Urheilu

”Ei kaivattu hiihtokeskusta vaan hiljaisuutta ja luontoa” — Raattaman Reitit on huoltanut latuja matkailijoille 20 vuotta

Jo heti alkumatkasta on selvää, että aurinkoinen sää on houkutellut väkeä laduille. Ahovaaran laavulle on hiihtämässä moni muukin.

Ensimmäisessä risteyksessä yhytetty Väinölän perhe aikoo välttää nousun ja kiertää laavulle tasaisempaa reittiä vaaran itäpuolelta. Mukana hiihtoretkellä on koko perhe, vanhemmat Merja ja Janne Väinölä sekä lapset Roosa, 8, Veera, 10 ja Ronja, 12.

– Kaivattiin hiljaisuutta, Ronja Väinölä vastaa ensimmäisenä kysymykseen siitä, miksi Säkylässä asuva perhe viettää hiihtolomaansa Enontekiön Yli-Kyrössä.

– Se on totta. Ei kaivattu hiihtokeskusta vaan hiljaisuutta ja luontoa. Meillä ei kotipuolessa ole ollut ollenkaan lunta tänä talvena, oikeastaan vain vettä ja jäätä, Merja Väinölä vahvistaa.

Parina vuonna näitä on järjestetty. Keksittiin, että saataisiin näin porukkaa tietoiseksi yhdistyksen toiminnasta. Aino Kyrö

Perhe on ottanut varaslähdön hiihtolomaviikolle jo edellisen viikon keskiviikkona ja on ehtinyt hiihtää kolmena päivänä. Retkiä on tehty muun muassa Sarvijärvelle ja Varkaanjärvelle. Janne-isä on hiihtänyt kerran myös Kittilän puolelle Raattamaan — hakemaan kaupasta jäätelöä.

Ei muuta kuin haarakäyntiä vaaran laelle muiden hiihtäjien perässä. Nousu ei ole paha — Raattaman Reittien reittikuvauksessakin on netissä luvattu, että normaalilla kunnolla pärjää. Korkeimmalla kohdalla odottaakin sitten palkinto. Sieltä näkee tunturit Pallaksen eteläisimmiltä keroilta Lumikerolle saakka.

Katso videolta, millainen maisema Ahovaaran päältä avautuu lähituntureille:

Video: Mari Palomaa

Seuraavaksi on loiva lasku alas laavulle, johon Väinölät ovat jo ehtineet. Lapset istuvat porontaljoilla juomassa mehua, jota Raattaman Reittien väki tulilla tarjoilee. Tarjoiluista on ilmoitettu sosiaalisessa mediassa ja kyltillä ladun varrella. Paikalla on muitakin hiihtäjiä.

– Parina vuonna näitä on järjestetty. Keksittiin, että saataisiin näin porukkaa tietoiseksi yhdistyksen toiminnasta. Tehdään itseämme tässä tunnetuksi, Raattaman Reittien puheenjohtaja Aino Kyrö kertoo.

Taka-ajatuksena on myös varmistaa jatkossakin varat latuverkoston ylläpitoon. Kuntien avustukset kattavat kustannuksista noin neljänneksen, ja alueen matkailu- ja muut yritykset sekä yhdistyksen jäseniksi liittyneet vapaa-ajan asukkaat maksavat jäsen- ja latumaksuja. Toimintaa rahoitetaan kuitenkin myös myymällä latukarttoja ja -tarroja ja talkoilemalla pääsiäisenä pilkkikisat.

Yhdistyksen huolehdittavana on latuja yhteensä noin 80 kilometriä Kittilän, Muonion ja Enontekiön kuntien alueilla. Osa laduista kulkee Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Laduilta on yhteys Muonion latuverkostoon ja Hannukurun kautta Hetan suunnasta ajettuihin reitteihin. Laduista kuusi kilometriä on valaistu.

Reitit huolletaan kolme neljä kertaa viikossa, latu Hannukuruun kerran viikossa.

Huoltotyö tehdään yhdistyksen omalla latutampparilla, joka hankittiin vuonna 2006 osana kehittämishanketta. Latukonetta ajaa yksi palkattu työntekijä. Tarvittaessa käytetään myös moottorikelkalla vedettävää latuhöylää. Tampparilla ladut päästään ajamaan, kun lunta on 20—30 senttiä.

Meillä on ollut mökki täällä 20 vuotta Vuontispirtin lähellä, ja joka talvi me ollaan täällä hiihdetty. Jussi Rajala

Se, milloin ladut saadaan avattua, vaihtelee aina syksyn säiden mukaan. Parhaimpina vuosina ensimmäisiä latuja on päästy ajamaan jo marraskuun loppupuolella.

