Muualta Lapista

Itä-Lapissa on useita Suomen jyrkimmistä ja vaikeimmista laskettelurinteistä: Koti-Lappi arvioi vaativimmat

Sallassa on tehty nopeusennätyksiä vaatteet päällä ja Pyhällä ilman. Itä-Lapissa on Koti-Lapin selvityksen perusteella useita Suomen vaativimmista rinteistä. Mukana jutussa on myös kärkivaikeita muualta.

Koti-Lapin ilmestymisalueella on kenties maan kovin kattaus vaativista laskettelurinteistä.

Kaikista alueen keskuksista löytyy jyrkkää tai tunnetusti haastavaa laskettavaa.

Suomen jyrkimpien virallisten rinteiden kärkisijaa pitää eri lähteiden mukaan Pyhätunturin Huttu-Ukko, joka on nykyisellään hoitamaton luonnonlumella oleva rinne.

Kärkisijojen tuntumassa ovat myös Sallatunturin Nopeusrinne sekä Suomutunturin Martinrinne. Vaativista rinteistä puhuttaessa ei voi unohtaa Pyhän Piste Palanderia, jonka profiili laittaa kokeneemmankin laskijan tekniikan testiin ja hapottaa reisilihakset.

Muun muassa Lumipallo.fi-sivusto ja Edge-laskettelumedia ovat käsitelleet Suomen jyrkimpiä ja vaativimpia rinteitä. Jyrkkyydessä on selkeähkö kärki, mutta vaativuudessa vertailu menee laadulliseen arviointiin.

Kemijärven, Sallan, Pelkosenniemen ja Savukosken alueella ilmestyvä Koti-Lappi koosti oman listauksensa hurjimmista rinteistä. Arviontikriteereinä on käytetty jyrkkyyden lisäksi rinneprofiilin vaativuutta. Jyrkkyyden määrittely ei ole kaikilta osin täysin tarkkaa, sillä joukossa on keskijyrkkyyksiä ja hetkellisiä jyrkkyyksiä.

Pyhän Huttu-Ukko

Pelkosenniemi

Asteita 32, pituus 750 metriä

Pyhän Huttu-Ukkoa sanotaan Suomen jyrkimmäksi laskettelukeskuksesta löytyväksi rinteeksi.

Myyttisen Pyhätunturin maisemissa asuvan jättiläisen, Huttu-Ukon mukaan nimetyssä rinteessä kaltevuusasteita on jopa 32. Rinne on numeroltaan 2 ja se lähtee huipun Tsokka-ravintolasta katsoen etelän suuntaan ja päättyy perherinteiden viereen.

Rinne on nykyisellään hoitamaton ja luonnonlumella. Rinteeseen muodostuu luontaisesti kumpareikkoa, joten sen laskeminen vaatii kanttia.

Menneiden vuosikymmenten kovina lumitalvina kerrotaan rinteessä lähteneen liikkeelle lumivyöryjä ainakin rinnekoneen ja laskijoiden laukaisemana.

Hutu-Ukossa onkin laskettu myös maailmancupin kumparekilpailuja, joihin osallistui maailman parhaimimsto.

Nopeuslaskukilpailuissa rinteessä on mitattu jopa 140 kilometriä tunnissa. 1990-luvun alussa se oli legendaarisen Valion sponsoroiman Milk Masters -kilpailun nopeuslaskun kisapaikkana. Edgen artikkelin mukaan Huttu-Ukossa on tehty myös pelkkä sukka sukukalleuksien suojana -laskemisen epävirallinen Suomen ennätys, joka olisi jopa 126 kilometriä tunnissa.

Huttu-Ukon naapurissa on hoidettu rinne numero 1, eli Kultakero, joka sekin on paikoittain alppimaisen jyrkkä, mutta kunnostettuna miellyttävämpi carvingille.

Rukan Battery Run

Kuusamo

Asteita 29, pituus 400 metriä

Suomen toiseksi jyrkimmän rinteen titteli menee ihan naapuriin sekin, Kuusamoon Rukan Battery Runille.

Battery Run on Rukan kumpareikko, jonka jyrkkyydeksi on arvioitu 29 astetta. Pituutta rinteellä on 225 metriä. Vaikka korkeutta on vain 106 metriä, tarjoaa rinne yllättävän jyrkän kyydin.

Rinteen numero on 3 ja se päättyy Rukan kylään.

Sallan Kilparinne (bonus Linkomäki)

Salla

Asteita 27–28, pituus noin 600 metriä

Sallan Kilparinteenä tai Nopeusrinteenä tunnettu rinnepari 3.1 ja 3.2 on vauhtilaskun ykkönen.

Lajinsa menestyneimpiin kuuluvalla italialaisella Simon Origonella on hallussaan Sallan rinne-ennätys 169,57 kilometriä tunnissa. Sallan kilparinteessä on mitattu myös suurin Suomessa koskaan saavutettu nopeus. Vauhtia kertyi tuolloin huimat 170,212 kilometriä tunnissa.

Kisarinteen maksimijyrkkyys on 53 prosenttia, eli noin 27–28 astetta. Nopeusrinteen numero on 3.2.

Kalevi ”Häkä” Häkkinen (1928–2017) on ollut osaltaan vaikuttamassa siihen, että Salla on kotimaassa ja maailmalla tutuksi nopeuslaskun harjoittelu- ja kisapaikkana. Sallassa on pidetty useita nopeuslaskun maailmancupin osakilpailuja, joista suurin ponnistus lienee ollut Sallan Karhujen vuonna 2003 järjestämät nopeuslaskun MM-kisat.

