Muualta Lapista

”Haluan nähdä, että vääryydet korjataan” – lohen puolustaminen on Kalervo Askalle sydämen asia

Runebergin päivänä vuonna 2004 Kalervo Aska pidätettiin. Dramaattinen tilanne johti Rovaniemelle putkaan, jossa ei ruokaa saanut, eikä pesulle päässyt. Hän kertoo, miten kuulustelussa hän oli niin väsynyt ja nälkäinen, ettei jaksanut puhua mitään, koska ei ollut saanut ruokaa vuorokauteen.

Kuulustelijoiden oli myönnyttävä ja annettava hänelle ensin ruokaa.

Aska kertoo, että oikeusprosessi eteni todella hitaasti. Lopulta viiden vuoden kuluttua kaikki syytteet kavalluksesta hylättiin. Työhön liittyvä rikossyyte oli perusteeton ja Aska kertoo, että asiat on käyty läpi puolin ja toisin.

– Tilanne otti todella lujille, Aska kertoo rajusta kokemuksestaan.

1990-luvun lama iski Askan elämään rajusti, kuten monen muunkin ihmisen arkeen. Tuolloin Aska oli Pellopuussa tuotantopäällikkö ja osaomistaja.

– Yritykset olivat suurissa vaikeuksissa. Markka devalvoitui kolmanneksen. Velka lisääntyi yhdessä yössä miljoonilla. Korkotaso hyppäsi jopa 18 prosenttiin, pankkeja ja yrityksiä kaatui. Pellopuukin meni yrityssaneeraukseen. Kolme kertaa olen joutunut oman talonikin maksamaan, kun se oli panttina.

Vuonna 2000 Aska vaihtoi työmaata. Eläkkeelle hän jäi myöhemmin Lakkapäältä, jossa hän oli töissä myyntipuolella toistakymmentä vuotta. Rakennusinsinöörinä hän on tehnyt alan hommia vielä silloin tällöin edelleenkin. Viime kesänä hän oli muun muassa kahden rakennustyömaan vastaavana rakennusvalvojana.

Nyt Aska on elämäänsä tyytyväinen mies. Elämän vastoinkäymiset hän on saanut käsiteltyä.

Askasta on mukavaa seurata viiden lapsensa ja heidän yhdeksän lapsenlasten elämää. Kalastus, metsästys, liikunta ja yhteydet Brysseliin asti tuovat vauhtia päiviin.

– Merkittävää oli, kun sain lapsenlapseni Aadan kanssa lohen kolmisen vuotta sitten. Viime vuonna en venettä edes laittanut joelle heikon lohikannan takia.

Nyt herää kysymys, miksi Kalervo Aska on ollut yhteydessä Brysseliin asti ja kulkenut vilkkaimpina vuosina Helsingissä toistakymmentä kertaa.

Siirrytäänpä elämässä seitsemänkymmentä vuotta taaksepäin. Silloin Turtolassa Askan perheeseen syntyi poika, jolle nimeksi annettiin Eero Kalervo.

Serkkupoika asetteli parikymmenkiloisen lohen pyöräntarakalle.

Lapsuudessa Kalervo Askaan teki suuren vaikutuksen, kun Kainuunkylän mummolassa hän näki, miten miehet kantoivat Tornionjoesta isoja punalihaisia lohia.

Pikkupojan mieleen jäi erityisesti, kun kymmenen vuotta vanhempi serkkupoika asetteli parikymmenkiloisen lohen pyöräntarakalle. Sen hän vei kotiinsa Armassaareen kymmenen kilometrin päähän.

– Sieltä on jäänyt se haju- ja muistijälki, että sellaista elämä oli täällä aikoinaan.

Aska kertoo, että sen jälkeen meni montakymmentä vuotta, että lohta ei edes näkynyt.

Kun lohi antoi jälleen kuulua itsestään, Askan poika Antti innostui lähtemään joelle ja sai kalaa. Se sai nousemaan lapsuusajan muistot Askan mieleen voimakkaina ja ajatuksen, että täällä todella on taas lohta.

Siitä sai alkunsa Askan intohimoinen työ pelastaa Tornionjoen lohi.

Eikä työ ole mennyt hukkaan. Hän sanoo, että viranomaiset pyrkivät kiistämään häikäilemättömästi paikallisten puhevaltaa. Sen sijaan eduskunta kuulee ja on pyytänyt jokiseuralta lausuntoja.

