Muualta Lapista

Annika Saukkoriipi on tyytyväinen lihavuusleikkaukseen – ”Ei sitä tarvitse hävetä”

Annika Saukkoriipi on laihtunut tähän mennessä 25 kiloa ja saanut paljon enemmän kuin uuden vaatekoon. Nyt hän jaksaa liikkua ja uskoo tulevaan.

Joulukuun 17. päivä vuonna 2024 oli käännekohta Annika Saukkoriipin elämässä. Närästys ja osa mahalaukkua jäivät leikkauspöydälle.

– Se oli yksi vaivoista, josta kärsin pitkään.

Saukkoriipi oli myös haaveillut, että voisi vielä pitää mekkoja. Painon pudottua ja kesän tultua hän toteutti haaveensa ja osti pitkästä aikaa itselleen mekon.

– Töihinkin olin hankkinut työmekon, ja nyt yksi kavereistani lupasi kaventaa sitä, hän hymyilee.

Isoimmat vaatteet hänellä ovat olleet 54–56, nyt mahtuu 44–46. Hän on myös tyytyväinen, ettei saa enää niin pitkiä tuijotuksia.

Lihavuusleikkaukseen on useita menetelmiä, joista Saukkoriipille tehtiin mahalaukun ohitusleikkaus. Siinä mahalaukku katkaistaan yläosasta läheltä ruokatorvea ja ruokatorven puoleisesta osasta rakennetaan yhteys ohutsuoleen. Syöty ruoka siirtyy ruokatorvesta tultuaan heti ohutsuoleen, eli mahalaukku ohitetaan.

Laihtuminen tapahtuu, koska energian saanti ruoasta vähenee. Lääkärikirja Duodecimin julkaisun mukaan suomalaisessa terveydenhuollossa tehdään noin tuhat lihavuusleikkausta vuodessa.

Saukkoriipille hiipi mieleen ajatus lihavuusleikkauksesta, kun viisikymppiset lähestyivät ja jaksaminen oli heikkoa. Sepelvaltimotaudin sukurasitekin painoi mieltä.

– Haluan olla näkemässä omien lapsien sekä lastenlapsien elämää mahdollisimman pitkään.

Lääkärille Saukkoriipi sanoi, että hävettää. Tämä kuitenkin totesi, ettei asiaa tarvitse hävetä. Moni on samassa asemassa, eikä leikkauksia tehtäisi, jos se ei auttaisi.

Ylipaino johtui tietenkin liiallisesta syömisestä ja makeanhimosta.

Ensimmäisen kerran hän otti yhteyttä työterveyteen syksyllä 2021. Lopulta selvisi, että lähete leikkaukseen ei ollutkaan edennyt ja Saukkoriipin piti käydä uudestaan työterveyshuollossa.

– Vuoden 2022 alussa aloin kyselemään, että missä se lähete oikein on. Sitä ei ensin löytynyt, ja kun löytyi, se oli kuulemma vajavainen.

Ennen leikkausta Saukkoriipin täti kuoli aivovaltimopullistumaan, ja useampi läheinen menehtyi vuoden sisällä. Myös se vaikutti haluun päästä leikkaukseen, koska oma terveys mietitytti. Kolesteroli oli korkealla ja verensokerit eivät olleet kohdillaan.

Leikkauspäätös tehtiin. Sen ehtona oli viiden prosentin painonpudotus ennen leikkausta. Sillä halutaan varmistaa, että henkilö sitoutuu prosessiin. Ennen leikkausta Saukkoriipin piti olla myös kolme viikkoa niin sanotulla ENE- eli erittäin niukkaenergisellä dieetillä, jotta sisäelinten ympäriltä lähtee rasvaa pois.

– Sillä putosi vain kaksi ja puoli kiloa, se oli jännä. Jännitin, että leikkaus evätään sen takia. Onneksi lähtöpainosta oli aiemmin pudonnut kahdeksan kiloa, joten se riitti. Lääkäri sanoi, että leikataan.

Ennen leikkausta Saukkoriipi kävi pari kertaa ravitsemusterapeutilla ja kerran leikkauksen jälkeen. Lisäksi oli tapaamisia kuuden hengen vertaistukiryhmässä, jossa myös ohjattiin ENE-dieetin käytäntö.

– Sanoivat myös, että olla yhteydessä, jos tarvitsee psyykkistä tukea.

Lihavuusleikkauksen kriteereinä pidetään, että painoindeksi on yli 40 tai yli 35 ja henkilöllä on jokin lihavuuteen liittyvä sairaus.

– Ylipaino johtui tietenkin liiallisesta syömisestä ja makeanhimosta. Lapsuuskuvissakin olin hieman pyöreä, mutta ei syömiseen ollut erityistä syytä. Murrosikään asti olin suht normipainoinen, sen jälkeen se ryöpsähti. Sen jälkeen ehkä kehon muutos ja mieliteot vaikuttivat. Raskauksissa tuli lisää, ja viimeisessä oli jo raskausdiabetes, johon jouduin pistämään insuliinia.

