Kolumnit

Enontekiön seurakunnan viikon kirje: Lähimmäinen ja laupias

Laupiaan samarialaisen kertomus (Luuk.10:25-37) on tuttu ja yksinkertaisuudessaan helppo ymmärtää ja muistaa, mitä on olla lähimmäinen ihmisenä. Väkivallan uhrin ohi käveli useita ihmisiä, joilla jokaisella oli oma perustelunsa jättää auttamisen vastuu seuraaville ihmisille. Jeesus vastasi lainopettajalle, että hänkin menisi ja tekisi samoin kuin laupeuden osoittaja.

Vastuun välttelyä ja alistumista huono-osaisten auttamiseen tapahtuu maailmalla päivittäin 2000 vuotta tuon kertomuksen jälkeenkin. On se Jeesuksen samarialaiskertomus sittenkin niin ajankohtainen ja vaikea toteuttaa. Vaikkei juuri tien vierustoilla löydy rähjääntyneitä ja laiminlyötyjä, niin yksinäisyys on tämän ajan vitsaus. Vaikka jokainen valveutunut ihminen tietää asian todeksi, niin aikaa ei riitä lähteä kohtaamaan yksinäisiä eli olemaan laupias.

Kuinka kapea ja valikoiva se tavan ihmisen laupeuden piiri on ja miten kauas hyväsydämisyys ulottuu? Hyväsydämisyys, rakkaus ja laupeus eivät ole ideologioita tai oppijärjestelmiä, eikä elämässä ole kysymys oikeista mielipiteistä vaan oikeasta elämästä. Nykysanoin Jeesus saattaisi sanoa, että hanki elämä. Rakkauden voi oppia vain rakastamalla ja laupeuden olemalla laupias. Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat.

Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Hyvää tehdessään ihminen toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.

Laupias pystyy olemaan toisen kivun äärellä, tukee ahdistunutta pysymään pystyssä, ei tuomitse, ei tuputa neuvoja ja ymmärtää, että ihmisen vaikein tuska kuuluu Jumalalle. Laupias kohtaa toisen ja kysyy, että kuka olen sinulle.

Se elämäntapa, johon Jeesus kutsuu, ei ole utopiaa. Se on yksinkertaista ja sitoutunutta Jumalan ja lähimmäisen rakastamista siellä, missä kulloinkin satumme olemaan. Se elämisen tapa perustuu siihen, mitä osaamme ja jaksamme ja siihen, että Jumala armahtaa.

Jeesus Kristus, Vapahtajamme,

pysäytä meidät rakkautesi katseella,

kun pelko estää meitä kohtaamasta lähimmäistemme hätää.

Anna meille halu ja taito rakastaa kaikkia luotujasi.

Sinä olet meille esimerkki

täydellisestä rakkaudesta.

Sinä hoidit ihmisen kaikkia tarpeita:

ruokit nälkäisiä, paransit sairaita,

annoit synnit anteeksi.

Opeta meitäkin osoittamaan toisillemme

käytännön rakkautta.

Auta, ettei meillä koskaan olisi niin kiire,

että kulkisimme apua tarvitsevan ihmisen ohi.

Kiitos armostasi ja rakkaudestasi.

Kirjoittaja on Enontekiön seurakunnan diakoni.