– Riippuu ihan siitä, miten talvi tulee ja miten paikat jäätyy. Meillä on paljon vesistöjä ja soita. Niitten pitää olla jäässä, etteivät humpsahtele kelkat eivätkä tamppari ja hiihtäjät, Kyrö sanoo.

Kuluva talvi on ollut haastava. Tammikuussa oli muutamana yönä lämpöasteita, ja se sai vedet nousemaan ojista, joista ja jängistä, ja järvilläkin on vielä vettä.

– Esimerkiksi Vuontisjärvelle ei ole vielä tehty latua, koska siellä on paljon vettä ja jää on paikoin vielä huonoa.

Hannukuruun saatiin tehtyä latu edellisviikolla, mutta Montellille ylös tunturiin ei ole vielä tampparilla päästy. Tuuli on vienyt rinteestä lumet niin, että kivet ovat tulleet esiin.

Latua Sarvijärveltä Pallaksen suuntaan ei tänäkään vuonna ajeta lumivyöryvaaran vuoksi.

Kaikki Raattaman Reittien ladut ovat koiralatuja, ja laduilla saa ajaa myös Fatbike-pyörillä ja kelkkailla potkukelkalla.

Ahovaaran lisäksi yhdistyksellä on toinen laavu Harrisaajossa Raattaman kierroksen varrella.

Espoolaiset Riitta ja Jussi Rajala ovat hiihtäneet Raattaman ympäristön laduilla yhtä kauan kuin Raattaman Reitit on niitä hoitanut. Yhdistys täytti viime vuonna 20 vuotta. Vuoteen 2015 saakka se toimi nimellä Kyrönperän ladut. Yhdistyksen perustivat aikanaan silloiset yrittäjät, kun Tunturihotelli Vuontispirtin latukone oli tullut tiensä päähän ja kylässä mietittiin, miten ladut jatkossa ajetaan.

– Meillä on ollut mökki täällä 20 vuotta Vuontispirtin lähellä, ja joka talvi me ollaan täällä hiihdetty, Jussi Rajala kertoo.

Tänä vuonna pariskunta saapui mökille jo aiottua aiemmin, sillä kotona ei ollut lunta.

– Espoossakin olen koittanut hiihtää, mutta siellä on vain kolmen kilometrin mittainen Oittaan tykkilatu. Tarkoitus oli tulla vasta keväämmällä, mutta kun oli niin surkeat olot, lähdettiin jo nyt, Jussi Rajala sanoo.

Tarkoitus on viipyä tällä erää pari viikkoa ja palata keväthangille.

– Jos täällä on lunta, kun näyttää täälläkin vähän vähältä, Jussi Rajala sanoo.

Hänen suosikkilatunsa ovat myöhemmin keväällä tunturireitit sekä reitti Hetan suuntaan. Vuosien varrella hän osallistunut kerran myös Lapponia-hiihtoon. Himmelriikin hiihto, yksi osuus huhtikuussa hiihdettävästä Lapponia-hiihdosta lähtee Vuontisjärven jäältä, ja Olokselle päättyvän 50 kilometrin mittaisen reitin alkuosuus hiihdetään Raattaman Reittien laduilla.

Raattaman Reittien sihteeri Virpi Kling ja puheenjohtaja Aino Kyrö kertovat videolla omista lempiladuistaan:

Video: Mari Palomaa

On aika lähteä takaisin kohti Vuontispirtin lähellä sijaitsevaa parkkipaikkaa. Suuri osa muistakin hiihtäjistä on jatkanut jo matkaansa. Tulilla on Aino Kyrön, reittivastaava Ossi Saation ja yhdistyksen sihteerin Virpi Klingin lisäksi enää kempeleläinen Taneli Hiltunen. Hän kertoo olevansa lounastauolla. Etätyöt mökissä jatkuvat hiihtolenkin jälkeen.

– Hannukuru on tällä reissulla käymättä, hän sanoo.

Muut Raattaman reitit hän on viikon aikana jo hiihtänyt.

Aino Kyrö laskee, että kodalla on käynyt vajaan parin tunnin aikana yhteensä nelisenkymmentä hiihtäjää ja muuta kulkijaa. Suuri kiinnostus on yllättänyt yhdistysväen iloisesti. Makkaraa on haettu välillä lisää, jotta sitä varmasti riittää kaikille.

Matka laavulta parkkipaikalle sujuu sutjakkaasti alamäkeen. Vajaan neljän kilometrin mittainen Ahovaaran kierros on nyt kierretty.

Raattaman Reittien laduista saa lisätietoa yhdistyksen nettisivuilta, ja yhdistys tiedottaa aktiivisesti myös sosiaalisessa mediassa. Nettisivuilla on myös linkki reittikarttaan, josta voi seurata maksutta latujen huoltotilannetta reaaliajassa. Latukarttoja ja -tarroja saa paikallisista yrityksistä.