Paikallisuutiset

Ihmisten kiitokset herkistävät, kertoo Pallaksen etsintöjen muoniolainen Vapepa-johtaja Veli-Pekka Kurki

Muonion Vapepaan perustettiin tammikuun alun turman jälkeen uusi moottorikelkkahälytysryhmä. Kaikki vapaaehtoiset pelastajat eivät päässeet maastoon, mutta huollolla oli oma tärkeä roolinsa etsinnöissä.

– Hälytys tuli noin kello 16.20, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepan) Tunturi-Lapin paikallistoimikunnan puheenjohtaja Veli-Pekka Kurki kertoo.

Pallaksella tammikuun alussa tapahtunut kahden hiihtovaeltajan hengen vaatinut lumivyöry oli harvinainen hälytys myös Tunturi-Lapin Vapepalle, sillä hälytyksiä Muonion alueelle tulee vain 1–3 vuodessa. Hälytys tuli Rovaniemeltä Vapepan valmiuspäivystäjältä, joka nimesi Kurjen Vapepa-johtajaksi tähän etsintään.

– Ensireaktioni oli, että nyt tuli kaikkiin omiin suunnitelmiin muutos. Kuittasin hälytyksen tietenkin heti ok. Ja siitä se sitten lähti rullaamaan eteenpäin, Kurki kertoo hiljaa.

Kurjella, kuten muillakin vapepalaisilla, on reppu valmiina nopeisiin lähtöihin sisältäen muun muassa otsalampun, varavirtalähteen, lämmintä vaatetta, nestettä, syötävää, kartan ja kompassin. Repun kanssa vapaaehtoisen olisi selviydyttävä maastossa 4–6 tuntia.

Etsintöjä tehtiin ensimmäisenä päivänä Lapland Hotelsin Hotelli Pallakselta käsin.

– Ennen Pallakselle lähtöä oli vielä haettava Vapepa-keskuksen romppeet varastosta, Kurki kertoo.

Muoniossa sijaitsevasta valmiusvarastosta Kurki vei mennessään muun muassa opasteet, etsijöiden liivit ja sihteerinvälineitä. Kun vapaaehtoiset saapuvat paikalle, täyttävät he heti ensimmäiseksi henkilölomakkeet. Nämä puuttuivat tavaroiden joukosta, mutta Vapepa pääsi käyttämään hotellin monistinta. Hotellilta saatiin muutenkin tukea muonitukseen ja huoltoon ensimmäisenä iltana.

Kurki saapui Pallakselle noin kello 18, jolloin paikalle oli kerennyt jo muutamia vapaaehtoisia ja koko ajan saapui lisää.

Kysyin, pitääkö lupaus, ja se piti.

Matkalla hän soitti muoniolaiselle poromiehelle Markku Rauhalalle, joka oli vuosia aikaisemmin luvannut koordinoida paikalle moottorikelkkoja, mikäli tarve tulee.

– Kysyin, pitääkö lupaus, ja se piti.

Etsintöihin saatiin nopeasti mukaan 15 kelkkailijaa. Osa heistä nousi tunturiin Kerässiepistä, osa Raattamasta ja loput Pallakselta.

– Puhuimme heistä ”poromiehinä”, vaikka oli kelkkailijoissa toki muitakin.

Kurjen saapuessa Pallakselle, siellä oli tilanne päällä. Poliisilla oli päävastuu etsintöjen johtamisesta ja sen koordinointi vei hetken.

– Odottaminen on olennainen osa vapepalaisuutta, Kurki kertoo.

Hän korostaa, kuinka nopeasti paikalle saatiin vapaaehtoisia, vaikka välimatkat ovat pitkät. Monella oli mukanaan lumikengät tai sukset ja osalla lumivyöryetsinnöissä käytettäviä etsintälaitteita eli piippareita ja sondeja. Lopulta poliisi ilmoitti, ettei lihasvoimin liikkuvia etsijöitä käytetä tässä etsinnässä vaikeiden olosuhteiden vuoksi.

– Silloin oli pettymyksen tunteita havaittavissa, kun kaikki eivät voineet auttaa.

