Kolumnit

Elina Melamiehen kolumni: Pakkaaminen on osa matkaa

– Oletko varma ettei sinne hotelliin tarvitse ottaa omia lakanoita mukaan?

Ilmeisesti hotelli on jäänyt vielä toistaiseksi tuntemattomaksi konseptiksi tyttärelleni. Se onneksi korjaantuu pian kun pääsemme matkaan. Tytär antaa puhelimessa viime hetken toiveita siitä mitä hän haluaisi minun pakkaavan yhteiselle reissullemme. Olen iloinen, että kouluikäiselle on kehittynyt jo hiven suunnitelmallisuutta.

– Mutta entä sitten yöjunassa? Pitäisikö sinne kuitenkin pakata omat lakanat, hän tarkistaa.

Etuni matkalle pakkaamisessa on se että rakastan listojen laatimista. Aloitan siis pakkaamisen laatimalla huolellisen pakkauslistan. Mietin paikkaa jonne olemme menossa ja asioita joita olemme siellä menossa tekemään. Pohdin tilanteita joihin voin joutua. Pakkauslistani saattaa olla työn alla parikin päivää, jotta olen varmasti ottanut huomioon kaiken: taittuvan kynnen, nälkäkiukun, mahdollisuuden päästä kalalle, levottomat jalat.

Pakkauslistan käyttämisen paras vaihe on se kun saa yliviivata ne asiat, jotka ovat mukana. Tätä vaihetta tosin edellyttää vielä pieni epätoivon vaihe.

Varsinainen tavaroiden sullominen matkalaukkuun on nimittäin poissulkemista. Tila täyttyy hiljalleen sitä mukaan kun poistan kasasta yksi kerrallaan sen asian, jota reissussa mielestäni vähiten tarvitaan.

Pakkaamiseni muuttui kun sain lapsia. Yhtäkkiä maailma oli täynnä välttämättömiä lapselle kuuluvia tavaroita, jotka oli saatava mukaan. Ne täyttivät kaikki matkalaukut ja muut matkanteon välineet. Tuntui kuin omiin matkatavaroihini olisi näiden vuosien aikana kuuluneet vain vaihtoalkkarit ja hammasharja.

Opettiko tuo alkkari-hammasharja-aikakausi minulle jotakin? Pakkaamaan vähemmän? – Eijeh.

Pakkauslistan käyttämisen paras vaihe on se kun saa yliviivata ne asiat, jotka ovat mukana. Tätä vaihetta tosin edellyttää vielä pieni epätoivon vaihe.

Heti kun sain palata ihmiseksi, jolla voi olla reissussa useampiakin omia asioita, on vaihtoehdoista päättäminen ollut yhtä tuskallista kuin ennen lapsia. En ole koskaan etukäteen varma hamettaako, mekottaako vai housuttaako. On jotenkin turvallista tietää, että mieli voi perillä muuttua, sille on järjestetty tilaa.

Monesti perillä tuleekin sitten käyttäneeksi sitä yhtä hametta, housuja tai mekkoa koko reissun ajan. Kalaankin harvemmin pääsee kaupungissa. Että se siitä varautumisesta.

Ehkä suurin ilo onkin se että on saanut tehdä matkaa jo mielessään.

Kirjoittaja on Sompion päätoimittaja.