Sallassa on kuitenkin vielä jyrkempi kohta eturinteiden reunalla niin sanotussa Linkomäessä (rinne numero 1.5). Siellä jyrkkyys on Edgen artikkelin mukaan jopa 62,8 prosenttia eli noin 32 astetta. Tämän jyrkkyyden myös Koti-Lapin laskettelutoimitus on havainnut omissa laskuissaan. Linkomäki on luonnonlumella oleva veikeä rinne, jossa on lyhyt jyrkkä pudotus ennen tasaista pätkää kohti Karhulampea.

Levin Levi Black

Kittilä

Asteita 27, pituus 1 500 metriä (kisoissa lyhyempi)

Moni pitää Levin kisarinnettä Suomen jyrkimpänä, mutta se löytyy vasta kolmen kärjen tuntumasta hieman mittaustavasta riippuen. Levin maailmancup-pujottelurinne, eli Levi Black, on kuitenkin vaativa kokonaisuus, jossa kaltevuuttakin riittää.

Rinteen profiilia muokattiin muutama vuosi sitten ja sen jyrkkyys on 52 prosenttia eli noin 27 asteen luokkaa. Pituutta MM-tason kisarinteellä on 1 500 metriä, mutta kisoissa ei lasketa koko matkalta.

Rinne on viralliselta nimeltään kartoissa G.2.

Suomun Martinrinne

Kemijärvi

Asteita noin 23, pituus 1 100 metriä.

Suomun legendaarisen perustajan Martti Kinnusen mukaan nimetty Martinrinne on Lapin mäenlaskun klassikko. Suomun kulta-aikoina 1970–1980-luvuilla juuri rinteiden haastavuus oli yksi seikka, mikä houkutteli laskettelijoiden eliittiä Kemijärvelle.

Suomun eturinteissä on Suomen tuntureille tuttu loppujyrkkään päättyvä profiili. Vaativimpiin kuuluu juuri Martinrinne, jolla on korkeutta 255 metriä ja pituutta 1100 metriä. Rinteessä on parhaimmillaan noin 23 asteen jyrkkyys. Rinne on kartoissa numeroltaan 3.

Napapiirin kainalossa sijaitsevan tunturin metsäinen huippu kohoaa suomalaisittain mukavaan 409 metrin korkeuteen, mutta houkuttelee edelleen laskijoita Alppien vuorilta asti. Suomutunturi on viime vuosina satsannut harjoitustoimintaan ja se on myös aktiivinen alppilajien kisakeskus. Oleellista on, että Suomun eturinteistä löytyy FIS-homologoitu pujottelurinne, joka täyttää kansainväliset vaatimukset.

Pyhän Piste Palander

Pelkosenniemi

Keskijyrkkyys 33–34 prosenttia, pituus 1 200 metriä

Alppipersoona Kalle Palanderin mukaan nimetty Piste Palander on Pyhätunturin kilpa- ja harjoittelurinne.

Piste Palander on FIS-vaatimukset täyttävä kisarinne, jonka pituus on 1 200 metriä. Rinteessä pidetään sekä pujottelu- että suurpujottelukisoja. FIS-rinteen jyrkin pätkä on Pyhän hiihtokeskuksen mukaan 55-prosenttinen. Koko rinteen keskijyrkkyys on 33–34 prosenttia, ja loivimmat mäen osat ovat 25-prosenttisia.

Ainutlaatuisen Suomen oloissa rinteestä tekevät siihen muotoillut kummut ja tasannemaiset kohdat, joiden takia käännöksen on oltava kohdallaan.

Piste Palanderin on rakennuttanut 2010-luvun alussa Pelkosenniemen kunta yhteistyössä Pyhän hiihtokeskuksen kanssa. Rakentamiseen saatiin muun muassa EU:n ja elyn tukirahoitusta. Se on verrannollinen muihin julkisilla varoilla rakennettuihin urheilusuorituspaikkoihin, minkä takia rinne on usein harjoitusryhmien ja kisailijoiden käytössä.

Ylläksen maailmancup

Kolari

Keskijyrkkyys 18,4 prosenttia, pituus 2 300 metriä

Ylläs on korkeuseroltaan Suomen suurin laskettelukeskus ja sen rinteet ovat pitkiä.

Maailmancup-rinne erottuu muista rinteistä myös leveydellään, jonka ansiosta mäkeä voi luukuttaa kovaa vauhtia pitkillä käännöksillä. Rinteen numero on 21 ja sen korkeusero on 424 metriä. Pituutta huipulta juurelle on 2 300 metriä.

Rinteessä on ratkottu esimerkiksi kotimaisia syöksylaskun mestaruuksia. Vaikka alppilaskija Elian Lehto onkin tokaissut, että Ylläksen vauhtikisoilla ei ole ”mitään tekemistä syöksylaskun kanssa”, on rinne peruspujottelijalle kelpo koetinkivi.

Artikkelissa on käytetty lähteenä Lumipallo.fi-sivuston ja Edge-lehden artikkelin lisäksi tekstissä mainittujen hiihtokeskusten verkkosivuja, Pyhätunturin juhlakirjaa (2014) ja Koti-Lapin arkistojuttuja Suomulta, Pyhältä ja Sallasta. Lisäksi kirjoittaja on laskenut vähintään kertaalleen kaikki mainitut rinteet.