Ihmiset

Itsenäisyyspäivänä muisteltiin sankarivainajia, mutta juhlapuheen aiheena oli toivo – ”Jokainen nimi kivessä kertoo tarinan ihmisestä”

– Meidän tehtävämme on pitää tuo muisto elävänä, ei vain sanoilla vaan myös teoilla, muistutti itsenäisyyspäivän juhlan isä, kunnanjohtaja Eero Ylitalo.

Itsenäisyyspäivää juhlistettiin tänä vuonna Enontekiöllä komeasti.

Ennen Enontekiön kirkon jumalanpalvelusta Kiiruna-partio suoritti juhlallisen lipunnoston kirkonmäellä, ja jumalanpalveluksen lopuksi kunnanjohtaja Eero Ylitalo lähetti matkaan seppelepartion kohti sankarihautoja, jossa kunniavartiosto jo odotti seppeleenlaskua.

– Tänään muistomme kääntyvät niiden puoleen, joista aikanaan tuotiin koteihin raskas viesti: "Ilmoitamme Teille syvällä osanotolla, että omaisenne on kaatunut taistelussa isänmaan puolesta", Ylitalo aloitti puheensa kirkossa.

Kuolinsanoma toimitettiin Ylitalon mukaan enontekiöläiskoteihin 35 kertaa.

– Jokaisen viestin mukana murtui unelmia, katkesi tulevaisuuksia ja syttyi suru, jota ei voi sanoin kuvata. Heidän ansiostaan meillä tänään siniristilippu liehuu, hän muistutti.

Sankarihautojen vanhalla hautausmaalla ovat Ylitalon mukaan pysyvät muistomerkit siitä, ettei vapaus ole itsestäänselvyys.

– Jokainen nimi kivessä kertoo tarinan ihmisestä, joka kantoi vastuunsa, velvollisuutensa ja rakkautensa kotimaataan kohtaan loppuun saakka.

Ylitalo totesi, että sankarivainajien työnsä ja uhrinsa ovat meidän yhteisen historiamme perusta ja tulevien sukupolvien turva.

– Meidän tehtävämme on pitää tuo muisto elävänä, ei vain sanoilla vaan myös teoilla. Rauhan rakentaminen, toisistamme välittäminen ja yhteisön kantaminen ovat sitä työtä, jota he varmasti toivoisivat meidän jatkavan.

Video: Seppeleet sankarivainajien muistolle laskivat Enontekiön kunnan ja Enontekiön seurakunnan puolesta Jarmo Näkkäläjärvi ja Raimo Alakankaanpää sekä Lions Clubin puolesta Jussi Sorsa ja Jonna Wallius.

Jotta emme unohtaisi heitä, jotka itsenäisyytemme meille taistelivat. Jarmo Näkkäläjärvi

Seppeleenlaskun jälkeen siirryttiin seurakuntakodille juhlaan, jonka avasi valtuuston puheenjohtaja Jarmo Näkkäläjärvi.

– Uhraukset, jotka itsenäisyyden eteen jouduttiin tekemään, ovat korvaamattomat, eivätkä meiltä saa unohtua he, jotka sen kovimman uhrauksen tekivät, Näkkäläjärvi puheessaan totesi.

Hän pyysi, että jokainen kohdallaan pitäisi huolen siitä, että itsenäisyyspäivään liittyvä hiljainen tieto siirtyisi uusille sukupolville.

– Että he siirtäisivät sitä edelleen, jotta emme unohtaisi heitä, jotka itsenäisyytemme meille taistelivat.

Näkkäläjärvi totesi, että Enontekiöllä sotiemme veteraaneja ei enää ole, mutta kiitti heitä siitä huolimatta.

Puheensa lopuksi hän luki säkeistön Pertti Mäenpään runosta Kuudes joulukuuta:

– Ilman teitä, selvinneitä jostain sieltä, puhuisimme nyt vierasta kieltä. Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta, olis arkipäivä kuudes joulukuuta.

Juhlassa kuultiin myös paikallisten nuorten musiikin harrastajien esityksiä. Jessica Keskitalo ja Santeri Kultima esittivät Juha Tapion laulun Vaadin rauhaa Revontuli-Opiston musiikinopettajan Outi Keskitalon säestäessä heitä.

Opiston opettaja Sakari Ainali toi lavalle kitaraoppilaansa Santtu Ylitalon ja Eelis Kumpulaisen, jotka soittivat sähkökitaroilla Taivas on sininen ja valkoinen -kappaleen.

Outi Kurkela lausui kaksi runoa, joista toinen oli hänen oma kirjoittamansa.