Ensimmäisen päivän etsinnät tapahtuivat kelkkavoimin ja päättyivät noin kello 22.10, jolloin viimeiset kelkkailijat viestittivät Kurjelle, että olivat päässeet turvallisesti pois tunturista.

– Toisen etsintäpäivän aamuna alkoikin sitten puhelinrumba, kun toimittajat soittelivat, Kurki kertoo.

Edellisenä iltana myöhään oli löytynyt ensimmäinen uhri, äiti, ja poliisi tiedotti asiasta seuraavana aamuna.

– Median edustajat kyllä nopeasti ymmärsivät, että tiedotusvastuu etsinnöistä oli poliisilla, Kurki kertoo.

Sitten syttyi lamppu. Meillä on keskuskeittiö.

Toisena päivänä etsintöjä tehtiin Raattamasta, ei Pallakselta käsin. Edellisenä iltana etsijät olivat hakeneet etsittäviä tunturista, mistä viimeinen viesti kadonneilta oli saatu. Kun lumivyöry oli havaittu, etsinnät keskittyivät lumivyöryalueelle, jonne viranomaiset pääsivät helpommin Raattaman suunnasta – alhaaltapäin nousten vyöryalueelle.

Poliisi pyysi heti aamusta, kello 09.30 Raattamaan ruokaa etsijöille kello 11:ksi.

– Löi hetken tyhjää, että mistä minä sitä saan näin nopeassa aikataulussa, mutta sitten syttyi lamppu. Meillä on keskuskeittiö.

Siellä asiaan suhtauduttiin ystävällisesti ja keskuskeittiöstä saatiin kuumaa soppaa ja kahvia ja kaupasta leipää ja leivänpäällisiä hyvin nopeasti.

– Sovittiin poliisin kanssa, ettei ihan 11:ksi taideta ehtiä, mutta hyvin lähellä se oli.

Viranomaiset olivat saaneet omaa ja Vapepan huoltoa varten Raattamasta käyttöönsä traktorihallin. Ruokaa olisi voinut tehdä tulillakin hätätapauksessa, mutta halli toi helpotusta tilanteeseen. Sää oli edelleen kylmä, mutta hallissa oli suhteellisen lämmin.

– Meillähän oli helppoa, hallissa oli ehkä noin nolla astetta, kun vertaa mitä se oli etsijöillä.

Maastoetsinnöissä oli tällä kertaa mukana pääsääntöisesti poliisi, rajavartiolaitos ja pelastuslaitos omilla kalustoillaan. Vapepalta oli mukana kaksi koirakkoa ja vastuu huollosta etsintöjen loppuun asti. Sää oli edelleen ylhäällä vaarallisen kylmä. Etsijät valmistautuivat tunturiin lähtöön hallilla.

– Katselin sitä valmistautumista ja etsijät pukeutuivat todella huolella, monta kerrastoa ylle. He tekivät etsinnöissä valtavan työn ja olivat palatessaan selkeästi kylmissään.

Joku etsijöistä ihmettelinkin, että onko tosiaan mahdollista saada lämmintä ruokaa.

Kurki lähti kymmenen vuotta sitten mukaan Vapepan toimintaan, koska halusi jotain vastapainoa työlleen, jossa hän koulutti ammattiopisto Lappiassa kokkeja. Siihen yhtyi halua auttaa ja maksaa takaisin yhteiskunnalle, jolta hän kokee saaneensa elämänsä aikana niin paljon. Nyt hän tosin huomaa olevansa Vapepan hälytyksissä joskus soppatykin ääressä.

– Mutta myös huolto on hyvin tärkeää. Joku etsijöistä ihmettelinkin, että onko tosiaan mahdollista saada lämmintä ruokaa.

Toisena päivänä etsinnät jatkuivat noin kello 17:ään, jolloin Kurki pääsi kotiin. Viimeisenä, kolmantena päivänä etsinnät jatkuivat vielä muutaman tunnin aamupäivästä, kunnes toinen etsittävistä, lapsi, löytyi.

– Sitä keskittyy niin tehtävään ja tekemiseen, ettei siinä oikein vielä tuntenut mitään. Jälkeenpäin ihmisten kiitokset ovat kyllä herkistäneet, Kurki kertoo tunnetilastaan.

