Kolumnit
Finanssimaailmasta kasvoi ilkeä jättiläinen, joka talloo palvelut
Hyvinvointialueista on tullut terveyspalvelujen leikkureita. Käsky leikata tulee valtiolta. Toiminnan sopeutukset eivät riitä, eikä arjessa ole mitään, mistä voisi säästää. Menoja hallitaan lopettamalla kokonaisia toimintoja. Moni on miettinyt jo ennen näitä leikkauksia, miksi ennen, kun maa oli nykyistä köyhempi, riitti silti palveluihin varaa. Selitys tähän ei ole uusi, eikä välttämättä yllättävä, mutta silti ansaitsee aina välillä esille nostamisen.
Taloutta on kahta erilaista: on reaalitaloutta, jossa tapahtuu kaikki varsinainen työ ja tuotanto sekä kulutus. Sellaisella työllä luotiin esimerkiksi hyvinvointivaltio. Sitten on rahatalous, jossa raha hoitaa arvon siirtäminen ja varastoimisen. Ihanteellisessa tilanteessa raha varmistaa reaalitalouden koneen sujuvan toiminnan. Näiden kahden elementin lisäksi on ilmaantunut finanssitalous. Se on oikeastaan rahatalouden oma irtiotto. Raha ei itsessään kun ole vielä mitään, sitä ei voi syödä, mutta finanssitaloudessa rahaa varten on luotu omat instrumenttinsa ja ilmiönsä, ja se toimii jopa irti reaalitaloudesta, enemmän tai vähemmän kuplassa.
Finanssitaloutta ovat kaikki ne rahat, joita käsitellään osakkeissa, lainoissa ja futuureissa. Siellä on enemmän rahaa kuin ihmisillä tai valtioilla on omaisuutta, ja oikeastaan kaikki perustuu oletuksiin siitä, että otetut lainat maksetaan joskus takaisin, ja että osakeyhtiöt tuottavat omistajilleen voittoa: arvonnousuna tai osinkoina.
Treidaamisesta, eli osakekurssien seuraamisesta ja kaupankäynnistä on tullut jopa yksi riippuvuuden muoto nuorten miesten keskuudessa.
Jossain vaiheessa on oltu huolissaan suomalaisten hitaasta sijoitusinnosta ja vähäisistä pääomista. Nuoria on patisteltu aloittamaan sijoittaminen varhain. Treidaamisesta, eli osakekurssien seuraamisesta ja kaupankäynnistä on tullut jopa yksi riippuvuuden muoto nuorten miesten keskuudessa. Totta puhuen osakekaupoilla rikastumisen toivo on lähes samaa kuin uhkapelaamisen jännitys ja näennäinen logiikka: toiset aina häviävät siinä missä joku voittaa, eikä kurssien heilahtelu perustu oikeastaan muuhun kuin odotuksiin ja pettymyksiin eli tunteisiin. Lainat ovat olleet varsinkin nollakorkojen aikana helppo ratkaisu arjen talousongelmiin. Nyt suomalaiset ovat alkaneet säästämään – ne jotka pystyvät – ja antavat pankkien pitää rahat niin sanotusti tallessa, eli numeroina finanssimaailmassa.
Terveyspalvelut on rahoitettu osaksi valtion lainalla. Kun lainaväline alkaa osoittautua itsessään liian kalliiksi, alkaa reaalitalouden supistaminen. Finanssimaailmasta kasvoikin ilkeä jättiläinen, joka talloo julkisen talouden ylläpitämät palvelut. Osaamme ehkä olla huolissamme esimerkiksi tekoälystä, mutta todellisuudessa iso paha susi on ollut isoäidin sängyssä meitä odottamassa jo jonkin aikaa, ja nyt vasta ihmettelemme, miksi finanssitaloudella on niin suuri suu, että se syö meiltä reaalitalouden toimintakyvyn.
Kirjoittaja on muoniolainen yleislääkäri ja maatiaiseläinten säilyttäjä.
Muokattu 27.10. kello 13.39. Lisätty puuttunut kirjoittajan nimi.