Tapahtumajutut

Hildá Länsman ja Tuomas Norvio toivat klubitunnelman Kaukoseen: Katso video

Viikonloppuna Kaukosessa vietettiin Hiljaisuus-festivaalia viidettätoista kertaa peräkkäin.

Kaukoseen saapuessani paikan päällä on vielä melko hiljaista. Kauempana näkyy muutama kulkija liikkumassa jonnekin. Ilma on raikas ja siinä on sateen tuntua. Olen menossa Hiljaisuus-festivaalille, joka on taidetta ja nykysirkusta yhdistelevä festivaali. Festivaali viettää tänä vuonna 15-vuotisjuhlavuottaan.

Kävellessäni työväentalolle paikan päällä ei ole vielä paljon väkeä – sisällä istuu vain pari paikallista ja muutama kauempaa paikan päälle saapunut henkilö. Olen menossa haastattelemaan muusikko-joikaaja Hildá Länsmania sekä elektronista muusikkoa Tuomas Norviota. Länsman ei ole saapunut vielä paikalle, joten kyselen ensin Norviolta hänen tunnelmiaan tulevasta illasta. Länsman ja Norvio esiintyvät myöhemmin illalla työväentalolla sijaitsevassa salissa festivaalin Lauantaiklubin esiintyjinä. He palaavat työväentalon Tökäri-lavalle, jossa esiintyivät ensimmäisen kerran yhdessä vuonna 2018.

Pian esiintyvä Norvio kertoo tiukasta aikataulusta huolimatta ehtineensä nauttimaan myös muiden esityksistä sekä perjantaina että lauantaina. Hänestä on ollut upeaa päästä katsomaan niitä.

Paluuta Tökärin lavalle Norvio odottaa innoissaan ja hänestä on mahtavaa päästä esiintymään juuri tälle samaiselle lavalle, jolla he esiintyivät myös edelliskerralla.

– Se on ihana tila, Norvio kehuu.

Vuoden 2018 keikka oli duon ensimmäisiä, joten tuleva keikka tulee olemaan mahdollisesti hyvin erilainen esitys, ainakin hänelle itselleen.

– Nyt meillä on tullut biisejä. Silloin 2018, kun olimme täällä, niin se oli vielä hyvin improa ja heittelyä, Norvio kertoo.

Illan esitykseltä Norvio toivoo voimaannuttavaa energiaa ja on innoissaan, että on päässyt tulemaan esiintyjäksi näin ainutlaatuiselle festivaalille, joka kokeilee ja yhdistelee eri taiteenlajeja vähän samalla tavalla kuin hänen ja Hildán duo.

– Tällä festivaalilla on ihana käydä, täällä voivat silmät ja korvat aueta. Näkee sellaisia komboja, mitä ei voi kyllä missään muualla nähdä. Ei tällaista toista ole, olen hyvin otettu, että pääsimme tänne keikalle, Norvio päättää.

On hienoa nähdä kohtaamisia erilaisten ihmisten välillä ja huomata, kuinka nämä paikat ja taide voivat elää yhdessä. Hildá Länsman

Juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen.

Hildá Länsman saapuu paikalle pukeutuneena gáktiin eli saamenpukuun. Istumme saman pöydän ääreen, jossa juttelin hetki sitten Norvion kanssa. Myös Länsman kertoo ehtineensä näkemään muutamia esityksiä ja nauttineensa niistä paljon.

– Inspiroivaa seurata sellaista festivaalia, jossa on monia taiteenlajeja, jotenkin voi itsekin saada siitä jotakin mukaansa ja inspiroitua, kertoo Länsman.

Länsmanista on hauska päästä virkistämään muistia pitkästä aikaa Hiljaisuus-festivaalin Tökäri-lavalle, jossa he olivat viimeksi seitsemän vuotta sitten.

– Se oli meidän toinen konsertti ehkä ikinä. Nyt ympyrä sulkeutuu kun palaamme samalle lavalle. Minusta tuntuu, että me olemme menneet sellaisen kiertokulun, Länsman hymähtää.

Hänestä Hiljaisuus-festivaalilla on oma pohjoiseen tapaan sopiva tunnelmansa, jossa ihmiset pääsevät kohtaamaan. Hänestä on kiehtovaa nähdä kohtaamisia ihmisten välillä, joiden ei muuten heti ajattelisi liikkuvan samoissa ympäristöissä.

– On hienoa nähdä kohtaamisia erilaisten ihmisten välillä ja huomata, kuinka nämä paikat ja taide voivat elää yhdessä, Länsman pohtii.

Vaikka paikalla ei ole vielä hirmuisesti juhlaväkeä, pihan teltalta löytyy iloisen oloinen porukka naureskelemasta ja juttelemasta. Suuntaan heidän luokseen ja pyydän pientä haastattelua, johon he suostuvat mielellään. Porukka on tullut käymään Rovaniemeltä päivämutkin Hiljaisuus-festivaalilla.

Pöydän äärellä istuskelevat Ilona Kyngäs, Inka Salo, Tiina Maunula, Marjo Pernu sekä Riitu Pirkkalainen. Tämä on kaikkien muiden ensimmäinen kerta festivaalilla paitsi Maunulan, joka kävi myös viime vuonna fiilistelemässä tapahtumaa. Porukka on ollut katsomassa aikaisemmin puutarhaesitystä, josta he pitivät kovasti. Esityksen aistillisuus ja visuaalisuus vei ryhmän mennessään.

