Ihmiset

Isyys: Henri Annila kertoo lapsilleen joka ilta, että rakastaa

Lapsiperhe oli tuoreen muoniolaisen Henri Annilan haave. Se on totaalista: sekä ihanaa että joskus kaiket voimat vievää. MLL:n Muonion puheenjohtaja haluaa olla mukana tuottamassa monipuolista perhe- ja vanhemmuuspuhetta.

Perhe on ykkönen. Työ ja kaikki muu tulevat perässä.

Niin Henri Annila oli päättänyt ja tehnyt valintoja sen mukaan: hoitanut kahta vanhempaa lastansa kotona, tehnyt kevennettyä työaikaa.

Tarkoitus oli toistaa sama Alvan, nuorimmaisen kohdalla. Tytöllä on nyt ikää kymmenen kuukautta. Pohdinnan jälkeen Annila kuitenkin päätti valita työn, kun puskista tuli projektipäällikön pesti koulutuskuntayhtymä Redulla. Kirkkonummelta, etelän aivan toisenlaisista tietotyöläisen työmarkkinoilta tullut joutui miettimään, jättääkö käyttämättä mahdollisuuden saada jalkaa oven väliin.

Pitempiaikainen työllistyminen oli mietityttänyt kun perhe päätti vähän yli vuosi sitten muuttaa Muonioon.

– Olin hankalan arvovalinnan eessä. Valitsenko uramahdollisuudet vai perhe-elämän. Kipuilin ja tuskailin sitä tosi paljon, Annila kertoo.

Tuli kompromissi: lapsi aloitti päiväkodin, mutta Annila neuvotteli syksyksi 60-prosenttisen työajan. Tehtävässä pitää reissata jonkin verran, mutta etänä voi tehdä paljon.

– Mulla on myös ollut onni työnantajien kanssa, että tää on onnistunut.

Annila on tänä syksynä ollut usein kotona ottamassa vastaan ekaluokkalaista Väinöä. Kun Väinö noin seitsemän vuotta sitten syntyi, pariskunta oli yrittänyt lasta pari vuotta. Takana oli keskenmenoja ja yksi lääketieteellisestä syystä tehty raskaudenkeskeytys.

– Nyt ku miettii, niin se on iso syy siihen, miksi oon halunnu laittaa ne lapset tärkeimmäksi, on se, että se ensimmäisen lapsen saaminen ei ollut helppoa.

Perhettä suunnittelevilla on nykyään paine saada elämän palikat ”valmiiksi” ennen kuin voi yrittää lasten saamista. Annila haluaa kyseenalaistaa tätä ajattelumallia, jota hän toki taloudelliselta kannalta ymmärtääkin. Jos esimerkiksi asunto Etelä-Suomessa maksaa 300 000 euroa, pitää työelämässä olla jo hankittu kannuksia, ja lapsien saaminen voi lykkääntyä.

Oman kokemuksensa kautta hän haluaa kuitenkin muistuttaa, ettei lasten saamista voi aikatauluttaa.

– Siksikin haluan puhua myös keskenmenoista ja lapsettomuudesta. On olemassa tietty biologinen aikaikkuna, kun se (lapsen saaminen) voi onnistua.

Tämäkin puoli pitää tuoda mukaan keskusteluun.

Jos on joku suunnitelma, siitä poikkeaminenkaan ei luo ihan täyttä kaaosta.

Perhe on elänyt uusien roolien syysarkea pari kuukautta. Vauva aloitti hoidossa, Annila uudessa työssä, Oili-vaimo palasi luokanopettajan työhön. Väinö aloitti ekaluokan. Ainoastaan kohta viisivuotiaan Hildan päiväkotiarki jatkui täysin samana.

– Jo etukäteen oli tiedossa, että tulee aika kauhean tiukka syksy. Tässä on kaikki maholliset muutokset osuneet samaan. Neuvolassa ku käytiin syyskuussa, niin kyllä mie sanoin, että takki on aika tyhjä. Kyllä se terkkari sen tietysti näki heti.

Muutos väsyttää, eikä vauva nuku vielä täysiä öitä. Fyysinen väsymys on juuri nyt jatkuva seuralainen. Annilan sanoin: lapsiperhearki on vahvasti läsnä. Neuvola kuunteli ja tarjosi tueksi ohjausta lapsen nukkumiseen. Neuvola myös tiedusteli, onko perheellä tarvetta muuhun apuun arjen pyörittämiseen.

– Siihen me ei tartuttu, koska koettiin, että syyt tilanteeseen on kuitenki lyhytaikasia, Annila sanoo.

Ei me turvaverkkojen puutetta sillä lailla mietitty, ku tehtiin päätöstä, ei se sillä tavalla ollut niin tärkeä kysymys meille.

Perheen arjen pyörittämisessä ja siitä nauttimisessa auttaa, että monelle asialle on mietitty tarkat raamit, joihin puolisot sitoutuvat.

– Jos on joku suunnitelma, siitä poikkeaminenkaan ei luo ihan täyttä kaaosta.

Yksi perusperiaate on, että yhdessä tehdään paljon. Tänä syksynä luonnossa viihtyvä perhe esimerkiksi ajoi tunturiin koko päiväksi. Isot lapset keksivät ulkona leikkejä, ja vanhemmat saivat myös ikään kuin kahdenkeskistä aikaa. Kaikki saivat ajasta irti sitä, mitä halusivatkin.

– Se auttaa jaksamisessa, ja lataa, että lähdetään porukalla. Jotenkin sitä ei aina edes kaipaa omaa aikaa.

Pikkulapsiperheessä arki on kiireistä, joten kalenteri suunnitellaan tarkoin. Lapsilla on omat harrastusmenot, ja vanhemmat käyvät kukin kerran–pari viikkoon harrastamassa, ja vuoroista pidetään kiinni.

– Se lataa tosi paljon, että kerran viikossa pääsee salibandyyn juoksemaan ja huutelemaan hävyttömyyksiä, Annila nauraa.

Tärkeä periaate vanhemmilla on myös se, että tulot menojen jälkeen jaetaan niin, että molemmilla on käytössään sama summa omiin menoihin. Näin on toimittu myös perhevapaiden aikana.

– Se on tosi tärkeä juttu sen takia, että siitä tulee fiilis, että me ollaan tässä yhessä, ja meillä on samanlaiset mahdollisuudet harrastaa omia juttuja.

Annilat haluavat panostaa vapaa-aikaan, kotimaan retkiin ja reissuihin.

Suunnitelmallisuus auttoi vieraalla paikkakunnalla elämän aloittamisessa ilman valmiita turvaverkkoja. Ennen tärkeä isovanhempien hoitoapu on nyt saatavilla enää satunnaisesti.

– Ei me turvaverkkojen puutetta sillä lailla mietitty, ku tehtiin päätöstä, ei se sillä tavalla ollut niin tärkeä kysymys meille, Annila sanoo.

Hoitoapua perhe on hankkinut tarpeen mukaan yksityiseltä lastenhoitajalta. Sosiaalisia piirejä taas on luotu aktiivisella tutustumisella muihin. Kun saa kavereita toisista lapsiperheistä, luo samalla arjen avun rinkiä. Monet uusista kavereista ovat hekin muualta muuttaneita, jotka tarvitsevat myös apua.

Sekin auttaa, että rooleja ja vastuita on määritelty. Isä hoitaa Anniloilla yleensä kaikki ajanvarauksiin liittyvät asiat. Äiti vastaa uusien vaatteiden hankkimisesta.

Perheessä noudatetaan suurpiirteisyyttä: jos isot linjat on kunnossa, yksityiskohdissa voi oikaista.

– Keskiarvoksi ihan hyvä riittää, ei tarvi lähteä ylisuorittamaan. Se tarkoittaa sitä, että syödään välillä boltseja tai kalapuikkoja, viikkaamattomat pyykit on olohuoneessa tai nurkissa saattaa pyöriä pölyä.

Pölyt lähtevät viimeistään kuukausittaisen siivouspalvelun toimesta.

Yhdistyksissä mukana oleminen on ollut Annilalle opiskeluajoista lähtien luontaista. Hän on ehtinyt olla uudella paikkakunnalla hieman yli vuoden, mutta on jo nyt MLL:n paikallisyhdistyksen puheenjohtaja.

– Miehän halusin tietenki kavereita ittelleni, se pitää kyllä mainita ihan suoraan. Tässä on tutustunut nopeasti uusiin ihmisiin. Sitten haluan tietenkin järjestää lapsilleni ja kaikille muillekin laadukasta toimintaa.

Seuraava tapahtuma on 9. marraskuuta järjestettävä Lasten lystit.

Lasten ja lapsiperheitten äänenkannattaja MLL voi tarjota vanhemmille paikan vertaistukeen.

– Jos jollakin on jaksaminen jollakin lailla tupella, niin kyllä niistä monesti jutellaan, ja kuulee, että samaa on muillakin. Pystyy vaihtamaan kokemuksia.

Ku mie vein lapsen kalaan, niin eihän me saatu mitään saalista.

Muonio on ottanut tulokkaat hyvin vastaan.

– Mie koen, että ollaan jo osa yhteisöä.

”Mie” tuli nopeasti osaksi puheenpartta. Annilalle murteet tarttuvat nopeasti, ja ”mie” kertonee myös viihtymisestä Muoniossa.

– H:n päältä en ole kuitenkaan vielä oppinut puhumaan. Ois siistiä, jos se tulisi osaksi omaa puhetta, Annila miettii.

Joitakin eroavaisuuksia etelään verrattuna Annila huomaa kulttuurissa. Lastenvaatteet eivät kierrä samaan tyyliin käytettynä kuin etelässä. Markkinat puuttuvat.

Arjen havainnot vuoden ajalta kertovat, että äidit ovat näkyvämmin esillä arjen jokapäiväisessä pyörittämisessä, isät ehkä vähemmän kuin etelässä.

Pohjoinen isän ja miehen malli korostaa käytännön taitoja.

– Mie taas koen, että ne minun vahvuudet on jossain ihan muualla.

Muoniolainen isä, ja usein äitikin, rakentaa terassinsa itse eikä tilaa asennusta, Annila antaa esimerkin. Tai opettaa lapsensa kalaan tai metsälle.

– Ku mie vein lapsen kalaan, niin eihän me saatu mitään saalista.

Tilanne korjaantui, kun Annila sai oppaaksi paikallista apua.

Monet pienet asiat Annilan olohuoneessa kielivät pikkulapsiperheestä. Penkillä on kirjaston lastenkirjapino, d-vitamiinitipat löytyvät pöydältä.

– Isyys on jossakin täällä syvällä.

Annila osoittaa sydäntään.

– Isyys on parasta, mitä mulle on tapahtunut. Aika monesta ois valmis luopumaan perheen puolesta. Itte saa siitä niin paljon.

Helppoa ei aina ole. Elämä on sitä, että joskus kotona huudetaan toisille pää punaisena.

– Joka ilta mie sanon jokaiselle lapselle, että ne on ihania, tärkeitä ja rakkaita juuri semmosena, kun ne on.

Isyys ei ole muuttanut Annilan ydintä, vaan hän tekee samoja asioita kuin ilman lapsiakin, mutta nyt usein lasten kanssa.

Lapset saavat kasvaa rauhassa sellaisiksi kuin ovat.

Isänpäivää vietetään sunnuntaina 10. marraskuuta.