Paikallisuutiset

Heinäkuun helmi: Lääkemitta pitää, kahvimitta ei

Juttu on julkaistu Enontekiön Sanomissa 8.4.2021, kun Muonion ja Enontekiön pitkäaikainen apteekkari Helena Varis jäi eläkkeelle.

Karsikkoniementien päästä, ihan Väylän rannasta löytyy punainen hirsitalo, jonka ovenpielessä lukee ”Mummola”.

– Lapsenlapset ovat jo pitkään puhuneet, että koska sinä jäät eläkkeelle, Helena Varis juttelee.

Yhdeksän- ja seitsemänvuotiaat lapsenlapset ovat usein mummolassa, ja jatkossa vielä useammin, kun mummolla on nyt aikaa. 40 vuoden työura Muonion apteekissa on ohi, ja siitä kertoo myös pirtinpöydän päähän asetellut kukkapuskat ja lukuisat muistamiset. Niitä katsellessa Helenan katse pehmenee.

– Aivan ihanasti ihmiset ovat muistaneet. Kukkasia ja kauniita sanoja.

Ja hauskoja sanoja. Viimeisen päivän, viime viikon tiistain pelasti erään asiakkaan pilke silmäkulmassa esitetty toteamus, joka esitettiin lopettamisihmettelyjen sivussa: ”Vanha pitää kuluttaa loppuun ennen kuin hankitaan uutta.”

Helluntaina vuonna 1978, Helena ja Matti Varis saapuivat Muonioon ensimmäisen kerran, kesätöihin. Helena tuli nuorena farmaseuttina apteekkiin ja Matti kesälomansijaiseksi Muonion vanhaan sairaalaan. He asuivat kesän vanhaa sairaalaa vastapäätä olevassa lääkärien asunnossa.

Matti oli viettänyt nuoruuden kesiään käsivarren seudulla kalastellen, ja hänellä oli kova halu muuttaa pohjoiseen. Eikä Helenakaan vastustellut, pariskuntaa yhdisti rakkaus luontoon.

– Minä olin aivan myyty. Silloin ensimmäisenä kesänä me oltiin aina jossain luonnossa menossa, hän muistelee.

Etelä-Pohjanmaalta Jurvasta kotoisin oleva Helena ihmetteli, kun Muoniossa oli kesäkuussa vielä lunta ojissa. Hän ei ollut käynyt koskaan Seinäjokea pohjoisempana.

Jurva on pieni pitäjä, ja Helenan perheellä oli maatila. Farmaseutin tutkinto tuli aikanaan valittua siksi, koska se oli niin lyhyt. Kahdessa vuodessa pystyi opiskelemaan itselleen ammatin. Tietenkin luonnontieteiden opiskelun piti myös maistua.

– Tykkäsin tietenkin kemiasta ja matematiikasta koulussa.

Valinta osoittautui oikeaksi, ja Helena on pitänyt apteekkialasta. Hän opiskeli lähes samoin tein myös proviisoriksi.

Parin kesätyövuoden jälkeen vuonna 1981 pariskunta tuli Muonioon pakettiautolla, kolmen kuukauden ikäinen Kalle Varis mukanaan. Matti tuli tuuraamaan lääkäri Launo Siltasalmea vuodeksi.

– Se vuosi vähän venähti, Helena naurahtaa.

Helenan opinnot joutivat hetkeksi tauolle, kun perhe kasvoi, töitä oli niin perheen yrityksessä kuin Muonion apteekissakin. Hän viimeisteli gradunsa Kallen ollessa vielä pieni.

– Hän oli onneksi niin rauhallinen lapsi, että se onnistui.

Muutaman vuoden ikäinen Kalle kirjoitteli omaa ”graduaan” äitinsä antamille papereille.

Helena vakinaistettiin apteekkiin vuonna 1982, lapsenhoidon ja työn ohessa Helena opiskeli proviisoriksi, ja valmistui vuonna 1984. Silloin Muonion apteekki oli Roimaan talossa, Kohlströmin kaupan vieressä ja apteekkarina Marja Sikiö.

Pariskunta osti talon Muoniosta, mutta sattui tulipalo, kun Helena oli synnyttämässä perheen tytärtä, Elinaa, Kittilässä vuonna 1986. Talo saatiin nopealla toiminnalla sammumaan, mutta korjausaikana syttyi uusi tulipalo, joka lopulta tuhosi koko talon.

– Meillä oli ihanat naapurit, joiden vintissä saimme asua hetken aikaa.

