Paikallisuutiset

Ella Keräsen vanhojentanssipuku alkaa olla valmis, puvun ompeli oma äiti

Vanhat tanssivat Kittilän lukiossa perjantaina 9. helmikuuta. Kittilälehti lähettää vanhojentanssit suorana lähetyksenä nettisivuillaan.

Kulta ja musta. Ne ovat Ella Keräsen juhlapuvun värit. Satiinimekon on ommellut äiti Marja-Liisa Rantanen. Puku on pian valmis ja pääsee käyttöön perjantaina 9. helmikuuta, kun Kittilän lukiossa tanssitaan vanhojentanssit.

Äiti ja tytär alkoivat suunnitella pukua yhdessä loppuvuodesta. Keränen etsi ensin valmista pukua netistä, mutta kun mieleistä ei löytynyt, hän pyysi apuun äitinsä. Idea alkoi hahmottua Pinterestistä löytyneen mekon pohjalta.

Rantanen tilasi valmiit kaavat, muokkasi niitä ja ompeli ensimmäisen mekkoversion lakanakankaasta. Sen jälkeen mallia hiottiin, ja pieniä muutoksia on tehty pitkin matkaa.

– Alun perin mekkoon esimerkiksi piti tulla rinkat, mutta yhdessä kohtaa Ella sanoikin, että ei laiteta niitä. Nyt tässä on tyllihame alla, mutta Ella vielä miettii, vaihtuisiko se vannehameeseen. Sen takia en ole vielä helmaa lyhentänyt, Rantanen kertoi tiistaina.

Tyllihame on lainassa Rantasen ystävältä, ja vannehame olisi mahdollista saada lainaksi Keräsen kaverilta.

Minulla oli jäänyt silitysrauta täysille. Muistin, että tällähän minä viimeksi silitin, ja tsiih, kankaaseen paloi reikä. Onneksi se oli vain pieni kappale yläosasta. Marja-Liisa Rantanen

Kankaat Keränen haki Rovaniemeltä joulun jälkeen. Valinnassa olivat tukena kaupan myyjä sekä äiti videoyhteyden päästä. Sitä pohdittiin pitkään, tuleeko koko mekon yläosasta musta vai vain hihaosista.

Puvussa on hyödynnetty muun muassa nippusiteitä korsetin luina ja sälekaihtimen vetonarua selän nauhoituksen lenkeissä. Kaikessa on pitänyt ottaa huomioon se, että mekossa täytyy pystyä liikkumaan.

Rantanen tiesi, mihin ryhtyi, sillä hän on koulutukseltaan taiteen maisteri vaatesuunnittelulinjalta. Juhlapuvun hän kertoo tehneensä viimeksi itselleen omiin häihinsä ja halusi siksi nyt varata projektiin kunnolla aikaa – se kannattikin, sillä aivan ilman kommelluksia ei selvitty.

– Minulla oli jäänyt silitysrauta täysille. Muistin, että tällähän minä viimeksi silitin, ja tsiih, kankaaseen paloi reikä. Onneksi se oli vain pieni kappale yläosasta.

Mekon lisäksi Rantanen ompelee Keräsen tanssiparille rusetin tai kravatin. Se tehdään samasta kankaasta kuin mekko.

Kengät ja pitkät hansikkaat ostettiin Keräsen juhla-asuun valmiina. Kenkien valinnassa tärkeää oli se, että niillä on hyvä tanssia.

– Ne ovat nilkasta kiinni, ja korko on paksu ja aika lyhyt, Keränen sanoo.

Kenkiä on jo myös testattu harjoituksissa, ja puvutkin kokeillaan kenraaliharjoituksissa h-hetkeä edeltävänä päivänä. Esimerkiksi vannehameen kanssa tanssiminen on toisenlaista kuin ilman sitä.

Tansseja on harjoiteltu jo pitkään.

– Melkein heti alettiin harjoitella, kun koulu syksyllä alkoi, ja ollaan tanssittu kerran viikossa, Keränen kertoo.

Hän suunnittelee heräävänsä vanhojentanssiaamuna kotona Sirkassa viimeistään viideltä, jotta ehtii laittautua. Ensimmäiset tanssit alkavat jo heti yhdeksän jälkeen. Vanhemmat menevät katsomaan tansseja viimeistään illalla.

Ella Keränen oli edellisen lukuvuoden vaihto-oppilaana Ranskassa ja tanssii siksi vuotta nuoremman ikäluokan kanssa kuin se, jonka kanssa hän aloitti lukiotaipaleensa. Ranskassa tanssiaisia järjestetään vain osassa kouluista.

Melkein heti alettiin harjoitella, kun koulu syksyllä alkoi, ja ollaan tanssittu kerran viikossa. Ella Keränen

Marja-Liisa Rantanen tanssi omat vanhojentanssinsa aikanaan Kittilässä. Hän kertoo, että vuonna 1990 puvut olivat toisenlaisia kuin nyt.

– Siihen aikaan vanhojentanssit olivat sitä, että pukeuduttiin vanhuksiksi. Minulla oli oman mummon vanha jakkupuku päällä, eikä ne olleet mitään hienoja tansseja vaan zorbasta ja sellaisia, hän muistelee.

Siihen aikaan vanhojentanssit olivat sitä, että pukeuduttiin vanhuksiksi. Minulla oli oman mummon vanha jakkupuku päällä, eikä ne olleet mitään hienoja tansseja vaan zorbasta ja sellaisia. Marja-Liisa Rantanen