Kolumnit

Ihmisten väliset raja-aidat murtuvat, kun kannamme toistemme taakkoja

Syyslomalla vierailin irlantilaisen Kobhin satamakaupungin St. Colemanin suuressa katedraalissa. Sen takaosassa oli pieni huone, joka oli varattu hiljentymistä varten.

Huoneen rukousalttarin yläpuolella oli Jeesusta esittävä maalaus ja hämärässä loistavien kynttilöiden viereen oli asetettu kanneton pieni laatikko, johon seurakuntalaiset saivat jättää esirukouspyyntöjä. Anonyymit rukouspyynnöt olivat kenen tahansa seurakuntalaisen tai satunnaisen matkailijan luettavissa. Näin esirukouksesta oli tullut seurakuntalaisten yhteinen tehtävä yhteisten ja yksityisten asioiden puolesta.

Tämän syksyn aikana olemme myös Kolarin seurakunnassa toteuttaneet erilaisia yhteisöllisen rukouksen muotoja. Syyskuun lopussa hiljennyimme rukoilemaan seurakuntakodilla ruotsalaisen piispa Martin Lönnebon (1930–2023) rukoushelmien koskettavan sanoman äärellä syksyisen illan hämärtyessä.

Mikkelinpäivän jumalanpalveluksessa lastenohjaaja Anne Grip johdatti pienet ja suuret sanankuulijat valomeditaatiolla Jumalan läsnäolon kokemukseen seurakuntansa keskellä.

Lokakuun alussa hiljennyimme rippikoululaisten kanssa rukoilemaan yhdessä sytyttämällä tuohuksia rippikoulustartin päätteeksi.

Ihmisten väliset raja-aidat murtuvat, kun kannamme toistemme taakkoja ja vastaamme myötätuntoisesti kanssakulkijan hätään.

Rukous on kristillisen elämän tunnusmerkki ja yksittäisen ihmisen tapa kohdata Jumala, etsiä hänen kasvojaan ja tahtoaan, mutta rukous on myös Jumalan läsnäolon toteutumista Jumalan kansan keskellä.

Ihmisten väliset raja-aidat murtuvat, kun kannamme toistemme taakkoja ja vastaamme myötätuntoisesti kanssakulkijan hätään. Rukous on myös seurakuntalaisten yhteinen kieli, joka yhdistää erilaisista taustoista, kulttuureista ja elämäntilanteista yhteen kokoontuneet.

Lutherin tiedetään antaneen rukoilijoille seuraavan neuvon: ”Mitä vähemmän sanoja, sitä parempi rukous.” Rukous vaatii meitä seurakuntana seisomaan Jumalan kasvojen edessä avoimin sydämin, haavoittuvina, sillä vain sydämestä lähtenyt rukous koskettaa Jumalan sydäntä.

Kotimatkalla, junan kiitäessä halki vihreiden nummien ja pienten kylien, mieleeni muistui irlantilainen sävellys (virsi 979) ”Tulkoon tie sinua vastaan”. Tuossa siunausvirressä pyydetään, että Jumala siunaisi alkavan matkan tai uuden elämäntilanteen. Tuon virren sanoin saamme sulkea itsemme ja toisemme siunauksiin elämän matkalla.

”Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen, päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon. Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan”

Kirjoittaja on Kolarin seurakunnan seurakuntapastori.

Hän jää virkavapaalle työstään 1.1.2026 lähtien. Viransijaisena toimii Jouko Ojamäki Helsingistä 31.8.2026 saakka.