Paikallisuutiset

Haastava tie on osa seikkailua – Vuoden naisyrittäjä Heli Alatalo jakaa matkailijoille tavallista elämää

Soma Adventuren esitteessä kerrotaan vapaasti suomennettuna, että hankalat tiet vievät kauniisiin kohteisiin. Yrittäjä Heli Alatalo kuljettaa matkailijoita Leviltä Lompoloon juuri Suomen huonoimmaksi kylätieksi valittua Ounasjoentietä sekä kapeaa Puljuntietä pitkin.

– Mulla on sellainen periaate, että mitä et voi peittää, sitä sitten korostetaan. Tiekin otetaan seikkailuna. Viime talvena asiakkaiden kanssa jouduttiin viidelle onnettomuuspaikalle. Yksi auto vedettiin itse liinoilla ojasta pois, Alatalo sanoo.

Reilun puolen tunnin matkalla tienpinta kolisuttaa yrityksen pakettiautoa niin, että taakse ei kuule mitään, kun Alatalo yrittää kertoa tarinoita esimerkiksi Ounasjoesta ja Kittilän asukastiheydestä. Yrittäjä on ratkaissut ongelman niin, että hänellä on päässään kuulokemikrofoni ja takana on kaiuttimet. Alatalo toimii siis bussiemäntänä.

– Se on ainoa massaturismikeino, joka on ollut pakko ottaa käyttöön, hän nauraa.

Alatalo kertoo, että hän on tottunut ajamaan huonoa tietä, ja esimerkiksi renkaanvaihto on pitänyt opetella jo pienenä. Hän kuitenkin pelkää tien kunnon vuoksi työntekijöiden ja matkailijoiden puolesta.

Aina kun maailmantilanne on muuttunut, olen muuttunut sen mukana. Heli Alatalo

Soma Adventures aloitti viime talvena ohjelmapalvelut Lompolon kylässä. Perustuote on viedä ihmiset erämökille ja aitojen lappilaisten elämysten äärelle. Paikalle otetaan enintään kahdeksan asiakkaan ryhmiä. Vuoden naisyrittäjä -palkinnon lisäksi Alatalo pokkasi syksyllä Levin kipinäpäivillä vuoden ohjelmapalveluyritys -tunnustuksen.

Alatalo kertoo yllättyneensä palkinnoistaan, koska hänen Soma Adventure on niin uusi tuote.

– Koen, että se on tämä koko ura, josta palkitaan. Mulla tuli elokuussa 18 vuotta yrittäjyyttä. Yrityslapseni on nyt siis täysi-ikäinen.

Alatalo pohtii, että tunnustus voisi yhtä hyvin tulla myös sinnikkyydestä, idearikkaudesta, positiivisuudesta ja jatkuvasta yrittämisestä.

– Aina kun maailmantilanne on muuttunut, olen muuttunut sen mukana. Viimeisen neljän vuoden aikana olen käynyt kolme uutta ammattitutkintoa. Kouluttaudun jatkuvasti ja haen uusia tuulia.

Alatalo kokeili tehdä alihankintana töitä muillekin matkailualalla, mutta se ei ollut oma juttu. Hän halusi tehdä asiat paremmin.

Alatalo kertoo, että palava intohimo työtä kohtaan voi periytyä hänen taksiyrittäjä-isältään Risto Ruotsalalta.

– En tiedä ahkerampaa ihmistä. Hän on ollut jo vuoden eläkkeellä ja laajentaa toimintaa edelleen.

Alatalon isä asuu mökin vieressä ja auttaa tytärtään askareissa, viimeksi esimerkiksi saunan remontoimisessa. Myös avopuoliso Tomi Lintula tarjoaa apua ollessaan vapaalla töistään kaivoksella.

– Vaikka tässä keulakuvana olenkin, niin en mie ihan yksin tätä aikaan saa.

Alatalon isä myös osaltaan viihdyttää vieraita: kaartaa kelkalla pihaan revontulituristien luo, ja näyttää puhelimestaan kuvia haukisaaliista.

Alkavalla kaudella Alatalo toimii myös perheyrityksen työnantajana, kun hänen palkkalistoilleen tulee kaksi työntekijää, Alatalon miniä ja serkku.

