Ihmiset

Galleria Raekalliossa juhlitaan vuosipäivää, joka voi jäädä taiteilijan viimeiseksi

On kulunut 37 vuotta siitä, kun Pöntsön kylään avattiin taidegalleria. Vuosipäivää juhlistetaan Galleria Raekalliossa maanantaina 15. joulukuuta. 75-vuotias taiteilija Reijo Raekallio kertoo, että hänelle juhlapäivä saattaa olla viimeinen, sillä kolme vuotta kestäneet syöpähoidot on päätetty lopettaa. Ne eivät tehoa kasvaimeen. Raekallio on nyt kotonaan palliatiivisessa kotihoidossa.

Maalaaminen ja arkiaskareet sujuvat edelleen, sillä kuntoa riittää vielä, vaikka puheääni on käynyt käheäksi. Raekallio teki äskettäin esimerkiksi Helsingin-reissun, jonka aikana hän kävi Raisa Raekallion ja Misha del Valin näyttelyn avajaisissa sekä Ateneumin taidenäyttelyssä.

Palliatiivinen kotihoito tarkoittaa sitä, että hoitaja käy kotona tarvittaessa tekemässä esimerkiksi terveysmittauksia ja hoitamassa oireita.

– Saa olla kotona loppuun asti, tai ainakin siihen asti kun ei enää kykene olemaan ilman sairaalalaitteita. Jos esimerkiksi tunnin välein pitää kanyylia vaihtaa, siihen en pysty, puoliso Maria Grandell sanoo.

Raekallio ja Grandell tapasivat äskettäin Kittilässä paikallisen terveyskeskuslääkärin, joka kertoi heille ihmisläheisesti ja ajan kanssa siitä, mitä on mahdollisesti odotettavissa, ja kyseli vointia.

Pariskunnan mukaan keuhko-osaston lääkäri keskussairaalassa oli toista maata, ja tapaaminen oli muutenkin ikävä, kun he saivat tiedon hoitojen lopettamisesta.

– Ei ollut sellaisia oireita, että olisi saanut syövän ajoissa kiinni. Se kerkesi tehdä etäpesäkkeen. Sitä oli mahdotonta leikata, Raekallio sanoo.

Edessä on hidasta hiipumista, mutta mitään ei voi tarkasti ennustaa.

Kyllä meillä nauretaan paljon, ja välillä tulee jokin tunnekuohu puskista, ja silloin tulee kyyneleet. Maria Grandell

Raekallio kertoo saaneensa tilanteensa vertaistukea, ja esimerkiksi tutuksi tulleen AA-kerhon kautta voi käsitellä vakavia asioita.

– Monet sanoo syövästä kuultuaan, että taistele! Se on hassua, ei siinä paljon taistelut auta. Minusta se on väärä lähtökohta, Raekallio sanoo.

Hänellä on kokemusta myös alkoholismista. Kun Raekallio aikoinaan meni Minnesota-hoitoihin, hän sai ahaa-elämyksen.

– Kun luovutan, pääsen helpolla. Luovutan alkoholismin pois, ja toivon raitista päivää päivä kerrallaan.

– Tämä vakiorukous käy tähänkin tilanteeseen: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Onko tämä sellainen asia, jolle jotakin voin? Turha minun on taistella ja kuluttaa voimia, Raekallio pohtii.

Raekallio ja Grandell ovat pitäneet yhtä 32 vuotta. Siinä ajassa he ovat oppineet tuntemaan toisensa läpikotaisin. Esimerkiksi huumorista on paljon apua.

– Kyllä meillä nauretaan paljon, ja välillä tulee jokin tunnekuohu puskista, ja silloin tulee kyyneleet – sekin kuuluu elämään, Grandell sanoo.

Arjessa auttaa myös matalampi kynnys ottaa apua vastaan silloin, kun sitä saa.

Esimerkiksi tienaurausapua gallerian väki on saanut tuttavalta, ja Kittilän kunnalta on käynyt kylätyöntekijä.