Tornio-Muoniojokiseuran työ on saanut näkyvääkin arvostusta. Vuonna 2015 Suomen kulttuurirahaston Lapin rahasto myönsi seuralle viiden tuhannen euron ympäristöpalkinnon.

Viime vuoden lopussa Aska sai elämänsä suurimman joululahjan, kun eduskunta myönsi Tornio-Muoniojokiseuralle 100 000 euroa lohikannan elvyttämiseen.

Toukokuussa 2009 Aska teki aloitteen lohistrategiasta. Kuukautta myöhemmin hän oli esittelemässä asiaa maa- ja metsätalousministeriössä. Ensimmäisellä yrityksellä virkamiehet olivat vain todenneet, ettei tällaista tarvita.

Aska ei tyytynyt siihen, vaan lähti ajamaan asiaa eduskunnan kautta. Tuolloinen kansanedustaja Simo Rundgren tarttui asiaan ja järjesti Kolariin luonnonvarainneuvoston seminaariin.

Aska piti seminaarissa puheen, joka sai kansanedustajia innostumaan asiasta. Hänet pyydettiin saman tien puhumaan lohesta eduskuntaan. Vuonna 2013 lohistrategia sai alkunsa.

Tänä vuonna 5. helmikuuta on alkamassa kuuden kokouksen sarja, jossa alkuperäinen strategia uudistetaan. Päivitys tapahtuu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön johdolla. Näissä kokouksissa Aska tulee kulkemaan yhtenä asiantuntijana.

Maa- ja metsätalousministeriö on ilmoittanut myös, että he pitävät kuulemistilaisuuden Tornionjoen kalastussäännöstä toukokuussa 2025 Äkäslompolossa.

– Suunnittelemme myös käyntiä Brysselissä Euroopan komission puheilla alkuvuoden aikana, Aska kertoo.

Semmosta regaalia ei ole missään laissa, eikä näitä ole koskaan edes perusteltu millään regaalioikeudella.

Vuosien myötä Aska on joutunut huomaamaan, että hänen intohimokseen noussut elämäntyö ei ole helppo. Yksi suurimpia vastuksia on Ruotsin kruunun aikaan vuonna 1587 tehty asiakirja, josta Aska kertoo. Sen mukaan lohi kuuluisi kuninkaalle ja Tornionlaakson asukkailla ei olisi kalastusoikeuksia Tornionjoessa eikä puhevaltaa oman kotivetensä asioihin.

Aska sanoo, miten Ruotsissa se on osoitettu väärennökseksi jo vuonna 1864, mutta Suomen valtio vain noudattaa tätä väärennettyä käytäntöä.

– Semmosta regaalia ei ole missään laissa, eikä näitä ole koskaan edes perusteltu millään regaalioikeudella. Nämä ovat valtavia epäkohtia, yhteiskunnallisia vääryyksiä, joita ollaan korjaamassa.

Esimerkiksi Aska nostaa myös kirjailija Kustaa Vilkunan, joka on vuonna 1975 kirjoittanut kirjassaan Lohi: ”kun valtio anasti lohen omakseen” ja toteaa, ettei asiaa voisikaan rajummin sanoa.

Aska sanoo vielä, että eri käsitteet on sekoitettu keskenään ja ne menevät helposti sekaisin, kun niitä ei ymmärretä. Asiat vaativat myös valtavasti perehtymistä.

Kalervo Askan suunnitelmissa on saada kirjoitettua kirja vaikeista lohikysymyksistä. Ehkä esikuvana toimii hänen isänsä Eero Aska, joka on kirjoittanut useammankin kirjan, ensimmäisen 71-vuotiaana.

– Sen päivän minä haluan vielä nähdä, että nämä vääryydet korjataan, Aska sanoo painokkaasti.

Ehkä se ei ole mahdottomuus miehelle, joka vielä seitsemänkymppisenä kävelee käsillään ja hiihtelee satoja kilometrejä vuodessa. Eikä hän luovuta, vaan ajaa sydämensä asiaa nyt euroopan komissiossa asti.

Tällä hetkellä hän käy keskustelua lohen pelastamisesta Euroopan parlamentin jäsenien, kalastuskomissaarin ja muiden virkamiesten kanssa Brysselin kanavilla.