Muualta Lapista

Elämän ja kuoleman kirnussa: Poroerotus Savukosken Naltiossa on menneen ja tulevan liitto ja samalla poromiehen tilipäivä

Urho Kekkosen kansallispuiston etelälaidalla sijaitseva Naltio on Kemin-Sompion paliskunnan historiallinen poroerotuspaikka, jossa yhteys menneeseen on yhä käsinkosketeltava. Syksyn erotuksessa porot, ihmiset, toiveet ja uhat kietoutuvat samaan rytmiin – elinkeinon arkeen, joka jatkuu, vaikka aika ja olosuhteet muuttuvat.

Naltio on ollut Kemin-Sompion paliskunnan erotuspaikka ikimuistoisista ajoista lähtien. Poroisäntä Mika Kavakka arvelee, että poroja on täällä erotettu jo Moskun aikana, yli sata vuotta sitten. Paikka on poikkeuksellinen: se sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuiston sisällä, ainoana erotuspaikkana koko puistossa. Tänne ei radio kuulu eikä netti kanna, mutta yhteys menneisiin sukupolviin on vahva.

Aurinko paistaa laiskana yli erotusaitojen. Höyry nousee, kun päivän ensimmäiset porot ohjataan aitauksiin. Sää suosii, mutta kiire on kova – ennen pimeää pitäisi saada kaikki valmiiksi.

Porot rynnistävät ajettuina kirnuun. Poroisännän huuto ohjaa väen työhön.

– Hirvaat kiinni!

Kirnussa porot pyörivät, roukuminen täyttää ilman. Vasat etsivät emäänsä, kun ne erotetaan, ja röhkivä ääni sekoittuu miesten huutoihin. Porot napataan kiinni, merkataan, lääkitään ja jaetaan eloporoihin ja teuraaksi lähteviin.

Kavakan mukaan poromäärä on tänään suuri, lähes niin suuri kuin mahdollista ennen kuin pimeä tulee vastaan.

– Viisituntinen erotus, noin 1500 poroa, hän arvioi.

Eloporot ohjataan omaan konttoriinsa, teuraaksi lähtevät omiinsa. Kun eläinkuljetusauto lopulta saapuu, on käsillä poron viimeinen matka – ja poromiehen tilipäivä.

Teuraita kertyi 174, Kavakka laskee.

– Turhan vähän. Kesän aikana pedot ovat verottaneet rajusti sekä vasoja että aikuisia poroja.

Porojen kunto on kuitenkin ollut hyvä, ja se on osin ravinnon ansiota.

– Lauhat kelit jatkoivat sienisyksyä. Vielä lokakuullakin nousi sieniä. Porot ovat hyvässä kunnossa talvea vasten, Kavakka sanoo.

Eläinlääkärinä erotuksessa toimii tänä vuonna Jukka Marttila. Hän työskentelee viransijaisena kunnaneläinlääkärinä syyskuusta lokakuun loppuun. Käsillä on hänen ensimmäinen kertansa tässä roolissa.

– Porot ovat erityisen terveitä ja hyväkuntoisia, Marttila toteaa.

Hänen tehtävänään on hoitaa loislääkitys eloporoille invermektiinillä sekä varmistaa, että teuraaksi lähtevät porot kestävät kuljetuksen eikä joukossa ole sairaita eläimiä.

– Liukuhihnatyötä. Automaattiruiskulla lääkitään useita satoja poroja tunnissa, hän kuvailee.

Katso tästä Naltion poroerotuksen tunnelmia videolla. Juttu jatkuu videon jälkeen.

Video: Tero Kaikko

Savukosken pohjoisosien erämaiden luppometsät tarjoavat poroille purtavaa, jota pohjoisemmilla tunturialueilla ei ole.

Kavakan mukaan Kemin-Sompion paliskunnan suurimmat uhat eivät liity porojen ravintoon, vaan ihmisen toimintaan.

Ja petovahingot ovat kuluneena vuonna olleet poikkeuksellisen suuria.

– Itärajan yli on tullut paljon susia, ja karhujakin on ollut, Kavakka kertoo.

Arvion mukaan paliskunta on menettänyt yli 500 aikuista poroa ja noin tuhat vasaa pedoille pelkästään kesän aikana.

– Kun petoja on paljon, menee monta poroa päivässä. Mustan maan aikaa kestää 150 vuorokautta, ja silloin vahinkoja on hyvin vaikea löytää. Se vaikuttaa suoraan teurasmäärään – meillä ei yksinkertaisesti riitä eläimiä teurastettavaksi entiseen tapaan, Kavakka sanoo.

Arvion mukaan paliskunta on menettänyt yli 500 aikuista poroa ja noin tuhat vasaa pedoille pelkästään kesän aikana.

Kemin-Sompion paliskunnan suurin sallittu poromäärä on 12 000, mutta nyt ollaan reilusti tuon lukeman alla.

– Noin 7500 eloporoa. Lukua ei ole saatu korjattua, hävikki on niin suuri ja pitkälti petojen aiheuttamaa.

