Muualta Lapista

”Henkihän siinä lähtisi, jos ihan jäisi köllöttelemään”: 80-vuotias metsäkoneyrittäjä Kari Harjula tekee täyttä työpäivää

– Kukkiakin pitää tuntea aika paljon tässä hommassa.

Lokakuussa 80 vuotta täyttäneen metsäkoneyrittäjä Kari Harjulan lausahdus kertoo, kuinka ala on muuttunut hänen uransa aikana. Ajan hermolla pitää pysyä, olipa tekijä 18- tai 80-vuotias.

Ennenkin opeteltiin kasveja, mutta lähinnä piti olla tarkkana, että löytää oikean palstan pimeässä. Nykyisin paikannuslaitteet auttavat tässä, mutta sen sijaan pitää tutkia kartasta ja osata arvioida hangenkin alta luontokohteet. Erilaisia kursseja kuuluu ohjelmaan säännöllisesti.

Moni ikätoveri on ollut pitkään eläkkeellä, mutta Harjula hankki kuusi vuotta sitten lähes miljoona euroa maksaneen ketjun eli metsäkoneen ja puunajokoneen ja tekee työtä täyttä tahtia. Hän tekee viikossa ajokoneella neljä yöhön kestävää iltavuoroa, joissa hän ajaa pinoon metsäkoneen kuljettajan kaatamia puita.

Haastattelua edeltävänä yönä hän oli tullut kotiin kolmelta.

Moni ikätoveri on ollut pitkään eläkkeellä, mutta Harjula hankki kuusi vuotta sitten lähes miljoona euroa maksaneen ketjun eli metsäkoneen ja puunajokoneen ja tekee työtä täyttä tahtia.

Metsäkoneurakoinnissa pyörii paljon rahaa, mutta useimmiten raha liikkuu yrittäjästä poispäin. Koneiden pitää olla toimivia ja monta puuta pitää kaatua, jotta kuukausittaiset konekustannukset rahoitusyhtiölle tulevat maksettua.

Harjulalla on yksi koneketju ja kolme työntekijää. Esko Alavaara, Mika Sulasalmi ja Mika Törmänen ovat kaikki pitkän linjan tekijöitä. Vielä kymmenkunta vuotta sitten Harjulalla oli kolme koneketjua.

Lopettamisen hetkeä yrittäjä ei ole päättänyt.

– Tuntuu, että jos jäisi ihan köllöttelemään, henkihän siinä lähtisi, Harjula tuumaa.

Hän on kiitollinen terveydestään, joka mahdollistaa työnteon. Työ on mielekästä, vaikka töistä yöllä palatessa alkaakin väsyttää.

Aiemmin Harjula ajoi motoa eli hakkuukonetta, nykyisin ajokonetta.

– Se on mukavaa ja helppoa, ja siinä tulee näkyisää jälkeä.

Kun koneesta paukahtaa letku poikki tai tulee muu vastoinkäyminen, mies ei ala kiroilla vaan ryhtyy rauhallisesti korjaamaan ongelmaa.

Yritys tekee nykyisin pääosin harvennushakkuita metsänhoitoyhdistykselle Etelä-Sallan alueella. Vuosikymmenten ajan urakat antoi Metsähallitus. Niiden loputtua Harjula laittoi yrityksen myyntiin, mutta kun ostajaa ei löytynyt, hän päätti jatkaa.

Harjula kehuu osaavia työntekijöitään ja nykykoneita, joissa olot ovat melkein kuin toimistossa. Valot ovat tehokkaat ja tärinä sisällä vähäistä.

– Koneiden paraneminen on ollut suurin muutos työssä. Tuntuu, että voiko kehitys jatkua ja valtaavatko robotit vielä työmaat.

Harjula arvelee, että geenit ovat yksi pitkän työuran salaisuuksista. Hänen vanhempansa elivät yli 90-vuotiaiksi. Lisäksi luonne on rauhallinen. Kun koneesta paukahtaa letku poikki tai tulee muu vastoinkäyminen, mies ei ala kiroilla vaan ryhtyy rauhallisesti korjaamaan ongelmaa.

Kari Harjula syntyi 5. lokakuuta 1945 evakkoreissulla Torniossa länsirajalla. Yksi varhaisimpia muistoja on kolmevuotiaan ikävä ikkunan ääressä, kun äiti ja isä lähtivät Sallaan rakentamaan uutta kotia sodassa menetetyn tilalle.

– Muistan, kun itkin ikkunan alla. Onneksi juuri silloin meni lentokoneita ja asetuin, kun jäin katsomaan niitä.

Vanhemmat olivat kotoisin rajan taakse jääneestä Vanhasta Sallasta. Yhdeksänlapsisen perheen uuden kodin sija raivattiin Lenkkitielle metsään.

Isä halusi, että viidestä veljeksestä Kari jää jatkamaan tilaa. Ajan kanssa kävi ilmi, että uuden navetan rakentaminen ei kannata. Harjula lähti kavereiden esimerkistä Ruotsiin.

– Olin serkkujen luona Kukkolassa Haaparannalla kaksi viikkoa töitä kyselemässä ja kun niitä ei löytynyt, tulin kotiin, hän naurahtaa.

Elämänura aukeni Hirvaan metsäkonekurssilta.

– Pääsin koulusta perjantaina 15. marraskuuta 1970, ja maanantaina aloitin työt Onkamon Eskolla Kursun Puulla, Harjula muistelee.

Myöhemmin hän siirtyi Veitsiluodolle, ja yrittäjäksi hän ryhtyi vuonna 1980, kun metsäyhtiö myi koneensa.

Metsureita oli vielä tuolloin paljon, mutta koneala kehittyi vauhdilla. Harjula kuului kehittämisjaostoon, jossa koneita testattiin käytännössä ja paranneltiin.

– Nuoruudesta jäi kaivamaan se, että kotitilalle jäätyä koulunkäynti jäi. Olen käynyt yrittäjäkursseja, mutta kielitaidosta ja muusta opiskeluista olisi ollut yrittäjänä hyötyä.

Lukupäätä olisi ollut. Harjulan työuraan kuuluu sellainenkin jakso, että hän työskenteli alle parikymppisenä Vaadinselän koulussa opettajan sijaisena.

Harjulalla on kaksi lasta, Juha ja Johanna. Hän jäi leskeksi vuonna 2010.

Syntymäpäiviä vietettiin lokakuussa läheisten piirissä. Harjula ja hänen naisystävänsä Marjut Hänninen järjestivät juhlat reilun 30 hengen porukalla juhla- ja majoituskäyttöön kunnostetussa vanhassa pappilassa Kinttalanharjussa. Juhlan aluksi tutustuttiin lähistöllä olevaan sodanaikaiseen bunkkeriin.

– Pappilassa on kauniit juhlatilat, ja siellä oli hyvää ruokaa ja juomaa. Koko viikonloppu oli mukava.