Muualta Lapista

Hyttyset eivät vielä häiritse hyttystutkijaa – Telttamaiset pyydykset imevät hyönteisiä tutkimukseen

Hiki, hiilidioksidi ja lämpö. Muun muassa nämä asiat houkuttavat hyttystä ihmistä kohti.

Paljonko hyttysiä nyt on?

– Parilla ensimmäisellä maastokierroksella ei paljon hyttyset häirinnyt, kertoo tutkijatohtori Tuomas Kankaanpää Oulun yliopistosta.

Tutkijat odottavat nyt tavallista vähemmän hyttysiä.

– Edellinen kesä on ollut hyttysille huono, kun se on ollut niin lämmin, Kankaanpää sanoo.

Lämpö ja kuivuus vaikuttavat hyttysten munien määrään. Kuiva alkukevät on pitkittänyt hyttysten kuoriutumista ja tänä kesänä hyttyspiikki voi tulla Lapissa myöhemmin.

– Jää nähtäväksi.

Toisin kuin usein luullaan, yhdellä hyttyslajilla on vain yksi sukupolvi kesää kohden, Kankaanpää kertoo. Lajit voivat kuitenkin esiintyä eri aikoina, mikä loiventaa ja pidentää hyttyshuippua. Jos lajit esiintyvät yhtenäisemmin, saadaan runsaalta tuntuva yhtäaikainen hyttyshuippu.

Toiset voivat talvehtia munina ja kehitys lähtee liikkeelle, kun maa tai vesistö lämpenee tarpeeksi.

Hyttysten määrään vaikuttavat esimerkiksi lumen määrä, lumen sulamisveden määrä ja sulamisaika sekä kesän lämpötila. Oivallisia paikkoja munille kehittyä ovat kalattomat lätäköt. Näin ollen lätäköiden määrä vaikuttaa siihen, kuinka paljon hyttyset lisääntyvät.

– Iso osa hyttysistä ei siedä saalistusta kaloilta, niiden (munien) täytyy säilyä niin kauan, että ne ehtivät kuoriutua, Kankaanpää sanoo.

Osa hyttysistä talvehtii aikuisena. Munat voivat säilyä viisikin vuotta ennen kuoriutumista.

– Toiset voivat talvehtia munina ja kehitys lähtee liikkeelle, kun maa tai vesistö lämpenee tarpeeksi.

Tuuli on sellainen tekijä, mikä vaikuttaa tuohon pyydyksen pyyntitehoon aika paljon.

Hyttystutkimuksen yhtenä tarkoituksena on kehittää malli, jolla voidaan ennakoida hyttysten määriä. Lisäksi tutkimuksella halutaan selvittää, mitä lajeja milläkin alueella on, sekä miten lajit suhteutuvat toisiinsa nähden.

Tutkijat keräävät hyttyset isoilla telttamaisilla malaise-pyydyksillä.

Kankaanpää kertoo, että pyydyksessä on tuuletin, joka imee ilmaa verkon läpi. Pyydys imaisee hyttyset verkkoon.

– Siellä on sellainen suppilo. Eivät pysty lentämään ilmavirtaa vastaan pois sieltä, Kankaanpää kuvailee.

Pyydys houkuttelee hyttysiä hiilidioksidilla. Hiilidioksidi vapautuu pulloista. Joissakin tapauksissa käytetään hiilidioksidijäätä tai hiilidioksidia tuotetaan hiivakäymisellä.

Jotkut pyydyksistä tarvitsevat verkkovirtaa ja se täytyy ottaa huomioon sijoittelussa. Osa taas toimii aurinkopaneeleilla.

Munivia hyttysiä voidaan houkutella myös seisovalla vedellä.

Hyttystutkijat ovat keskittyneet nyt metsä- ja suoelinympäristöihin, joissa on tuulettomia paikkoja.

– Tuuli on sellainen tekijä, mikä vaikuttaa tuohon pyydyksen pyyntitehoon aika paljon.

Hyttyset kerätään pyydyksistä vähintään kerran viikossa. Sitten bulkkinäyte punnitaan ja konenäkö laskee hyttysten määrän.

He tarkkailevat, miten näihin hyttysiin suhtaudutaan ja miten niiden kanssa eletään.

Kankaanpää on tutkijana Insects of the North -hankkeessa, joka suunnittelee ja kehittää Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteistä purevien hyönteisten seurantaverkostoa. Hanketta johtaa Ruotsin lääninhallitukset.

Kankaanpään mukaan tutkimuksessa on Suomen osalta keskitytty itäisiin alueisiin. Hyttyspyydyksiä on esimerkiksi Oulangalla, Kilpisjärvellä, Kiilopäällä ja Saariselällä. Ruotsin puolen tutkimustietoa voi soveltaa Länsi-Lappiin.

Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikön tutkijoiden lisäksi mukana hankkeessa on myös kulttuuriantropologeja, jotka keräävät hyttystarinoita ja perimätietoa.

– He tarkkailevat, miten näihin hyttysiin suhtaudutaan ja miten niiden kanssa eletään, Kankaanpää kertoo.