Kavakka toivoo, että petopoikkeuslupakäytäntöjä saataisiin joustavammiksi erityisesti pahimmilla alueilla.

– Sitä kautta vahinkoja voitaisiin vähentää ja korvausmäärät pienentyisivät. Viime vuodelta jäi kokonaan korvaamatta noin kymmenen prosenttia vahingoista, ja sama ongelma näyttää toistuvan. Ei ole oikeudenmukaista, että vahingonkorvaukset jäävät saamatta, hän sanoo.

EU:n määrittämä maksukatto on ylittynyt, kun vahingot ovat kasvaneet nopeasti.

– Maksukattoa pitäisi ehdottomasti nostaa tai poistaa se kokonaan. Nykytilanne on kestämätön.

– Poromies on tottunut siihen, että vuosissa on vaihtelua, kun luonnon ehdoilla toimitaan, ja siihen osataan varautua. Mutta kun vaikeat petovuodet seuraavat toisiaan, tulee varautumisesta mahdotonta.

Savukoskella porotalouden tulevaisuuteen vaikuttavat monet tekijät.

– Kovakourainen metsätalous ja läheinen Soklin kaivoshanke ovat uhkia. Ne eivät ole yhteensovitettavissa porotalouden kanssa. Soklia on ajettu vuosikymmeniä kuin käärmettä pyssyyn, hän toteaa.

– Turismi sen sijaan painottuu erämaisuuteen ja hiljaisuuteen, se ei täällä ole massaturismia. Se on suhteellisen kestävä yhdistelmä porotalouden kanssa. Sen sijaan teolliset maankäyttöhankkeet, kaivokset, tuulivoima ja voimallinen metsätalous vaikuttavat suoraan laitumiin, hän arvioi.

– Metsätalouden kanssa on pitkään tehty hyvää yhteistyötä, mutta tänä päivänä keskusteluyhteys ei ole yhtä hyvä, kun maankäytön paineita tulee niin monesta suunnasta.

Metsätalouden kanssa on pitkään tehty hyvää yhteistyötä, mutta tänä päivänä keskusteluyhteys ei ole yhtä hyvä, kun maankäytön paineita tulee niin monesta suunnasta. Mika Kavakka

Silti paikallisessa porotaloudessa on paljon vahvuuksia, Kavakka arvioi.

– Monella on täällä yhteys poronhoitoon, vaikka omia poroja ei olisikaan. Sukulaisia ja ystäviä on alalla, ja poronhoitajasuvuilla on pitkät ja vahvat juuret. Myös metsälappalainen kulttuuri näkyy täällä ehkä selvimmin koko Lapissa.

Kavakka itse on vähintään kymmenennen polven poromies.

– Niin kauas kuin kirkonkirjat yltävät. Olemme alkuperäisiä sukuja Sompion puolelta. Poroja meillä on ollut aina, ja sitä ennen peuranpyynti on ollut olennainen osa metsälappalaista kulttuuria jo ennen kirjallisia merkintöjä, hän sanoo.

Hän kertoo, että poronhoidossa tavataan pysyä, kun siihen on kerran kasvettu.

– Verenperintö on vahva. Tykkään lähteä metsään, ja yhteisöllisyys poroporukassa on vahvaa. Vaikka haasteita riittää, olo helpottuu aina, kun pääsee luontoon.

– On iso asia nähdä nuoremman polven kiinnostus ja into poronhoitoon. Se luo uskoa tulevaisuuteen, Kavakka sanoo.

Naltion erotuspaikalla se näkyy selvästi. Syysloman vuoksi nuoria on mukana tavallista enemmän: koulusta ei ole tarvinnut anoa vapaata erotusta varten. He liikkuvat aitauksissa ketterästi ja varmasti, ottavat porot kiinni, oppivat työn rytmin.

– Nuoria on paljon mukana. He ovat tosissaan ja innokkaasti mukana töissä. Toivoisin, että poronhoidon edellytykset säilyisivät, jotta nuoret pääsisivät tekemään esivanhempiensa työtä ja kulttuuri säilyisi ja kehittyisi eteenpäin, Kavakka sanoo.

Mitä kehitykseen tulee, poromiehen työ on muuttunut vuosien varrella.

– Nykyään täytyy perehtyä moniin asioihin ja olla mukana kaavoituksissa, ympäristövaikutusten arvioinneissa ja ympäristölupa-asioissa. Metsähallituksen kanssa käydään neuvotteluja, koska valtion maita on paljon alueella. Takavuosikymmenten poromiehen työstä on tultu huomattavasti monimuotoisempaan ja vaikuttamista vaativaan työnkuvaan.

Kemin-Sompion paliskunta on Suomen suurin, sekä poromäärässä että pinta-alallisesti. Laajat alueet, laitumet, tuovat alalla tiettyä turvaa, Kavakka arvioi.