Varikset muuttivat takaisin lääkärien asuntoon, vastapäätä vanhaa sairaalaan, kunnes saivat rakennettua uuden talon Lahenrannantielle.

Apteekkariksi tuli 1989 Sinikka Niemi, ja apteekki siirtyi Osuuspankin talon tiloihin. Hän perusti myös Hettaan sivuapteekin vuonna 1990 Enontekiön kunnan tiloihin. Niemi siirtyi Kittilän apteekkariksi vuonna 1999, ja Helena haki Muonion apteekkia Fimealta.

Aluksi apteekkariksi valittiin kuitenkin toinen, apteekkityössä kokemattomampi hakija, joka ei ollut työskennellyt alueella päivääkään. Helena valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, jonne Fimean tekemistä valinnoista valitetaan. Valitus meni läpi.

– Minä olen yksi harvoja apteekkareja Suomessa, jotka ovat saaneet apteekin valituksen kautta, Helena sanoo.

Prosessissa meni kokonainen vuosi. Se oli raskasta aikaa, mutta auttoi, kun paikalliset tukivat tuttua ihmistä apteekkariksi.

– Muoniolaiset olivat niin hengessä mukana, kiittelee Helena.

Helenan aikana apteekki muutti nykyisiin tiloihinsa vuonna 2007, samalla Hetan sivuapteekki sai uudet tilat Rantakokon kaupalla.

Apteekkiala on muuttunut hurjasti 1970-luvulta. Silloin apteekissa valmistettiin vielä paljon lääkkeitä, ja apteekki oli vain lääkkeiden toimittamista varten, neuvoa ei saanut. Kaikki tieto tuli saada lääkäriltä. Nyt tilanne on päinvastainen, apteekit ja henkilökohtainen palvelu on tärkeää juuri lääkeneuvonnan takia. Apteekki on muuttunut matalan kynnyksen paikaksi kysyä neuvoa myös muuhun terveyteen ja varsinkin terveysbyrokratiaan liittyvään asiointiin. Järjestelmää ei ole aina helppo ymmärtää. Varis on huomannut, että esimerkiksi lääkkeen Kela-korvauksen varmistava B-lausunto on voinut jäädä lääkärin pöydälle tai kirjoittamatta kokonaan. Joskus se myös saatetaan lähettää muiden paperien ohessa Kelan sijasta asiakkaan kotiin. Silloin asiakas maksaa hänelle määrätyt lääkkeet itse, vaikka ei tarvitsisi.

– Välillä vähän haastatellaan ihmisiä ja soitellaan, jos tuntuu, että näin on käynyt.

1980-luvulla tulivat ensimmäiset tietokoneet, nyt digitaalista on lähes kaikki. Sähköiset reseptit toimitetaan suoraan Omakantaan, joten lääkkeen voi ostaa mistä apteekista hyvänsä Kela-korttia näyttämällä. Resepti on teoriassa helppo uusia lähettämällä uusintapyyntö Omakannassa, mutta vain jos osaa käyttää tietokonetta ja nettiä.

– Reseptien uusinta voi olla vanhemmilla ihmisilla ongelma, siitä ei meillä ole otettu maksua, että uusitaan puhelimitse jonkun resepti, Helena sanoo.

Kolmas iso muutos alalla olivat viitehinnat 2000-luvun alussa. Aiemmin yhdenlaista lääkettä toimitti pääosin yksi yritys, yhtäkkiä patentteja laukesi liikkeelle ja samaa lääkettä saattoi olla vaikka kuinka monen eri yrityksen valikoimissa. Asiakkaalle pitäisi valita Kela-korvattava lääke laajasta skaalasta lääkkeitä tietyn viitehinnan sisällä, jotta se korvataan, ja lääkkeiden hinnat muuttuvat kahden viikon välein.

– Varastonhallinnasta on tullut hyvin haastavaa. On riski, että lääkkeitä vanhenee varastoon.

Reseptilääkkeiden hintojen tippuminen hyödytti asiakasta, mutta aiheutti sen, että apteekit joutuvat nykyään ottamaan enemmän vapaakauppatavaraa eli ilman reseptiä myytäviä tuotteita myyntiin, jotta pystyttäisiin takaamaan riittävä farmaseuttinen henkilökunta ja neuvonta.

Muutokset korvattavien lääkkeiden listaan ja korvausjärjestelmään on heikentänyt myös joidenkin asiakkaiden mahdollisuuksia ostaa lääkkeitä. Se on huolestuttavaa.