Illalta joukkio odottaa erilaista rytmiikkaa kuin päivän konsertilta sekä lisää ystäväaikaa ja muistoja toistensa kanssa.

– Meidän iltapäivän aloitus oli niin hieno ja vahva elämys, että jotakin sellaista, mutta erilaista on varmasti luvassa, Pernu ajattelee.

– Kuulostaa, että konsertti voisi pitää sisällään jotakin uutta ja mielenkiintoista, pohtii Maunula.

Kiitän haastattelusta ja suuntaan katsomaan, mitä muualla tapahtuu. Kylä on melko hiljainen, ja ainoat äänet kaikuvat Ojanperän hallilta, jossa on menossa festivaaliesitys. Kuvailen muutamia taloja ja ympäristöä, kunnes palaan takaisin työväentalolle. Siellä kohtaan kaveruskaksikon Annikan ja Elinan, jotka ovat tulleet viettämään iltaa Kaukoseen nähdäkseen Lauantaiklubin. Annika ja Elina eivät esiinny sukunimillään.

– En ole koskaan ennen ollut tämän tyyppisillä festivaaleilla, joten kiva nähdä jotakin aivan erilaista. Uskon festivaalitunnelmassa näkyvän myös enemmän tätä paikallista kulttuuria, kertoo oululainen Elina.

Annika ja Elina kehuvat Kaukosen ympäristöä, joka on heistä todella tunnelmallinen ja inspiroiva.

On tullut Lauantaiklubin aika - siirryn saliin katsomaan Tökäri-lavalla esiintyviä Hildá Länsmania ja Tuomas Norviota. Esitys alkaa hitaammalla lämmittelykappaleella. Esitys on maaginen ja mukaansatempaava. Länsmanin lavaenergia on mielestäni huikea ja sitä mieltä tuntuu olevan muukin keikkakansa. Musiikki voimistuu kappale kappaleelta ja esityksen loppupuolella tunnelma on katossa ja ihmiset hurmiossa.

Länsman ja Norvio kiittävät ja poistuvat lavalta. Yleisö taputtaa. He haluavat kaksikon takaisin lavalle. Hetken päästä kaksikko tulee takaisin vetämään viimeisen kappaleen. Duo esittää ensimmäistä kertaa liveyleisön edessä kappaleensa, joka kertoo klubille menosta.

Jo esityksen aikana näen kyyneleitä poskilla, hymyjä kasvoilla, jokainen salissa ollut on vaikuttunut Hildá Länsmanin ja Tuomas Norvion esityksestä alusta loppuun. Esityksen jälkeen olen itsekin sanaton. Minulla on tyhjä, kaikkeni antanut olo, vaikka olin vain katsojana. Olen vaikuttunut. Vaihdan sanasen toisen kävijän kanssa, ja hän kehuu esitystä. Meistä molemmista se oli uskomaton. Poistun salin ulkopuolelle, jossa törmään tuttuihin kasvoihin. Toinen heistä, Tiina Maunula, kommentoi, että jos nyt kysyisin illan odotuksista, hän sanoisi, ettei olisi voinut kuvitella mitään tällaista.

Ennen lähtöäni suuntaan haastattelemaan Hiljaisuus-festivaalin toiminnanjohtajaa Joonas Martikaista. Siirrymme istumaan työväentalon ulkopuolella olevalle terassille. Martikainen on hyväntuulinen ja kuvailee viikonloppua sanoin ”viis kautta viis”.

– Tosi hyvin on mennyt. Itsellä onnistuneeseen viikonloppuun liittyy niin monia tasoja – on tämä ohjelmistollinen, ja taiteilijoiden paikalle tulo, heidän yhdessäolo ja kohtaamiset ja itselle on tärkeää nämä kyläläiset, Martikainen kertoo.

Martikainen kertoo heille olleen alusta asti todella tärkeää, että tapahtumalla olisi hyväksyntä kyläläisiltä.

– Olemme kehittäneet festivaalia tarkoituksella pienin askelin, toki myös resurssien puitteissa, jotta me tavallaan tultaisiin ymmärretyiksi ja että me ymmärrettäisiin samalla tavalla paikallisia, koska kuitenkin olemme täällä kylässä tekemässä, Martikainen kertoo.

Tapahtuma järjestettiin nyt viidettätoista kertaa Kaukosessa ja Martikainen kertoo, että hänestä on ihanaa nähdä festivaaleilla paikallisia nuoria. Hänestä on hienoa nähdä uuden sukupolven kasvavan ja tulevan festivaalille.

Mieleenpainuvia kokemuksia on ehtinyt vuosien saatossa useita, mutta unohtumattomimpana hän kuitenkin pitää 2016 tehtyä Ounasjoen ylitystä.

– Meillä meni nuora joen ylitse, jonka Ranskasta tullut suomalainen sirkustaiteilija Sanja Kosonen käveli ylitse. Siellä oli myös sauna täynnä filosofeja, joiden kanssa sai käydä siellä. Lisäksi rannalla oli livemusiikkia. Se oli iso projekti ja oli mahtavaa, että se onnistui, vaikka Kaukoseen tuli hirveä myrsky, joka kaatoi useita puita ja jopa sähkölinjoja, Martikainen muistelee.

Lähtiessäni juhlaväkeä on jo sankoin joukoin ja festivaalin tunnelma tuntuu olevan parhaassa vauhdissaan.

Katso video Hiljaisuus-festivaalin tunnelmista tästä:

Video: Janina Kotavuopio