Kolumnit

Hyvästien huikkaukset viittaavat ihmistä suurempaan todellisuuteen

Tunturi-Lappiin saapuvat näillä hetkillä tuhannet vieraat eri puolilta maailmaa. Lähtiessään he sitten hyvästeiksi huikkaavat ”Goodbye”, tai ”Adieu” eli suomeksi: Jumala olkoon kanssasi ja Jumalan haltuun .

Nämä toivotukset ovat pieniä siunauksia, joissa sanat viittaavat ihmistä suurempaan todellisuuteen, Jumalaan. Kun toivotamme Jumalan siunausta matkaan, se on samalla rukous toisen puolesta. Siunaus on toive turvasta, rohkaisu lähteä eteenpäin ja ymmärrys siitä, että emme kulje elämänmatkaa yksin.

Inhimillinen tarve toivoa toiselle hyvää, on mainio vastavoima epävarman maailman kovuudelle ja säälimättömyydelle.

Siunaus liitetään yleensä kristilliseen perinteeseen; Alttarilta siunataan, vainaja siunataan hautaan ja puolisot siunataan avioliittoon, jumalanpalvelukset päättyvät Herran siunaukseen.

Jumalanpalveluksessa lausuttu Herran siunaus ei ole vain yksilön rukous, vaan yhteisöllinen voima. Merkki siitä, että olemme täällä toinen toisiamme varten, ja Jumala lupaa pitää meistä kaikista huolta.

Siunauksen toivominen ja toivottaminen on myös osa aivan jokapäiväistä elämää. Olipa kyseessä arkinen rohkaisu tai ääneen lausuttu rukous, lämmin halaus tai rohkaiseva viesti. Inhimillinen tarve toivoa toiselle hyvää, on mainio vastavoima epävarman maailman kovuudelle ja säälimättömyydelle.

Jokaisella on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Siunauksen toivottaminen kertoo: Sinä kelpaat, sinä et ole yksin, sinua hyvällä muistetaan.

Se ei pakota, mutta rohkaisee luottamaan.

Uskonnollinen kieli on jo useimmille meistä vierasta. Se ei silti tarkoita sitä, että siunauksen tarve olisi kadonnut.

Meille suomalaisille ”Jumalan siunauksen” sanominen tuottaa vaikeuksia, ja useimmiten valitsemme siunaaviksi sanoiksi ”kaikkea hyvää”, "voimia", "tsemppiä" tai ”turvallista matkaa”. Näidenkin siunauksen sanojen ydin on sama. Sanat kertovat hyvyyden voimasta, välittämisestä ja Jumalan huolenpidosta.

Kun toivotamme toiselle hyvää vilpittömästi, se vaikuttaa myös meihin itseemme. Se kääntää katseemme itsestämme kohti lähimmäistä. Siunauksen toivottaminen ei maksa mitään, mutta antaa paljon. Se ei pakota, mutta rohkaisee luottamaan. Se ei takaa helppoa tietä, mutta lupaa, ettei sillä polulla kuljeta yksin.

Kirjoittaja on Kolarin kirkkoherra.