Yhteensä kolmen päivän aikana vapepalaisia osallistui etsintöihin 59, ja he tekivät laskennallisesti 35 työpäivää. Tunturi-Lapin Vapepa oppi operaatiossa myös uutta. Tapahtuman jälkeen Muonion paikallistoimikuntaan muodostettiin moottorikelkka- ja mönkijä -hälytysryhmä, johon saadaan tarvittaessa nopeasti yhteys ilman välikäsiä.

Muoniossa on noin 70 vapepalaista – kaikenlainen osaaminen on tarpeen

Muonion kyläpirtille on saapunut torstai iltana noin 20 ihmistä seuraamaan Tunturi-Lapin Vapepan infotilaisuutta. Veli-Pekka Kurki käy tilaisuudessa läpi organisaation historiaa ja toimintamalleja.

Kurki korostaa, että mukana on hyvä olla kaikenlaista osaamista. Tärkeimmät tehtävät Tunturi-Lapin alueella ovat etsintä, ensiapu, muonitus ja henkinen tuki. Vapepa on avustanut myös evakuoinneissa tulvien aikaan esimerkiksi Kittilässä. Vaikka Tunturi-Lapin Vapepaan kuuluvat kaikki alueen kunnat, toimivat ne myös omina paikallistoimikuntina.

Muonion toiminta-alueella on tällä hetkellä noin 70 vapepalaista, mutta heistä pääsee hälytykseen yleensä 5–10 henkilöä, sillä työpaikoilta on usein haasteellista päästä nopeasti etsintään. Tällä hetkellä Muoniossa olisi erityisesti tarvetta saada ihmisiä muonitukseen ja Vapepan hallinnolliseen ytimeen kentällä eli Vapepa-keskukseen.

– Olisi tärkeätä, että saisimme nämä ryhmät toimimaan itsenäisesti johtajien avulla ja ottamaan vastuuta omasta ryhmätoiminnastaan, Kurki kertoo.

Tilaisuuden aikana tarpeeseen osittain jo vastataan, sillä seuraava Vapepakeskus -koulutus lyödään lukkoon saman tien yleisön pyynnöstä.

Tässä kun ei sitä yläikärajaa ole.

Tunturi-Lapin alueen hälytykset ovat tyypillisesti juuri etsintöjä. Syksyisin etsitään marjastajia ja talvella reitiltä eksyneitä. Toisinaan on sairaustapauksia. Talvet ovat haasteellisia, sillä olosuhteet tekevät etsinnöistä usein kiireellisiä. Kesäisin ihmiset yleensä pärjäävät maastossa pitempäänkin, ja etsinnällä ei ole niin hoppu.

Tekemistä jaetaan ihmisten toiveiden ja osaamisen mukaan. Kaikki eivät aina edes halua maastoon, vaan auttavat vaikka olemalla kuskina tavaroille ja etsijöille. Drone-osaamisestakin on nykyään paljon hyötyä, vaikka seulonta drone-avustajaksi on tiukka, sillä poliisilla on omat standardinsa.

Myös Juhani Holma Muoniosta ja Markus Roos Raattamasta ovat tulleet paikalle kartoittamaan, mikä heidän roolinsa voisi Vapepan toiminnassa olla.

– Tässä kun ei sitä yläikärajaa ole, molemmat nauravat.

– Lääkärinä olisin avuksi varmaan ensiavun puolella, Roos miettii.

Roos mainitsee pilke silmässään osaavansa ajaa autoa, eli kuskin hommat hoituvat. Roos muistaa edelleen Anjan etsinnät, vaikka asui silloin Etelä-Suomessa. Pallaksen tapahtumat ovat vaikuttaneet haluun liittyä mukaan toimintaan, sillä kotitalosta Raattamassa näkyy Pyhäkurun turmapaikalle.

Roosia ja Holmaa yhdistää halu auttaa. Holma toimii Muonion vs. kirkkoherrana ja kertoo oman osaamisensa olevan henkisen tuen puolella. Holma oli tapahtumahetkelläkin tunturissa kuvaamassa Pallasta kauempaa.

– Kyllä tämä pysäyttää väkisinkin. Ainakin Anjan tapauksessa saatiin aikaan jotakin hyvää, Holma sanoo.