– Kun vuodet vaihtelevat, voi toisella puolella paliskuntaa olla kelitilanne toista puolta parempi. Yli 60 prosenttia poroista on täysin luonnonlaitumilla, ja siksi luppometsillä on erityisen suuri merkitys keväisin, hän kertoo.

Vaikka haasteita riittää, tulevaisuudessa on myös valoa, positiivista virettä.

– Nuoret ovat suuri voimavara. Monessa paliskunnassa ongelmana on ukkoontuminen ja akkaantuminen, mutta meillä nuoria riittää. On tulevaisuudenuskoa haasteista huolimatta. Mukana on sekä miehiä että naisia, ja monesta nuoresta naisesta on kasvanut yhtä taitavia eränkävijöitä kuin miehistä, Kavakka toteaa.

Vaikka haasteita riittää, tulevaisuudessa on myös valoa, positiivista virettä.

Tulevaisuudesta ovat merkkeinä poroperheiden nuorimmaisten innostuneet katseet aitojen raoista, kun erotuspäivä jatkuu ja tanner tömisee.

Päivä painuu matalaksi Naltiossa. Erotuksesta muistoksi jää höyryävä maa, koparanjäljet ja tuulen mukana leijailevat karvatupot.

Ja ne perinteet, ne pysyvät: metsä, ihmiset ja porot, kaikki samassa elämän ja kuoleman kirnussa. Kuten aina ennenkin.

Nuoren polven poromiehet kantavat perinteitä eteenpäin

Savukosken nuoret ovat vahvasti mukana poronhoidossa, jonka opit ovat kulkeneet suvuissa polvelta toiselle. Nuoret oppivat käytännön työt jo lapsena ja saavat vastuuta nopeasti, mikä takaa perinteiden jatkuvuuden haastavissakin olosuhteissa. Heidän elämässään yhdistyvät luonnon tuntemus, perinteinen työ ja modernit opinpolut.

Yksi heistä on 16-vuotias Mikael Hannula, kaksoistutkintoa tekevä lukiolainen ja ammattikoulun sähkölinjan opiskelija. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat hänellä selkeät: porohommat jatkuvat, ja sitten tulee yliopisto tai ammattikorkeakoulu, ehkä insinöörin työ.

Päätös poromiehen urasta kirkastui peruskoulun jälkeen, mutta kiinnostus poronhoitoon on ollut läsnä pikkupojasta asti.

Heidän elämässään yhdistyvät luonnon tuntemus, perinteinen työ ja modernit opinpolut.

– Se tulee luonnostaan. Poronhoito on mukavaa hommaa ja verissä, hän kuvailee.

Hannulan ensimmäiset muistot poronhoidosta liittyvät lapsuuden leikkeihin aidan takana ja aitojen kiipeilyyn. Murrosikäisenä on lähes valmis poromies.

– Kaikkea mahdollista pääsee tekemään, pääsee samoihin hommiin kuin aikuiset, hän sanoo. Työ opettaa vastuuta ja käytännön taitoja, joita koulun penkillä ei saa.

Parasta poronhoidossa on Hannulan mukaan työn tekeminen luonnossa. Vapaa-aikaa hänelle jää myös koulun ohella, mutta porot ovat läsnä elämässä tämän tästä. Nuori mies innostuu työssä hyödynnettävästä tekniikasta: Talvella käytössä ovat moottorikelkat, sulan maan aikaan mönkijät. Poronajossa apuna ovat myös helikopterit.

Alan tulevaisuudennäkymät huolestuttavat Hannulaa. Pedot lisääntyvät, ilmastonmuutos lisää tauteja ja laidunpaikkoja katoaa.

– Kelit ovat muuttuneet. Jos syksyllä lumi tulee märkään maahan tai talvella tulee kovat pakkaset, se on poroille huono juttu. Teräshanki estää poroja kaivamasta. Soklin kaivos uhkaa pilata vesistöt ja lisätä raskasta liikennettä alueelle, hän sanoo.

Nuori poromies kokee uhat myös henkilökohtaisesti.

– Jos kuolleen poron löytää, ensin tuntee surua ja vihaakin, kun tietää, mitä pedot tekevät.

Poronhoito on Hannulalle elämäntapa ja oppikoulu.

Jos metsässä pärjää, pärjää missä vaan. Mikael Hannula

– Lopettaisin vain, jos porojen kasvattaminen kävisi mahdottomaksi. En osaa kuvitella elämää ilman poronhoitoa.

Porohommat opettavat erätaitoja, ruoanlaittoa, kaikkia luonnossa tarvittavia ominaisuuksia, hän sanoo.

– Jos metsässä pärjää, pärjää missä vaan.

Hannula toivoo poroelinkeinolle ymmärrystä alan kriitikoilta.

– Poronhoito on todella vanha elinkeino. Pitäisi vähän opetella maalaisjärkeä ja ymmärtää, että jotkut oikeasti elävät luonnosta ja sen antimista.

Kuvagalleriassa lisää kuvia poroerotuksesta: