Paikallisuutiset

Eväät mukana päivystykseen – Lapin keskussairaalassa odotettiin kuudesta seitsemään tuntia

Lapin keskussairaalan päivystys, maanantai 8. huhtikuuta. Pirkko Kuisma nousee jalat kankeina tuolista, jossa hän on odottanut vuoroaan seitsemisen tuntia. Hän saapui päivystykseen aamulla kello kymmenen, ja pääsee nyt vastaanotolle. Kello on viisi iltapäivällä.

– Minä oon se pisimpään tänään odottanut, Pirkko toteaa noustessaan jalat kankeina tuolista, jossa on odottanut vuoroaan noin seitsemän tuntia.

Pian 86 vuotta täyttävä Pirkko kertoo odottaneensa marras- ja joulukuussa päivystyksessä yhtä pitkään.

– Sittenhän on vielä se hankaluus, ettei tahdo saada taksia, jolla pääsee päivystyksestä takaisin kotiin.

Päätimme selvittää, ovatko keskussairaalan päivystyksen odotusajat todella niin pitkiä kuin esimerkiksi Lapin aluehallituksen kokouksissa on kuultu.

Lapin keskussairaalassa menee tovi, ennen kuin oivaltaa, mistä ovesta on kuljettava sisään päivystykseen. Jos ei ole joutunut asioimaan keskussairaalan päivystyksessä, poliklinikka ja päivystys voivat mennä sekaisin. Päivystys löytyy sairaalan uudesta osasta pääovista vasemmalla.

Lasiovien takana isommasta salissa on neljä ihmistä

Ensimmäisessä odotusaulassa istuu vain yksi ihminen kutomassa sukkaa. Aulasta löytyvät ilmoittautumisautomaatit, välipala-automaatti ja lukittavat hyllykaapit, joihin voi laittaa tavaroitaan säilytykseen. Ohjeita päivystyksessä toimimiseen on kerrottu myös englannin kielellä.

Lasiovien takana isommasta salista lasken neljä ihmistä. Yhdessä pienemmässä lasiseinäisessä odotustilassa istuu kaksi naista. Heidät on ohjattu tähän tilaan, koska heillä epäillään sairautta, joka voisi tarttua muihinkin odottajiin.

Kittilän Levillä kätensä laskettelurinteessä murtanut Rasmus Pallari istuu käsi kantositeessä odottamassa vuoroaan. Hän on tullut päivystykseen aamulla kello 8.

– Aina tämä on ollut samanlaista odottamista, kun olen pikkutapaturmien vuoksi täällä asioinut, Rasmus sanoo.

Levillä hän kävi ensiavussa yksityisellä, sillä Kittilän terveyskeskus oli lauantaina suljettu. Murtunut käsi on ollut kipeä, mutta Rasmus on pärjännyt särkylääkkeiden turvin.

– Levin Pihlajalinnassa pääsin nopeasti vastaanotolle ja sieltä ohjattiin tänne. Käsi leikataan tiistaina. Tänään on otettu kuvia ja kokeita, joiden tulosten odottelu on pitkittänyt odottamista, Rasmus sanoo.

Kello 16 aikoihin Rasmusta ei enää näy odotustilassa.

Pienemmässä odotustilassa vuoroaan odottavat naisetovat tottuneita odottamaan keskussairaalan päivystyksessä. He eivät halua esiintyä jutussa nimillään. Toisella heistä on oma tyyny mukanaan: sen kanssa on hyvä lepuuttaa puoliksi makaavassa asennossa isommalla penkillä.

– Kato nyt tätä istuinta, miten tässä voi istua kuusi-seitsemän tuntia? tyynyn kanssa odottava nainen kysyy näyttäessään, kuinka selkä väsyy puoliksi avoimen selkänojan vuoksi.

Molemmilla naisilla on keskussairaalan päivystyksen lisäksi kokemusta pienempien kuntien päivystyksistä. Kiitosta saavat Ivalon ja Sodankylän päivystykset.

