Muualta Lapista

Helle pidensi kulotuksen jälkivartiointia Itä-Lapissa

Sodankylästä Savukoskea kohti ajaessa ensimmäiset merkit Metsähallituksen kulotuksesta Pikku Peuraselällä näkyvät Savukosken kunnanrajalle saapuessa.

Kulotuksen oli tarkoitus tapahtua jo kesäkuun loppupuolella, mutta sääolosuhteista johtuen sitä jouduttiin siirtämään. Tiistaina 15. heinäkuuta kuitenkin kulotuskohteessa päästiin tuumasta toimeen.

Kiurujärven lähellä sijaitsevaa aluetta kulottamalla edistetään luonnon monimuotoisuutta. Kymmenkunta yrittäjinä toimivaa metsuria urakoi kohteessa Metsähallituksen työntekijöiden kanssa.

Reitti maantieltä alueelle on lyhyt mutta hankalakulkuinen, joten toimittaja pääsee ensitöikseen mönkijän kyytiin. Metsähallituksella harjoitteluaan suorittava Tiia Jeremejeff pahoittelee töyssyistä kyytiä.

Vastuuhenkilönä kohteessa toimiva metsänhoidon operaatioasiantuntija Teuvo Riipi kertoo, että noin kolmasosa alueesta oli poltettu neljänkymmenen minuutin aikana sytyttämisestä.

Jokaisella on oma työtehtävänsä alueella: toiset kastelevat maata, kun taas toiset sytyttävät sen. Kommunikaatio toimii radiopuhelimilla, jotta jokainen tietää, mitä milloinkin tapahtuu. On myös tärkeää tietää, missä kohtaa polttajat ovat menossa.

Asianmukaiset luvat kulotusta varten on hoidettu jo kevään aikana, mutta Riipi kertoo soittaneensa pelastuslaitokselle niin maanantaina kuin tiistaina varmistaakseen heille kulotuksen ajankohdan.

Riipi toteaa, että työntekijöiden vanhetessa kaikki eivät voi enää osallistua kulotukseen. Tällöin Metsähallituksen eri toimipisteiden välisestä yhteistyöstä on apua kaikille.

Tiistaina Savukoskella on hellettä ja aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta. Taukojen ja vedenjuonnin tärkeys korostuu, jotta jokainen työntekijä jaksaisi tehdä työnsä. Vettä kuluu päivän aikana useita litroja ja lisää on haettava Sodankylästä asti.

Helle myös tarkoittaa sitä, että kulotuksen jälkeistä jälkivartiointia on normaalin muutaman päivän sijaan tehtävä jopa viikon ajan. Ihanteellisessa tilanteessa kulotuksen jälkeen sataisi, mikä lyhentäisi maastopalon estämistarkoituksessa tehtävää jälkivartiointia.

Muuten olosuhteet vaikuttivat sekä Teuvo Riipin että Tiia Jeremejeffin mukaan hyviltä. Riipi löytää tosin yhden asian, joka voisi olla vielä paremmin.

– Saisi kyllä tuulla enemmänkin, Riipi tokaisee.

Kulotuksessa on mukana Tiia Jeremejeffin lisäksi myös harjoitteluaan suorittavat Sarai Hannula ja Viola Nurmimäki. Hannula on Jeremejeffin tavoin harjoittelijana Sodankylän toimipisteessä ja Nurmimäki Savukoskella.

He opiskelevat tällä hetkellä metsätalousinsinööreiksi Rovaniemellä Lapin ammattikorkeakoulussa, ja suorittavat toista harjoitteluaan.

Harjoittelun aikana he ovat päässeet näkemään monipuolisesti eri töitä, mitä Metsähallituksella voi tehdä. Työnkuvasta riippuen kolmikko on päässyt osallistumaan niin leinikon suunnitteluun kuin istutuksiin, ja kulotus on heille harjoittelun huipennus. Nurmimäki on ollut mukana kulotuksessa jo aiemmin.

