Muualta Lapista
Elyn johtaja Timo Jokelainen Sodankylän Viiankiaavan kaivoshankkeesta: ”Tämänkaltainen hanke tuonkaltaisella paikalla on haastava”
Viiankiaapa on yksi vaikeimmista paikoista toteuttaa kaivosta, sanoo Lapin ely-keskuksen ympäristövastuualueen johtaja Timo Jokelainen.
Timo Jokelainen selvitti yva-menettelyä Viiankiaapa – tutkittua tietoa -tilaisuudessa. Tilaisuuden järjesti Sompion Luonnonystävät ry.
Sakatin kaivoshankkeen yva-menettely on kestänyt poikkeuksellisen pitkään.
– Mallintamisen kannalta tämänkaltainen hanke tuonkaltaisella paikalla on haastava, Jokelainen sanoi.
Tilaisuudessa puhuivat
Lapin ely-keskuksen ympäristövastuualueen johtaja Timo Jokelainen.
Tutkijatohtori Aino Korrensalo Luonnonvarakeskuksesta ja Itä-Suomen yliopistosta puhui siitä, mitä tiedetään vedenpinnan laskun vaikutuksesta soiden kasvillisuuteen ja hiilenkiertoon.
Erikoistutkija Paavo Ojanen Luonnonvarakeskuksesta ja Helsingin yliopistosta kertoi, millainen aapasuo Viiankiaapa on, ja millainen merkitys veden laadulla ja määrällä on tällaiselle suolle, sekä millainen merkitys on sillä, mistä vesi sinne tulee.
Väitöskirjatutkija Saara Österberg Itä-Suomen yliopistosta tekee väitöskirjaa siitä, miten ympäristölupa ohjaa kaivosvesien hallinnan kehittämistä kaivosyhtiöissä Suomessa.
Erikoisasiantuntija Antti Pasanen Geologian tutkimuskeskuksesta käsitteli pohjaveden muodostumista ja liikkumista maaperässä ja kallioperässä sekä pohjavesimallinnuksen tarkkuutta ja epävarmuuksia.
Toteutuakseen Sakatin kaivoshanke tarvitsee useita lupia ja muita hallinnollisia päätöksiä. Sodankylän kunnanjohtajan Jari Rantapelkosen mukaan kaivoshankkeisiin liittyviä kaavoituspäätöksiä tehdään seuraavalla valtuustokaudella.
Lapin ely-keskus ja Metsähallitus ovat katsoneet Natura-arvioinnista antamissaan lausunnoissa, ettei Natura-arviointi kaikilta osin täytä asianmukaiselle arvioinnille asetettuja vaatimuksia.
– Natura-arvioinnin perusteella ei voida varmistua siitä, ettei Sakatin monimetalliesiintymän kaivoshake heikennä merkittävästi niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon, Timo Jokelainen sanoi.
Sakatin kaivoshankkeen yva-menettely on tällä erää päättynyt. Se voi jatkua, jos esimerkiksi lupamenettelyn yhteydessä perusteltu päätelmä vaatii ajantasaistamista.
Lapin ely-keskuksen käsityksen mukaan hankkeen toteuttaminen edellyttää Viiankiaavan soidensuojelualueen osalta soidensuojelulainsäädännön muuttamista. Hankkeen toteuttamisen ensimmäinen päätös on Sakatin vaihemaakuntakaavan hyväksymispäätös, joka käsitellään Lapin liitossa. Vaihemaakuntakaavaesitys on parhaillaan viranomaislausunnoilla. Kaavaehdotusvaiheen aineisto asetetaan nähtäville arviolta kesällä tai syksyllä 2025.
Vaihemaakuntakaavapäätös sisältää luonnonsuojelulain mukaiseen Natura-arviointiin liittyvän menettelyn. Natura-poikkeamisen tarve selviää myöhemmissä menettelyissä ja päätöksen tekee valtioneuvosto.
Kaivoshankkeen toteuttaminen suoalueella voisi johtaa pohjaveden pinnan laskemiseen, mikä olisi lettosuolla kasvaville lajeille haastavaa.
Kaksi kolmasosaa Suomen ojittamattomista suoalueista sijaitsee Pohjois-Suomessa Keski-Lapista alkaen. Viiankiaapa on ollut lähes 40 vuoden ajan suojelualuetta ja siellä sijaitsee monia uhanalaisia kasvilajeja, jotka eivät muualla menesty.
Kaivoshankkeen toteuttaminen suoalueella voisi johtaa pohjaveden pinnan laskemiseen, mikä olisi lettosuolla kasvaville lajeille haastavaa. Suon kuivuminen käynnistäisi vuosikymmeniä kestävän muutoksen, joka muuttaisi alueen turvekankaaksi.
Kertaalleen kuivunut suo voitaisiin erikoistutkija Paavo Ojasen mukaan ennallistaa, mutta alueen kasvillisuuden palaamista ennalleen ei voida taata.
– Jos haluttaisiin erikoinen, harvinainen suo ennallistaa tai lajit palauttaa, se harvemminen onnistuu. Viiankiaapa on myös yhteydessä ympäröivään luontoon ja alueella tapahtuvilla muutoksilla voi olla seurauksia myös kokonaisuuteen, Ojanen totesi.
Pohjaveden pinnan muutoksia pohti puheenvuorossaan tutkijatohtori Aino Korrensalo.
Vedenpinnan laskun vaikutusta soihin on tutkittu melko paljon, koska on haluttu ennakoida, miten ilmastonmuutos voisi niihin vaikuttaa. Karummat ja paksuturpeiset suot ovat vakaampia, eikä niiden kasvillisuus ja toiminta muutu yhtä helposti kuin Viiankiaavan kaltaisten ravinteikkaiden soiden.
Ravinteikkailla soilla pieni vedenpinnan lasku voi muuttaa ekosysteemiä paljonkin.
– Sitä, onko esimerkiksi kymmenen sentin pohjavedenpinnan lasku paljon vai vähän, voi pohtia. Ravinteikkailla soilla pienikin lasku on merkittävä, Korrensalo sanoi.
Sakatin hankkeen alueelle on ennustettu maksimissaan puolen metrin pohjaveden alenemaa.
Merkittävin tekijä pohjaveden aleneman ennustamiseen liittyy mallinnosten onnistumiseen.
Sompion Luonnonystävien puheenjohtaja Sisli Piisilä kysyi, kuinka hyvin pohjavesimallinnokset yleensä onnistuvat. Rajat Lapin kaivoksille ry:n puheenjohtaja Vesa Puuronen muistutti Ruotsin Pajalan Kaunisvaaran kaivoksen tapauksesta, jossa pohjavesien piti laskea 25 senttiä, mutta todellisuudessa pohjaveden pinta laski 16 metriä.
Paavo Ojasen mukaan mallinnoksen osaaminen on Suomessa hyvällä tasolla.
– Mallinnos on työkalu, Ojanen sanoi.
Tilaisuuden päätteeksi käydyllä kommenttipuheenvuorokierroksella todettiin, että tilaisuus, joka tarjoaa puolueetonta asiantuntijatietoa, oli tarpeen ja kiinnostava. Kunnanviraston valtuustosalissa olleen yleisön lisäksi tilaisuutta seurasi muutaman sadan hengen yleisö YouTubessa suorassa lähetyksessä.
Mistä kahvipöydissä juuri nyt puhutaan?
Ihmiset
