Kulttuuri
Antun tirmooli tuli tutuksi kulttuuriväelle – Särestön sielusta jäi monta tarinaa kansien väliin
Anton Särestöniemi vaali veljensä elämäntyötä ja oli innolla kehittämässä myös museon musiikkitoimintaa. Radiotoimittaja Esko Rannan nauhurille on kertynyt särestöläistä tarinankerrontaa.
Särestö on ollut aina tunnettu tarinankerrontaperinteestään. Monet mehukkaat jutut ovat tallentuneet myös Lapin radion toimittajana työskennelleen Esko Rannan nauhurille. 85-vuotias Ranta on koostanut ”väärtistään” Anton ”Anttu” Särestöniemestä Antun aika -kirjan, joka ehti julkaisuksi vielä taiteilija Reidar Särestöniemen satavuotisjuhlavuodeksi.
Kirja kertoo paitsi Antusta ja Reidarista, myös Särestön Kamarikonserttien vuosista. Kirjassa Ranta kertoo, että Anttu koki ja näki, että taide ja musiikki ovat veljiä keskenään. Hänen mielestään Särestön konserttitarjonta toisi lisäarvoa niillekin, jotka tulevat tutustumaan hänen pikkuveljensä maalaamiin teoksiin.
Särestön Kamarikonsertit oli aikanaan ensimmäisiä toimijoita, joka alkoi järjestää kansainvälisen tason klassisen musiikin konsertteja Lapissa. Anton Särestöniemi oli mukana konserttijärjestelyissä, ja hänen persoonallaan oli tärkeä osa konserttien ainutlaatuisuudessa. Ensimmäisessä konsertissa ateljeessa esiintyi joulukuussa 1989 Sibelius-viulukilpailun voittaja, israelilainen viulutaiteilija Yuval Yaron.
Virallisesti Särestön kamarikonsertit -yhdistys syntyi laajentunutta konserttitoimintaa varten kaksi vuotta Antun kuoleman jälkeen marraskuussa 1999.
Kirjassa pääsevät ääneen Antun lisäksi myös muun muassa Särestöniemien kanssa ystävystynyt Raudaskosken perhe, aktiivisesti Särestössä vieraillut Rauni Räsänen, Antun pitkäaikainen kihlattu Sirkka-Liisa Ikävalko, viulisti ja kamarikonserttien johtaja Maarit Rajamäki ja konserttien luottovalokuvaaja Jaakko Alatalo. Alatalon kuvien lisäksi kirjassa on Lapin Kansan toimittajan Antti Sallisen valokuvia.
Kirjasta saa mielenkiintoisen ajankuvan vuosikymmenten takaisesta Särestöstä. Opuksen sivuilla paljastetaan esimerkiksi tunnetun saunajuoman, tirmoolin, pääraaka-aine: Anttu valmisti juomaa raparpereista, joita kasvoi Särestön pirtin takana olevan perunapellon vieressä. Tirmoolin maistelu tuli tutuksi lukuisille vieraille.
Särestön arvokkaan pihapiirin rakennukset on kaikki työstetty muhkeista hirsistä. Aarne Ylitalo kertoo kirjassa, kuinka hän löysi ateljeerakennukseen hirret tuolloin vielä hakkaamattomasta aarniometsästä Härkäpäälaelta Pokantien läheltä. Neuvostoliitosta ei saanut tuolloin tuoda honkia Suomeen.
”Reidar oli tietysti onnellinen ja innoissaan, että hän saa maalata rauhassa omassa galleriassaan, eikä tarvitse sutia Särestön vanhan pirtin seiniä”, kirjassa todetaan.
Kittiläläisistä hirsistä tehty ateljee valmistui vuonna 1965, ja se tuhoutui irtaimistoineen tulipalossa uudenvuodenyönä 1977.
Särestössä on menneinä vuosina ollut erilaisia eläimiä, esimerkiksi koiria on riittänyt rapsuteltaviksi. Anttu oli suuri eläinten ystävä. Kirjassa kerrotaan, että Anttu muun muassa elätti pihamaalle kaivetussa lammessa siipirikkoa joutsenta. Ranta kertoo kirjassa yllättävästä mustasukkaisuuskohtauksesta, kun valokuvausta varten Anttua halannut nainen sai peräänsä ison linnun. ”Joutsen ei ollut helppo vastus, se sai tytön kiinni, tuikkasi päänsä kellohameen alle ja puraisi”, kirjassa kerrotaan.
Ounasjoen rantamilla oltiin ajan tasalla myös maailman tapahtumista. Vuoden 1969 kuukävelyä seurattiin lukuisissa pirteissä ympäri maailman radiosta tai televisiosta, myös Särestössä. Ranta muistelee seuranneensa ikimuistoista hetkeä vanhassa pirtissä Antun ja tämän vanhempien Matin ja Alman kanssa.
”Saapikhan net auki tuota kapselin kantta”, Alman kerrotaan sanoneen ja aloittaneen jälleen yhden särestöläisen tarinatuokion.
Antun aika – Särestön kamarikonserttien legendaariset vuodet -kirjan on kustantanut Väyläkirjat.
Anton ”Anttu” Särestöniemi (1921-1997)
Anton Särestöniemi tunnettiin etenkin hänen veljensä Reidar Särestöniemen taiteen vaalijana. Reidarin kuoltua Antonin sanottiin olevan Särestön isäntä ja sielu.
Hänen roolinsa museosäätiön perustamisessa ja sen myötä museon avaamisessa oli tärkeä.
Anttu huolehti Särestön kuljetukset veneellä, hevosella ja moottorikelkalla.
Anttu työskenteli aikoinaan muun muassa savotoilla ja sodan jälkeen useilla tie- ja siltatyömailla sekä rakennuksilla. Vietti elämästään neljä vuotta rintamalla.
Särestön suvussa oli tarinankerronnan perinne, jota Anttu jatkoi uskollisesti.
Reidarin tapaan luonto ja sen säilyminen oli tärkeää myös Antulle.
Antun keräämät kellot ovat yksi Särestön nähtävyyksistä. Kellokokoelma sisältää noin 500 kelloa, joista esillä on Vanhan Särestön pirtin seinällä noin puolet.
Anttu oli innolla suunnittelemassa ja kehittämässä museotoimintaa. Konserttitoiminnan käynnistyessä ateljeesaliin lainattiin muualta flyygeli. Lopulta Anttu osti oman.
Anttu ei maalannut, mutta valmisti muun muassa huonekaluja, työkaluja ja tarve-esineitä Särestön pirttiin. Hän teki myös siepakoita eli karvakenkiä myyntiin asti.
Reidarin kuoleman jälkeen Anttu jäi yksin asuttamaan Särestöä. Hänellä oli seuranaan pitkäaikainen kihlattu ja paljon ystäviä ja tuttavia, jotka saattoivat viipyä pitkiäkin aikoja.
Anton Särestöniemi sai vuonna 1992 kunnan taidepalkinnon tekemästään työstä kittiläläisen kulttuurielämän hyväksi. Hänet nähtiin Linnan juhlissa vuonna 1986, kun museo oli hiljan avattu.
Anton Särestöniemi kuoli kotonaan Särestössä saunan jälkeen 76-vuotiaana helmikuussa 1997
Lähde: Kittilälehden arkistot
Mistä kahvipöydissä juuri nyt puhutaan?