Mukaan juhlallisuuksiin oli pyydetty myös tangokuningas Kauko Simonen, joka ensin lauloi kirkon urkuparvelta Veteraanin iltahuudon ja seurakuntakodilla hän esitti vielä Oi, muistatko vielä sen virren -laulun.

VIDEO: Osa Jessica Keskitalon ja Santeri Kultiman laulusta.

VIDEO: Eelis Kumpulaisen ja Santtu Ylitalon esitys.

Yö oli pimeä, ulkonaliikkumiskielto oli voimassa ja me olimme ihan loppu. Jan Wahlberg

Varsinaisen juhlapuheen tilaisuudessa piti Jan Wahlberg. Hän ei valitettavasti päässyt paikalle, mutta oli videoinut puheensa, joka heijastettiin seurakuntakodin valkokankaalle. Häntä oli pyydetty puhumaan toivosta.

Wahlberg kertoi tarinan viime huhtikuulta, kun hän oli avustusreissulla Ukrainassa, ja kahdeksan henkilön ja ajoneuvon saattueessa sattui rengasrikko.

– Minä ja rikkoutuneen auton kuljettaja jäimme rengasoperaation pariin ja muut jatkoivat 100 kilometrin päässä olevaan majoitukseen. Homma oli helppo, kunnes ei enää ollut, Wahlberg totesi.

Renkaan ruostunut kiinnike oli paikallaan, ja sen irrottaminen osoittautui erittäin vaativaksi tehtäväksi ilman tarvittavia työkaluja.

– Kului tunteja, yritimme käsidesin avulla polttaa kiinnikettä pois tuloksetta. Löysimme kiviä, joilla hakata osaa tuloksetta. Yö oli pimeä, ulkonaliikkumiskielto oli voimassa ja me olimme ihan loppu.

Toivo on eteenpäin vievä voima, joka edesauttaa tekoja. Jan Wahlberg

Wahlberg oli väsyneenä ja lähes luovuttaneena todennut, että “Jos on hyviä rukouksia, niin nyt on niiden aika”.

– Alle viisi minuuttia sen jälkeen kohdallemme pysähtyi auto, jonka avulla saimme lopulta ruostuneen kiinnikkeen irti ja renkaan vaihdettua. Kyseinen henkilö oli pappi.

Wahlbergin mukaan tarina osoittaa sen, että toivoa voi löytyä tilanteista ja paikoista, joissa sitä vähiten olettaa olevan.

– Meidän pitää myöntää, että koko maailma on tällä hetkellä tilanteessa, jossa toivoa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Niin kuin hän, joka talvisodassa istui vartiossa pakkasen keskellä, myös hän, joka istuu juoksuhaudassa dronejen ympäröimänä, toivoo asioiden olevan toisin, Wahlberg puhui.

Hänen mukaansa toivo vaatii myös tekoja, eikä voida olettaa, että asioita tapahtuu vain siksi, että toivomme.

– Unelma jää unelmaksi, jos vain toivot, etkä tee asioita aktiivisesti asioiden eteen. Toivo on eteenpäin vievä voima, joka edesauttaa tekoja.

VIDEO: Outi Kurkelan oma runo.

Video: Kauko Simosen esitys.

Videoiden kuvaukset: Katja Keskitalo

Hän on yksi heistä, joita me tänä päivänä kiitämme. Aarne Kultima

Kunnallisneuvos Aarne Kultima kiitti kunnanjohtaja Eero Ylitaloa ja kirkkoherra Teemu Aaltoa siitä, että nämä olivat aiemmin kutsuneet pienen joukon koolle, joka alkoi juhlaa järjestää.

– Hieno päivä, Kultima kiitti.

Hän toi tervehdyksen saman aamun tapahtumasta, jossa laskettiin seppele Palojoensuun hautausmaalle haudatuille sankarivainajille.

– Palojoensuussa lepää neljä sankarivainajaa, heistä kolme on veljestä.

Toisen tervehdyksen Kultima toi Ruotsin Piteåsta 82-vuotiaalta Else-Majlta ja hänen kaksi vuotta nuoremmalta sisareltaan Tuulalta, jotka jäivät evakosta asumaan Ruotsiin Arvidsjaurin alueelle.

– Else-Maj on Mäkikurun Lyydian tytär.

Kun Else-Maj oli nelivuotias ja Tuula kaksi, heidän isänsä kaatui rintamalla. Nyt isä lepää sankarihaudassa Hetassa, kertoo Kultima.

– Hän on yksi heistä, joita me tänä päivänä kiitämme.