niin kummallisessa asennossa.

– Enhän minä osannut sitä kertoa, että minulla oli kala kiinni, pitelin vain rystyset valkoisena kelaa käsissäni, Matti naureskelee.

Kohta isä nostaa veneeseen komean kolmen kilon raudun. Siitä hetkestä lähtee käyntiin Matti Ropposen elämän mittainen harrastus, joka jatkuu vielä lähes 70 vuotta myöhemminkin.

Seitsemänkymmentä vuotta sitten ei Inarijärven rannoilla tunnettu sellaista sanaakaan kuin ilmastonmuutos. Tänään Inarijärven ammattikalastaja eli kaupallinen kalastaja, kuten täsmällinen termi kuuluu, ei voi unohtaa ilmastonmuutosta. Ja nuori, joka harkitsee alkavansa Inarijärven kaupalliseksi kalastajaksi, joutuu miettimään, voiko hän investoida alalle, jos ilmastonmuutos tekee ammatista mahdottoman.

Mutta miten ilmastonmuutos on vaikuttanut Inarijärven kaupalliseen kalastukseen? Miten kalastajat ovat sopeutuneet muuttuviin olosuhteisiin?

Näihin kysymyksiin löytyy vastaus Lapin yliopiston tuoreesta tutkimusartikkelista, johon haastateltiin alueen kaupallisia kalastajia ja yhdistettiin heidän kokemusperäistä, paikallista tietoa alueelta tehtyihin pitkäaikaisiin meteorologisiin ja hydrologisiin havaintoihin.

Artikkelissa paikallisten kalastajien kokemukset ja seurantatiedot kertovat, että vaikka vuodet eivät ole veljeksiä keskenään, yleisesti ottaen syksyt ovat lämpimämpiä ja kunnollista lumi- ja jääpeitettä saadaan odottaa pidempään.

– Kalastajille syksyinen rospuutto, eli ajanjakso, jolloin jäätyminen on alkanut, mutta jääpeite ei ole vielä tarpeeksi vahva jäällä liikkumista ja kalastamista ajatellen on hankalaa aikaa. Se on menetettyä työaikaa, jolloin ei kerry tuloa, kertoo yliopistotutkija Minna Turunen.

Sydäntalvella ilmaston muuttuminen näkyy puolestaan pitkien, viikkokausiakin kestävien kovien pakkasjaksojen vähentymisenä. Pakkasen puuttumisen vuoksi niin sanottuja rokulipäiviä ei kalastajalle tule enää niin usein.

Samalla keskellä talvea olevat hyvin lauhat jaksot tuovat haasteita kalastukseen. Jääpeite jää ohuemmaksi tai jääkerrosten välissä voi olla vettä. Leutoina talvina lumipeite saattaa olla paksu, mutta kantavaa teräsjäätä on vähemmän.

– Lumi, vesi ja sohjo vaikeuttavat liikkumista ja työn tekoa ja lisäksi ongelmalliset jääolosuhteet kasvattavat myös onnettomuusriskiä, Turunen sanoo.

Vuosi 1988. Matti Ropponen on 36-vuotias kirvesmies. Hän on ehtinyt puurtaa monenlaisissa ammateissa. Tutuksi ovat tulleet Helsingissä niin kirjapaino, konepaja kuin Apu-lehden painotalokin, ja onpa hän kerennyt kokeilla myös asfalttihommia lapiotyömiehen roolissa. Hän on palannut kotikonnuilleen ja asettunut asumaan Ivalon Tahkotörmään.

Junttilan Pentti houkkaa työpariaan Inarissa järjestettävälle muikun talvinuottauskurssille. Siihen myöntyessään Ropponen ei vielä tiedä, että tämä tulee olemaan alkusysäys hänen elämäntyölleen Inarijärven ammattikalastajana. Jo saman vuoden puolella hän aloittaa kaupallisen kalastuksen: avoveden aikaan troolauksella eli laahusnuotalla ja talvella muikun talvinuottauksella.