– Hän kantoi puut sisälle vanhalle puolelle ja teki niin hienot ja suorat pinot. Lakaisi myös roskat lattialta! Grandell myhäilee.

– Ja lumetti vielä kivijalankin, Raekallio lisää.

Taiteilija Raekallio aikoo nyt keskittyä siihen, mistä eniten tykkää – maalaamiseen.

– Kannattaa priorisoida se, mihin kannattaa viimeiset voimat käyttää.

Sairaus ei ole juuri vaikuttanut Raekallion teosten aiheisiin.

– Kyllä sitä hidastuu ja mietiskelee, että mitä niistä ideoista, joita kypsyy, kannattaa ruveta toteuttamaan. Nyt olen pyöritellyt mielessä sitä, että tämä syöpä täytyy maalata. Inspiraatio tulee, kun se tulee, Raekallio sanoo.

Tuoreimmissa taiteilijan teoksissa näkyy esimerkiksi porojen aiheuttama tungos, revontulet ja helmipöllö heleässä maisemassa. Raekallio kokeilee yhä uusia tapoja maalata.

– Sivusta kun seuraan, voin sanoa, että värimaailma ei ole muuttunut synkäksi, Grandell sanoo.

Raekallio laskee, että hänen taulujaan on myyty 20 maahan, viimeksi Arabiemiraatteihin ja Slovakiaan. Ruotsissa ja Saksassa teoksia on kymmenittäin, ja galleriassa on käynyt eniten saksalaisia matkailijoita. Viime viikolla paikalle löysivät kauden ensimmäiset kelkkaporukat.

Raekallion ja Grandellin tavoitteena on nyt vain elää päivä kerrallaan.

– Eletään mahdollisimman normaalisti tätä elämää, ja täällä sattuu kaikenlaista epänormaaliakin, Raekallio toteaa.

Esimerkiksi tänä syksynä gallerian pihassa pyöri isosarvinen poro, joka seurasi asukkaita uteliaana.

– Me ihmeteltiin sitä, että miksi se on noin kesy. Rykimä oli mennyt ohi, niin se oli vetänyt pallit sisään. Oli kauhean rauhallinen. Sitten se yhtäkkiä lahjoitti sarvensa meille, Raekallio ihmettelee.

Pihalta löytyneet sarvet ovat nyt galleriassa. Ne painavat yhteensä kuusi kiloa. Raekallio ei tiedä toista tapausta, että poro olisi pudottanut sarvensa ihmisten nähden. Yleensä sarvet tippuvat pusikkoon, josta myyrät ja muut elukat ne pistelevät nopeasti suihinsa.

Hirvaalla oli kaverikin, mutta sen kohtalona oli jäädä auton alle Muoniontiellä.

Tulevana vuosipäivänä galleriassa julkistetaan Raekallion uusi ja harvinaisen suuri maalaus, jonka kangas on pingotettu Reidar Särestöniemen kiilakehyksiin.

– Kun viisi vuotta sitten täytin 70, sain synttärilahjaksi Vesa Huilajalta alkujaan Reidarin kiilakehykset, joihin viimein uskalsin pingottaa kankaan ja maalata ajankohtaisen maalauksen.

Kehykset ovat kooltaan 140 senttiä kanttiinsa. Raekallion taiteessa Särestöniemelle tyypillistä neliön muotoista kuvaformaattia on nähty harvoin.

– Se ei ole minun suosikkiformaatteja. Onhan se vaikuttava koko, mutta neliö on haasteellinen sommitella. Reidar sanoi, että hän ei maalaa pienellä, Raekallio sanoo.

Raekallio suosii mieluummin 120 x 100 -mittaa, joka sopii kokonsa puolesta paremmin erilaisiin tiloihin.

Galleria Raekallio on avoinna vuosipäivänä maanantaina 15. joulukuuta kello 10–20.