Jeremejeff ja Hannula kertovat, että harjoittelijoille on annettu vastuuta ja he ovat saaneet myös työskennellä itsenäisesti.

Aikaikkunat ovat lyhyet, joten töihin mennään silloin, kun olosuhteet ovat sopivat. Vaikka kulotus olisi suunniteltuna jollekin tietylle päivälle, ajankohta voi siirtyä esimerkiksi sateiden vuoksi. Maan on oltava kuivaa, jotta sytyttäminen on mahdollista.

Ennakkoon alueella on esimerkiksi valmisteltu pumput ja vedetty letkut sekä kaivettu vesikuoppia, joista sammutusvesi voidaan ottaa.

Myös riskipaikat on katsottu ja palokuja kaivettu. Palokujan tarkoitus on pysäyttää palon leviäminen.

Hakkuusuunnitelma tehtiin metsäasiantuntija Anton Onnelan mukaan viime syksynä, jonka jälkeen hakkuut toteutettiin alkutalven aikana. Onnela on Pikku Peuraselän kulotuksen suunnittelija. Hän kertoo 44 hehtaarisen alueen valikoituneen kulotettavaksi, koska metsä oli vajaatuottoista.

Onnela kertoo maaston olevan kulotuspäivänä sopivan kuivaa ja polttoajankohta olevan hyvä. Kulotus toteutetaan usein metsäpalovaroituksen aikaan.

– Kulotus on metsän- ja luonnonhoidollisena toimenpiteenä hyvä. Alue on pinta-alaltaan iso, mutta kuitenkin hyvä kulotukseen, Onnela sanoo.

Alueelle istutetaan maanmuokkauksen jälkeen näillä näkymin männyn taimia.

Itäisen alueen metsänhoidon operaatioasiantuntija Arto Karvonen tekee Pikku Peuraselällä yhteistyötä Teuvo Riipin kanssa. Alueyhteistyö Metsähallituksen Sodankylän ja Savukosken toimipisteiden välillä onnistuu ”saman talon” sisällä hyvin.

– Tätä tehdään yhteistyössä, kun väki on vähänä, Karvonen toteaa.

Karvosen työpäivä on alkanut tuulen suunnan tarkistamisella heti aamulla. Lisäksi päätettiin kulottamisen aloituskohta ja alueen kriittinen reuna kasteltiin. Karvosen mukaan alue on selkeä ja tuuli hyvin hallinnassa, joten mitään suurempia vaikeuksia ei aamun aikana ollut ilmennyt.

Puolipäivän lähestyessä todetaan olevan ruokatauon paikka, ja työntekijät suuntaavat mönkijöillä nuotiopaikalle.

Edessä on makkaranpaistoa ja nokkipannukahvien nauttimista, unohtamatta nesteytyksestä huolehtimista myös kivennäisvedellä. Paistotikut vuollaan itse oksista.

Yksi kulotuspaikalla Metsähallitukselle työskennelleistä urakoitsijoista on Tuukka Pyhäjärvi. Hän kertoo saapuneensa työmaalle kahdeksan aikoihin tiistaiaamuna. Pyhäjärven työtehtävänä alueella on maan sytyttäminen tuleen. Hän kertoo myös olevansa yksi jälkivartiointiin jäävistä.

– Helteellä on mentävä rauhallisesti. Ei pidä juosta, niin jaksaa. Ja pitää muistaa juoda vettä.

Pyhäjärvi kertoo tulleensa kulotustöihin siskonsa miehen kautta, ja tehneensä töitä jo parin vuoden ajan. Hän toteaa, että silloin kun menee hyvin, niin työkin on helppoa.

Tälle kesää hänellä on mahdollisesti vielä yksi urakka edessä. Lähistöllä istuvat työkaverit naureskelevat Pyhäjärven olevan monitoimimies: kesän projektina hänellä on myös talonrakennusprojekti.