Ajanviete

Hilla kukkii nyt – Tutkija kertoo, mihin hillasuolla kannattaa kiinnittää huomiota

Jos pikkuruisilla kukkakärpäsillä on ollut alkukesästä hyvä lentosää, hilla kiittää ja voi hyvin. On aivan tavallista, että isojen avosoiden hillasato epäonnistuu.

Innokkaimmat hillastajat ovat suolla jo siinä vaiheessa, kun hilla kukkii. Koko sadon onnistuminen on kiinni alkukesän säistä ja siitä miten kauniin valkeat kukat onnistuvat tehtävässään.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola kertoo, että on aivan tavallista, että isojen avosoiden hillasato epäonnistuu. Mutta sitten kun se onnistuu, marjaa tulee hyvin.

– Pahus soikoon, kun hilla kasvaa juuri sellaisilla paikoilla, joihin epäedulliset sääolosuhteet puree todella tehokkaasti.

Rankka rae- tai vesisade runnoo terälehtiä, joita ilman pölyttäjä ei löydä kukkaa. Todella rajut kuurot ovat kuitenkin usein paikallisia ilmiöitä. Alhaiset lämpötilat kukinnan aikana voivat kattaa isomman alueen.

– Viime vuosina on ollut monta vuotta peräkkäin hyviä hillavuosia, alueellista vaihtelua on aina. Eipä se muuten olisi niin arvostettu marja, Peltola sanoo.

Miksi hilla sitten kukkii niin aikaisin ja tuhoutuu takatalven kourissa?

– Sitä en osaa sanoa. Ja yhtä tyhmä kasvi on mustikkakin. Puolukka on järkevämpi marjakasvi ja sen vuoksi puolukkasadot ovat suurempia kuin mustikka- ja hillasadot. Epävarmuutta siinä vaiheessa kun puolukka kukkii, on huomattavasti vähemmän, Peltola selventää.

Kuten suvullisessa lisääntymisessä yleensä, tarvitaan joku kanssakäyminen tyttöjen ja poikien välillä. Rainer Peltola

Kun kukintavaiheessa menee suolle katsomaan hillankukkia, kannattaa Peltolan mielestä kiinnittää huomio siihen, onko lentävää ilmassa.

– Kukkien määrä on tärkeä, mutta moni ei juuri siihen kiinnitä huomiota, koska niitä nyt aina on.

Alkukesän lämmössä hillan maan päälle nouseva verso rupeaa melkein saman tien kukkimaan.

– Hillalla on maavarret, iso osa biomassasta on pinnan alla ja se tekee joka vuosi uuden maan päällisen osan. Mustikka ja puolukka saavat aina vähän siipeensä, jos on vähän lunta. Hilla on niiltä suojassa.

Hilla kuuluu kasveihin, joilla on erikseen tyttökukka ja poikakukka.

– Kuten suvullisessa lisääntymisessä yleensä, tarvitaan joku kanssakäyminen tyttöjen ja poikien välillä. Hillalla se on hyönteiset, jotka homman hoitaa.

Toisin kuin esimerkiksi mustikalla ja puolukalla, hillan pölyttäjät ovat enimmäkseen kärpäsensukuisia hyönteisiä — eivät kuitenkaan mitään huone- tai raatokärpäsiä vaan kukkakärpäsiä.

Pienissä kukkakärpäsissä on kuitenkin se huono puoli, että ne eivät ole kovin vahvoja lentäjiä verrattuna superpölyttäjä kimalaiseen. Kimalainen jaksaa pörrätä melkein nollassa asteessa. Jos lämpötila laskee selvästi alle kymmenen asteen tai sataa ja tuulee, niin sitten hillan pölyttäjät eivät Peltolan mukaan kovin mielellään lennä.

Säähistoria voi kertoa paljon marjasadosta. Mitä pitemmälle kukinta lykkääntyy, sen parempi. Takatalvet ovat hillalle ikävimpiä mahdollisia ilmiöitä.

– Kaikille marjakasveille olisi hyvä, että kevät etenisi rauhallisesti ja viipyillen. Kaikki pitkän talven jälkeen odottavat lämpimiä kelejä, mutta marjastaja toivoo ainakin pohjoisessa, että toukokuu olisi vilpoinen.

Kokeneet hillanpoimijat tietävät, että hillaa kannattaa etsiä niin sanotuilta vaihettumisvyöhykkeiltä — soiden reunamat ovat hyviä paikkoja, koska ne paremmin turvassa hurjilta sääolosuhteiltaan vähemmän.

Suojaisessa paikassa kehittyvä korpihilla on pääsääntöisesti varmempi tapaus kuin avosuon hilla ja se usein kasvaa suureksi möllykäksi.

Kun hillapaikan lähellä on metsää, hillankukissa saattaa Peltolan mukaan käydä myös kimalainen, joka on esimerkiksi mustikan tärkeä pölyttäjä. Iso hyönteinen ei lähde avosuolle, koska sieltä ei löydy pesäpaikkoja.

Kimalaisen reviirillä olevat hillankukat saattavat siis saada pelastavan pölytysavun, vaikka kukkakärpäset olisivat kylmästä kangistuneita.

– Hillankukka ei tuota paljon mettä ja se on huono ravintokasvi aktiivisesti lentävälle ja isolle kimalaiselle. Voisi sanoa, että hilla huijaa kimalaista.

Kaikille marjakasveille olisi hyvä, että kevät etenisi rauhallisesti ja viipyillen. Rainer Peltola

Myös hillan viljely on mahdollista ja taimia voi ostaa. Marjan kasvattamista on tutkittu muun muassa Kolarissa ja Sotkamossa.

– Satoa ei ole saatu niin suureksi, että se löisi leiville. Suolla hilla kasvaa aivan ilmaiseksi, Peltola sanoo.

Vaikka Peltola on paljon soilla kulkenutkin, tarkemmin hän ei uskalla ottaa hyviin hillapaikkoihin kantaa.

– Siihen on Lapissa 180 000 asiantuntijaa!