Kolumnit
Anu Toivosen Viikon kirje: On aika ryhtyä työhön hautausmaalla
Muonion Kirkkotarhan hautausmaalla kirkon vieressä on aidassa kyltti, jossa kerrotaan, miksi hautausmaa on.
Kirkkomaa
on kuolleiden leposija
muistojen paikka
Jumalan pelto
Kristillinen uskomme on, että mikä katoavaisuudessa kylvetään, se katoamattomuudessa herätetään. Hauta kätkee meidät kaikelta muulta mutta ei Jumalan sydämeltä. Meidät, maan tomun, hän herättää uuteen elämään.
Pyhä juhlaisuus suojelkoon hautoja.
Hellävaraiset kädet vaalikoot ja suojelkoot niitä.
Rauha vallitkoon tällä pyhällä maalla.
Istutamme, kastelemme, kitkemme, leikkaamme.
Alkaa olla taas aika itse kunkin ryhtyä hautausmaalla työhön. Istutamme, kastelemme, kitkemme, leikkaamme. Pyydämme kasvulle suotuista säätä. Hautojen hyvä hoito on meille tärkeää.
Seurakunta hoitaa hautausmaata sillä tavoin, kuin sitä luonteensa mukaan kuuluu hoitaa. Jos nurmikkoa on, sitä on leikattava, risukkoja on raivattava ja puitakin pitää toisinaan kaataa.
Joskus on annettava huomautus, että hauta on kunnostettava, haudalta karanneet kasvit poistettava tai hautakivi suoristettava, koska haudat ovat omaisten vastuulla. Teemme yhteistä työtä, jotta hautausmaa voi heijastaa tehtäväämme viljellä ja varjella.
Läheisten on hyvä tietää, mitä hautauksesi suhteen toivot.
Kerran jokainen meistä jättää tämän ajan taakse. Kirkkotarhassa todetaan Psalmin 90 sanoin (KR 38):
Herra opeta meitä laskemaan päivämme oikein että me saisimme viisaan sydämen.
Viisautta on sekin, että valmistautuu lähtöön. Läheisten on hyvä tietää, mitä hautauksesi suhteen toivot. Jos ajatus kuolemasta ahdistaa, katso uskon ja luottamuksen silmin tyhjää ristinpuuta: sinä olet armon lapsi. Syntisi on sovitettu, Kristus nousi kuolleista. Hänen seurassaan kuljemme tämän ajan halki taivaan kotiin.
Haudalle tuodut kukat kertovat: me muistamme. Ne kantavat myös iankaikkisuuden viestiä: me elämme, vaikka kuolemme.
P.s. Oikea aika tehdä haudanhoitosopimuksia kesäksi Muoniossa on nyt. Ole yhteydessä kirkkoherranvirastoon toukokuun loppuun mennessä.
Kirjoittaja on Muonion kirkkoherra.