Vielä kolme vuotta sitten vaaka näytti 124,5 kiloa. Nyt painoa on lähtenyt yhteensä 25 kiloa, kun leikkauksen jälkeen on pudonnut 17 kiloa.

– Ei minulla ole mitään tavoitepainoa. Katsotaan, mihin se jämähtää. Tärkeintä on, että olo on kevyempi ja elämä helpompaa.

Tällä hetkellä Saukkoriipillä painon putoaminen on hetkeksi pysähtynyt, mutta keskimäärin käyrä on koko ajan alaspäin.

– Suositus on, että paino ei putoaisi liian nopeasti. Lääkäri totesi, että hyvin on pudonnut.

Toipuminen leikkauksesta sujui hyvin, vaikka alussa Saukkoriipin vatsan toiminta oli hidasta. Käytössä oli myös vatsansuojalääke.

– Meni useampi kuukausi, että se normalisoitui. Apteekista neuvottiin hankkimaan Pegorionia ja se auttoi.

Leikkauksesta tulee aina haittavaikutuksia. Alkuun voi syödä vain vähän ja hitaasti. Toipuminen voi kestää vuodenkin. Pahinta Saukkoriipin mukaan oli, kun hiukset alkoivat harvenemaan. Myös kynnet haurastuivat. Laura-tyttären mukaan leikkaus on näkynyt eniten äidin kulmakarvoissa ja silmäripsissä.

– Ajattelin, että apua, mutta sitten totesin, että onhan niitä peruukkeja, hän nauraa.

Varsinkin makean syömisen jälkeen esiintyy monilla heikotusta, pahoinvointia ja löysiä ulosteita. Oireet syntyvät siitä, että nopeasti imeytyvää ruokaa kulkeutuu nopeasti suoraan ohutsuoleen ilman mahaportin säätelyä.

Tilaa kutsutaan ”dumping-oireyhtymäksi”. Sen hoitona on sokeripitoisten juomien täydellinen välttäminen sekä makeisten ja makeiden leivonnaisten huomattava vähentäminen.

Pahoinvointia Saukkoriipilläkin tuli helposti, mutta ei kuitenkaan häiritsevän paljon, ja siihen pystyy itse vaikuttamaan ruokailutavoilla.

Aivan peruskotiruokaa syön.

– Tärkeintä oli tietää, että se on ohimenevää.

Mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen voi ilmaantua ravitsemushäiriöitä, joista tavallisimmat ovat B 12 ja D-vitamiinin puutos. Puutostilat estetään käyttämällä vitamiinivalmisteita leikkauksen jälkeen.

– Tosiasia on, että vitamiinit eivät imeydy niin hyvin. Joudun nyt käyttämään lisäravinteita. Kolme kuukautta leikkauksen jälkeen verikokeissa näkyi, että D-vitamiinia ja proteiineja pitää lisätä.

Mutta ei tämä ole mikään pikku leikkaus.

Ravitsemusterapeutti ohjasi Saukkoriipiä syömään kaksi desilitraa ja huomioimaan ruuan ravintopitoisuuden. Ruokailun rytmitys viiteen tai kuuteen kertaan päivässä on myös tärkeää. Makean syöminen Saukkoriipilla on vähentynyt merkittävästi.

– Aivan peruskotiruokaa syön, mutta edelleen tulee huono olo, jos syön täydet kaksi desiä. Hesburgerin kanawrapista en pystynyt syömään kuin korkeintaan kolmasosan. Edelleen se on opettelua.

Erityisesti töissä on huolehdittava, että syö, jotta jaksaa. Ravintolaruokailuja varten hänellä on todistus, joka oikeuttaa lasten annokseen.

Kaikkein oudoin oire laihtumisesta on Saukkoriipin mukaan ollut, että istuessa takapuoli puutuu nopeasti, mutta samaa hän on kuullut muiltakin.

Leikkauksen läpikäyneillä on vertaistukiryhmä sosiaalisessa mediassa.

– Siellä jutellaan paljon.

Parisuhteeseen leikkaus ei ole vaikuttanut ainakaan huonolla tavalla. Puoliso Kari Saukkoriipi toteaakin vain, ettei painolla ole merkitystä, vaan luonne ratkaisee.

– Mutta kyllä tämä vaikuttaa mielialaankin. Ennen ei jaksanut touhuta ulkona, nyt tehdään yhdessä enemmän. Keventyminen ja jaksaminen on tuntunut mukavalta. Liikkuminen ei ole enää niin pakonomaista.

Saukkoriipi on ottanut työsuhdepyörän käyttöön ja suunnittelee käyntejä kuntosalilla.

– Nyt haluan liikkua.

Hän suosittelee lähtemään lihavuusleikkaukseen, jos kriteerit täyttyvät ja on valmis ottamaan askeleen riskeistä huolimatta. Hän kertoo, että leikkauksella on ollut hänelle iso merkitys, elämä on rikastunut ja helpottunut. Töissäkin jaksaa paremmin.

– Mutta ei tämä ole mikään pikku leikkaus.