– Minä olen asunut Sodankylässä ja siellä aina kaikki sujunut nopeasti. Puhelimessa kerrottiin aika, milloin päivystykseen voi tulla, tyynynainen sanoo.

– Täällä Rovaniemellä pitää ensin soittaa omalle terveysasemalla ja jos siellä ei ole aikoja antaa, niin ohjaavat tänne. Siihen soitteluun ja takaisinsoittojen odottamiseen kuluu yleensä paljon aikaa, toinen naisista sanoo.

Tyynynainen ihmettelee sitä, kuinka terveysaseman kaikki ajat voivat olla varattuja jo kello 8 aamulla, jolloin hän on soittanut terveysasemalle ensimmäisen kerran.

– Moneen kertaan pitää samat asiat selittää eri paikkoihin soittaessa ja ne hoitajat ovat portinvartijoita: puhelimessa arvioidaan, pääsetkö tapaamaan lääkäri vai et, naiset kuvailevat.

Sodankylässä ja Ivalossa naiset eivät ole koskaan kokeneet samaa, että lääkärille pääsy olisi estetty.

– Välillä tuntuu, että pitää pyytää anteeksi, että hakee apua. Sitä miettii, että olenko tarpeeksi kipeä hakemaan apua.

– Minulla olisi opiskelijana oikeus käyttää YTHS eli ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön palveluita, mutta sinne on aivan turha yrittää, kun aikoja ei ole. Maksut on kuitenkin pakko maksaa sekä syys- että kevätlukukaudelle. 36,80 euroa molempina lukukausina erikseen ja vielä nämä keskussairaalan maksut. Kävisin yksityisellä, jos olisi varaa, toinen naisista sanoo.

Lääkäreille naiset antavat kiitosta.

– Pitkänäperjantaina olin Anna-Kreetta Ruotsalainen-nimisen lääkärin vastaanotolla ja hän huolehti minusta niin, että koin olevani hyvissä käsissä, tyynynainen kertoo tarkastettuaan lääkärin nimen hänelle määrätyn lääkkeen annosteluohjeesta.

Myöhemmin illalla saan naiselta viestin, jossa hän kertoo tälläkin kertaa päässeensä lääkärin vastaanotolle, jolle hän haluaa antaa erikseen kiitosta. Lääkärin nimi ei ole hänellä tiedossa.

Lottovoittoja ovat olleet molemmat lääkärikäynnit.

Sukkaa ensimmäisessä odotushuoneessa saapuessani kutonut nainen on päässyt sisempään odotushuoneeseen.

– Terveyskeskuksen kautta olen tullut kello 10.30, nainen kertoo noin kello 16 jälkeen. Hänellä on osannut varautua odottamiseen: omat eväät maistuvat.

– Pitkiä aikoja täällä saa yleensä odottaa, nainen sanoo.

Pirkko Kuisman vuoronumero ilmestyy taululle. Ehdin juuri jututtaa ja ottaa kuvat hänenstä ennen kuin hoitaja tulee hakemaan Pirkkoa.

– Tämä naulapiikki on pullahtanut näkyville jo maaliskuun 12. päivä, mutta sain sen silloin sidottua, niin, että olen pärjännyt. Nyt, kun hoitaja sitoo sen, pärjään siihen asti, kunnes se operoidaan, Pirkko sanoo näyttäessään ranteesta nahan alla törröttävää naulaa, jolla on korjattu nivelrikkoa.

Hän on pohtinut sitä, kuinka pärjää tulevaisuudessa, kun aikuiset lapset asuvat Etelä-Suomessa.

– Työelämässä ollessa terveysasiat hoituivat työterveyshuollon kautta helposti. Kun olen jäänyt leskeksi, ei ole ketään, joka esimerkiksi kuljettaisi. Taksien saaminen on vaivalloista.