Järvi oli jäässä, mutta sinne ei päässyt. Lounasteltiin täällä mökissä ja syötiin vaahtokarkkeja kodassa. Heli Alatalo

1970-luvulla rakennettu mökki Suksijärven rannalla on alkuperäisessä asussaan. Siellä eri puolilta maailmaa saapuvat matkailijat ruokailevat ja muun muassa selailevat Lapin elämästä kertovaa kuva-albumia.

Alatalo kertoo tekevänsä yritystoimintaa pienesti ja sievästi. Alkuhankintoja olivat moottorikelkka, auto ja lämpimät vaatteet. Lainarahaa Alatalo on halunnut välttää, ja ensimmäisellä talvikaudella hän yllätti itsensäkin ja tuplasi tulostavoitteensa. Mökissä kävi melkein 900 asiakasta.

Vaikka sesonki on vielä edessäpäin, haastatteluviikollakin paikalla on käynyt vieraita – hääpari Bostonista. Kyseessä oli tyypillinen kolmen tunnin vierailu.

– Järvi oli jäässä, mutta sinne ei päässyt. Lounasteltiin täällä mökissä ja syötiin vaahtokarkkeja kodassa. Ja käytiin poroilla. Myöhemmin he laittoivat viestiä, että oli heidän elämänsä kivoin retki ja tulevat varmasti uudestaan, Alatalo kertoo.

Talviohjelmat voivat sisältää esimerkiksi pilkkimistä, kelkkakyytejä, lumikenkäilyä, poroja ja revontulia. Porotila löytyy samasta kylästä, muut ohjelmat omasta Suksijärven pihapiiristä.

Useimmat asiakkaat haluavat nähdä revontulet. Alatalo teki viime kaudella päätöksen, että retki perutaan ja rahat palautetaan, jos pilvisyystilanne on toivoton.

– Ne on kivoja retkiä, mutta niissä on aina paine. Päiväretket onnistuvat aina ja on iloiset asiakkaat. On onneksi muutakin tekemistä kuin ihmetellä, että onko siellä taivalla mitään.

Työssään Alatalo saa olla meteorologikin. Hän seuraa puhelimestaan jatkuvasti pilvisyyttä ja revontulten aktiivisuutta. Mökissä on karttapallo, jonka napa-alueille Alatalo voi kuvailla käsillään elävöittämällä revontulten syttymisen syitä.

Viime kesänä Alatalo paitsi lomaili, myös käytti matkailijoita muun muassa kulttuuriretkellä tutustumassa kirkkoon ja Palsa-museoon.

Alatalo kertoo jakavansa matkailijoille paikallistietoutta, aivan normaalia elämää. Lyhyt hetki Lompolossa luo myös aina uusia kontakteja.

– Kun porukka on pieni, hekin kontaktoituvat keskenään, jos on vaikka neljä pariskuntaa. Se on ihana nähdä.

Kun surin Soman loppumista, se ei loppunutkaan, vaan muutti muotoaan. Heli Alatalo

Alatalolla on erä- ja lähiruokakokin koulutus. Kahvilavuosien perintönä Lompolossa tarjoillaan muun muassa näyttäviä leivoksia ja keittoja. Alatalo haluaa yllättää ihmisiä.

– Ihmiset eivät osaa odottaa tällaista kun tulevat vähän rönttäiseen erämökkiin. Kun he istuvat tähän, eivät he osaa odottaa, että eteen tuodaan kaunis kattaus. On ollut kiva tuoda myös se osaaminen tähän.

Alatalo muistetaan kirkonkylällä ja Sirkassa toimineista Café Soma -kahviloista. Moni ikävöi vieläkin menneiden vuosien kahvilaa.

– Kun surin Soman loppumista, se ei loppunutkaan, vaan muutti muotoaan, Alatalo sanoo.

Nykyisessä työssään Alatalo saa olla itse muun muassa myyntitoimisto, sihteeri, reskontra, autokuski, kokki, revontulibongari ja valokuvaaja. Se ei kuitenkaan paljon nähnyttä yrittäjää ahdista.

– Nautin tästä. Sitä osaa niin arvostaa, kun on ollut niin piipussa ja väsynyt. Kun saa olla koko ajan ulkona luonnossa, se parantaa. Vaikka lähtisin väsyneenä kotoa lumikenkäretkelle, en tule kovin väsyneenä pois, vaikka olen kaikkeni antanut asiakkaille.

Vuoden naisyrittäjä -palkinto jaettiin Tunturi-Lapin Yrittäjänaiset ry:n esityksestä.