Ilmastonmuutos, tai paremminkin kasvihuoneilmiö, olivat jollakin lailla tuttuja sanoja Inarissa jo vuonna 1988, mutta ei kukaan ajatellut vielä silloin, että ne jotenkin liittyisivät Inarijärven kalastusmahdollisuuksiin.

Tutkimusartikkelin mukaan sekä kalastajien kokemukset että pitkäaikainen seurantadata osoittavat, että 2020-luvulle tultaessa Inarijärven talvikalastuskausi on lyhentynyt ja avovesikausi pidentynyt ja lämmennyt. Inarijärven kaupallisten kalastajien sopeutuminen havaittuihin ja odotettavissa oleviin riskeihin on vaihtelevaa.

Enimmäkseen käytetyt keinot ovat reaktiivista sopeutumista, eli selviytymistä vaikean olosuhteen yli. Toisaalta nähtävissä on myös pidemmän aikavälin suunnitelmallista ja ennakoivaa sopeutumista.

Tutkimuksessa tunnistettiin kalastajien keskuudessa neljä pitkän aikavälin sopeutumisstrategiaa, jotka eroavat toisistaan saalislajien, investointien ja riskitasojen suhteen:

Vallitsevassa siikastrategiassa kalastajien tavoitteena on mahdollisimman tehokas kysytyimmän kalalajin pyytäminen. Riskinä ovat ekologisesti kestämätön kalastuspaine väheneviin siikakantoihin. Lisäksi keskittyminen siiankalastukseen saattaa olla riskialtis strategia kalastajalle, joka on tehnyt kalliita investointeja kulkuvälineisiin ja pyydyksiin.

Ahven- ja haukistrategiassa kalastus keskittyy ilmastonmuutoksen seurauksena nopeasti runsastuvien kevätkutuisten kalalajien pyyntiin. Tässä strategiassa ekologisen kestämättömyyden riski on pienempi, sillä ahvenen ja hauen kannat uudistuvat nopeasti lämpenevien ja pidentyvien kasvukausien takia.

Monilajistrategiassa kalastetaan kalakantoja monipuolisesti eri menetelmiä hyödyntäen. Tällainen yleisstrategia ei välttämättä vaadi suuria investointeja. Ekologisen kestämättömyyden riski on pienempi, sillä kalastuspaine on alhainen, ja se kohdistuu useisiin lajeihin ja kalastuspaikkoihin.

Kalastusmatkailustrategia perustuu useiden kalalajien pyyntiin ja elämysten tuottamiseen. Kalastusmatkojen tuottaminen vaatii erilaisia investointeja, suunnitelmallisuutta ja varautumista. Kalastusmatkailun riskit liittyvät matkailijamäärien vähenemiseen jonkin yllättävän tilanteen seurauksena.

Osa kalastajista hyödynsi selvästi tiettyä sopeutumisstrategiaa, kun taas osalla oli toiminnassaan piirteitä useammasta strategiasta, tai strategiaa vaihdettiin tilanteen mukaan.

Vuosi 2025. Matti Ropponen on kalastanut Inarijärvellä kohta 70 vuotta. Lapsuudestaan hän muistaa hyvin sen, kuinka Inarijärvi toimi heidän perheen kala-aittana, ja kalaa tulikin saaliiksi enemmän kuin tänä päivänä.

– Minä koin lapsuudessani myös köyhyyden. Sodastahan oli aikaa vain kymmenisen vuotta, ja ihmisen täytyi kerätä ja pyytää, jotta ruokaa riitti. Inarijärvi oli meidän perheelle, ja varmasti jokaiselle muullekin Inarin alueen asukkaalle hyvin tärkeä, Ropponen muistelee.

Tuohon aikaan melkein jokaisesta perheestä löytyi yksi kalastaja, joka pyysi saalista myös yli omien tarpeittensa, ja myi ylimääräiset kalat suolattuna eteenpäin. Kala oli perheille hyvä lisätienesti.