– Kun osa diabeteslääkkeistä tippui alempaan korvausryhmään, se tuotti joillekin asiakkaille vaikeuksia ostaa lääkkeitä, Helena sanoo.

Kahden pienen apteekin ja tiettömien taipaleiden takana asuvien ikäihmisten yhtälö ei kuulosta kovin mukavalta, ja haastavaa se onkin. Muonion apteekilla on ollut palvelupisteet Kilpisjärvellä ja Karesuvannossa, jonne lääkkeitä on säännöllisesti toimitettu pääosin Matkahuollon mukana, mutta joskus avuliaiden kyläläistenkin välityksellä, jos linjaa ajanut auto ei ole jostain syystä kulkenut tai lähetys on myöhästynyt. Helena kiittelee alueen ihmisiä, jotka tuntevat yhteisvastuuta ja auttavat aina, jos voivat.

– On velvollisuus hoitaa se lääkehuolto koko alueelle, niin minä olen tulkinnut sen näin.

Muonion ja Enontekiön alue on valtava, mutta ihmisiä on sen verran vähän, että väärinkäytökset tai vanhusten liika lääkitseminen ei ole ollut kovin yleistä. Pääkaupunkiseudulla oli toisin. Kodeiinia sisältävien lääkkeiden myyntiä piti vahtia tarkasti.

– Kun tuli Tikkurilan apteekista tähän, minulle melkein naurettiin, kun huolehdin yskänmikstuuran käytöstä, Helena muistelee.

Apteekkityö on hyvin vastuullista, pikkutarkkaa, ja säänneltyä. Keskittyminen ei voi herpaantua, sillä virheet voivat olla kohtalokkaita. Tarkkana pitää olla myös muiden virheiden varalta. Jos lääkäri tai hoitaja on tehnyt lääkemääräyksessä virheen, se pitää huomata viimeistään apteekissa. Omassa elämässään Helena kertoo olevansa vähemmän tarkka ja luovivansa usein. Lääkemitta pitää, mutta kahvimitta välttämättä ei.

– Matti joskus tuskailee, että miksi ihmeessä se kahvi ei osu ikinä samanlaiseksi, Helena nauraa.

Ihan ensimmäisillä hetkillä ei Helenakaan ole eläkkeelle haaveillut. Se olisi ollut mahdollista jo puolitoista vuotta sitten. Asiakaspalvelutyö on antoisaa, ja sitä hän olisi mielellään vaikka jatkanutkin, mutta paperihommat uuvuttavat. Byrokratia on lisääntynyt hurjasti ja lisännyt apteekkarin työmäärää.

Helena ei muista kuin kerran pitäneensä neljä viikkoa kesälomaa, ja pienessä apteekissa apteekkari tuuraa aina, jos joku työntekijä sairastuu tai ei voi muuten tulla töihin. Myös terveet eläkevuodet ja hiihtäminen kevään parhailla keleillä, eikä vain silloin kuin työt antoivat myöten, houkuttivat.

Helana jätti ilmoituksen lopettamisestaan Fimealle tammikuussa 2020, parin kuukauden päästä elettiin jo sekavaa korona-aikaa. Se on ollut hyvin raskasta.

– Jos en olisi jo jättänyt ilmoitusta, niin silloin olisin sen varmasti tehnyt, Varis toteaa.

Covid-epidemian aikaan on pitänyt olla äärimmäisen tarkka. Hankittiin pleksit, tehostettiin siivousta, hetkeksi Muonion ja Enontekiön apteekeissa suljettiin jopa itsevalintapuoli kokonaan turvallisen toiminnan takaamiseksi. Pienessä apteekissa henkilökunnan tartunta, altistuminen ja karanteeni olisi voinut hyydyttää koko toiminnan. Lisäksi asiakkaat ovat usein riskiryhmäläisiä.

Korona toi haasteita myös lääkejakeluun. Kun pandemia puhkesi, koko maasta loppuivat käsidesit, kasvosuojaimet ja kertakäyttöhanskat. Myös parasetamoli kävi vähissä. Silloin tulivat vanhat opit tarpeeseen. Lääkkeiden tekeminen käsityönä on häviävä osa apteekkien työtä. 1970-luvulla opiskellut Helena on kuitenkin tehnyt käsin lähes kaikkea.

– Onneksi minulla oli varastossa paljon denaturoitua alkoholia, niin sain itse tehtyä käsidesiä, Helena hymähtää.

Enontekiön Sanomat julkaisee heinäkuun aikana aiemmin julkaisemiaan henkilöhaastatteluja.