Ropponen huomauttaa, että Inarijärveä kalastetaan tänä päivänä eri tarkoitukseen, kuin hänen lapsuudessaan.

– Henkiparka ei ole enää kiinni siitä, että millainen saalis verkoista tuli koettua, vaan kala on enemmänkin sellainen mukava lisä ruokapöytään.

Tutkimusartikkelissa kerrotaan, että Inarijärven kalastajat ovat sopeutuneet edellä kuvattujen strategioiden avulla muuttuvaan toimintaympäristöön. Lisäksi työn käytänteitä muokataan arjessa niin, että nopeasti muuttuvassa ilmastossa pärjätään paremmin: vuodenaikojen muuttuvat säät eivät aiheuta liian suurta haittaa, ja muutoksista voidaan jopa hyötyä.

Tutkijat toteavat, että elinkeinon kestävä sopeutuminen vaatii suunnitelmallisuutta, lisää yhteistyötä ja tukea. Hyviä käytänteitä olisi syytä jakaa järveltä toiselle, elinkeinon kehittämiseen tarvitaan osallistuvampaa otetta, ja muuttuvien olosuhteiden seurantaa on tarve kehittää.

Inarijärvellä on tehty säähavaintoja ja kerätty hydrologista aineistoa jo useita vuosikymmeniä. Jääoloja kuvaavat aikasarjat ulottuvat sadan vuoden päähän. Näitä arvokkaita aineistoja olisi syytä käyttää tutkimuksessa enemmänkin, mutta yhdessä paikallisen, ammatinharjoittajien tiedon kanssa.

– Muun muassa havainnointia ja tiedon yhteistuotantoa tulisi kehittää erityisesti talvioloihin liittyen; paras tieto esimerkiksi jääpeitteen pienipiirteisestä vaihtelusta, jään rakenteesta ja lumipeitteestä jäällä on talvikalastajilla, yliopistotutkija Sirpa Rasmus sanoo.

Liedellä kiehuu hauen ja taimenen ruodot. Niistä valmistuu kalaliemi, joka kaadetaan keitettyjen perunoiden päälle. Eläkkeellä oleva kalastaja ei pidä enää kiirettä. Tämän vuoden ensimmäiset juomukset Matti laski jään alle reilu viikko sitten.

– Aion laittaa verkkoja niin paljon jään alle, mitä saan kahdessa päivässä koettua. Ja kalansaalis menee melkein kokonaan myyntiin. Tällä hetkellä toivekaloina on kaikki isommat kalat, mutta erityisesti siika ja taimen, mutta ei haittaa vaikka sinne verkkoon rautukin uisi.

Kysyttäessä ilmastonmuutoksesta Matti Ropposen mieli vakavoituu. Mies muistaa kuinka ennen talvet olivat talvia ja kesät kesiä. Ammatikseen kalastavien ei tarvinnut murehtia ilmastonmuutosta ja Inarijärven jääkauden lyhentymistä.

– Kyllä minua pelottaa, kun maailmallakin on kaiken aikaa kummallisia hirmumyrskyjä. Ja miten tämä ilmaston lämpeneminen vaikuttaa esimerkiksi meidän kalalajeihin? Kuinka käy Inarin raudulle, joka kutee järven matalikoihin, kerkeääkö se raudun mäti kypsyä säännöstellyssä järvessä?

Ropponen kalastaa mieluummin talvella kuin kesällä. Kalastaja suree, että hänen kautensa lyhenee tällä hetkellä molemmista päistä.

– Kevät on kalastuksen kulta-aikaa. Olisi hyvä, että kausi venyisi Inarilla aina tuonne toukokuun puoliväliin saakka. Nykyään kausi täytyy lyödä pakettiin juomustuksen osalta jo toukokuun alussa.

– Menetämmekö me sen kunnon talven, joka meillä on täällä aina aikaisemmin ollut?