Paikallisuutiset

Aina ei tarvitse pelätä Arto Hämäläisen latu vie turvallisesti Pallaksen pilvien päälle

Keväthangilla hiihtäville humahdukset kertovat hangen epävakaudesta ja mahdollisesta lumivyöryvaarasta rinteillä. Vaikka Pallaksella on enimmäkseen turvallista hiihtää, on hotellin lähialueilla muutamia vaaranpaikkoja, jotka päiväkulkijan kannattaa ottaa huomioon.

Pallaksen Pöllöjen Arto Hämäläinen opastaa Pallaksella tunturihiihtäjiä ja vapaalaskijoita. Tänään jalassa ovat tunturisukset. Kuva: Eva Kaján

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Kuulitko tuon pamahduksen? Pallaksen Pöllöjen tunturiopas Arto Hämäläinen kysyy.

Kuulinhan minä. Se tuli suksiemme alta ja sitä seurasi vielä humahdus. Mutta ei hätää, olemme tasaisella alueella Hotelli Pallaksen lähellä hiihtämässä kohti erotusaitaa. Pamahdukset ja humahdukset kertovat siitä, että lumikansi on epävakaa ja jyrkimmillä rinteillä on lumivyöryvaara.

Keväthiihtosesonki on juuri alkanut ja Pallaksen Pöllöjen tunturioppaat vaihtuvat viikoittain. Olen tänään saanut seurakseni Mikkelistä Pallakselle lennähtäneen Hämäläisen. Hämäläinen on nauttinut Pallaksen Pöllöjen siivistä noin kymmenen vuotta ja toiminut hiihdonopettajana vuodesta 1978 lähtien. Pallakselle hän on tullut ensimmäistä kertaa jo pienenä poikana 1960-luvulla, joten rinteet ovat tutut.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Hämäläinen on luontosuhteeltaan ”nautiskelija”. Hänestä parhaimmat talvikokemukset saadaan tunturisuksilla, millä mekin olemme liikkeellä. Jos vapaalaskussa keskitytään laskemiseen, tunturisuksilla painopiste on hiihtämisessä ja tunturissa etenemisessä.

Hiihtelemme tänään Pallaksen niin kutsutussa ”kattilassa”. Tämä on alue, joka levittäytyy Palkas-, Pyhä-, Lauku- ja Taivaskeron väliin hotellin taakse. Tällä alueella käy suurin osa Pallaksen kävijöistä hiihtäen, kävellen tai lumikenkäillen. Alue ei ole erämaata, sillä tie ja palvelut ovat lähellä, mutta näinkin lähellä on muutamia vaaranpaikkoja, mitä päiväkulkijan kannattaa ottaa huomioon. Näitä tänään kartoitamme.

Mielestäni pelko ei ole asiakkaissa lisääntynyt, mutta kyselyt lumiturvallisuudesta ovat.
Punainen viiva kuvaa suurin piirtein jutunteon aikana hiihdettyä reittiä. Maaliskuun alkupäivien olosuhteissa ja vallitsevalla kelillä reitti oli turvallinen. Lumivyöryriskiin vaikuttaa monta asiaa. (Karttapohja © Maanmittauslaitos) Kuva: Maanmittauslaitos

Meillä on tälle päivälle pieni tehtäväkin. Kurvaamme hotellin takaa oikealle kohti Palkaskurua. Jos kevät sallii, kuruun vedetään Raattamaan vievä latu. Kuru on vyöryaltis, ja latu on vielä avaamatta. Hämäläinen haluaa vilkaista kurua ja antaa hotellille enemmän tietoa sen tilanteesta.

Matkan varrella vastaan tulee lumivyöryvaroitus, jonka Hämäläinen putsaa lumesta. Jatkamme matkaa kurun yläosan läheisyyteen tarkastelemaan tilannetta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Pidetään pienet välit hetken aikaa, Hämäläinen opastaa, ja hiihdämme eteenpäin.

Vyörymaastossa välit lisäävät turvallisuutta siten, että vyöryn sattuessa kaikki eivät välttämättä joudu vaaraan.

Arto Hämäläinen puhdistaa lumivyöryistä varoittavan merkin lumesta. Merkillä viitataan Palkaskurun olosuhteisiin. Kuva: Eva Kaján

Palkaskurun rinteet ovat alempana hyvin jyrkät. Hieman alempana näkyy mahdollisesti pienen vanhan vyöryn jäänteet. Kurussa tapahtui kolme vuotta sitten lumivyöry, joka hautasi latukoneen. Siitä selvittiin säikähdyksellä.

Ottaen huomioon epävakaat olosuhteet ja jyrkät reunat, Hämäläisen arvio on selvä – voisi olla järkevää odottaa ladun avaamista vielä vähän.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Tekniikka helpottaa turvallista etenemistä, sillä kännykästä löytyy usein vatupassi tai klinometri, jolla voi tarkistaa rinteen kulman kauempaa. Pöllöillä on oma lumiturvallisuussovellus, Lumisovellus, jota kehitetään parhaillaan kattamaan koko Suomi. Rinteemme kaltevuus on tällä hetkellä 12 astetta eli paikka on hyvin turvallinen. Riskit nousevat, kun jyrkkyys kasvaa yli 25 asteen.

Hämäläinen näyttää Palkaskurun vaaranpaikkoja. Kuva: Eva Kaján

Käännymme takaisin ja alamme nousta viistosti Pyhäkeron seinää kohti Vatikurua. Lumi pitää keväthangille tyypillistä kovaa rahinaa, mikä tekee välillä puhumisesta hiihtäessä vaikeaa. On pakko pysähtyä.

Aamun sumu on väistynyt alemmaksi ja hiihdämme pilvien yläpuolella. Pallaksen kerot hohkaavat täydessä auringonpaisteessa. Jos Pallas näytti tammikuun alussa hurjan luontonsa, on se tänään kauneimmillaan. Alkuvuoden lumivyöryturma tapahtui vain parin kilometrin päässä, tämän tunturin toisella puolella.

– Mielestäni pelko ei ole asiakkaissa lisääntynyt, mutta kyselyt lumiturvallisuudesta ovat. Saamme niitä hotellilla päivittäin. He haluavat tietää, onko jokin turvallista, mutta eihän me sitä voida luvata. Lumi muuttuu koko ajan, Hämäläinen kertoo.

Sumu väistyy ja siirrymme pilvien yläpuolelle. Aurinko tulee esiin Pyhäkeroa lähestyttäessä. Kuva: Eva Kaján

Pöllöt kävivät turman läpi keskenään vuotuisella lumileirillä Tahkolla, mutta Pöllöjen retkiin onnettomuus ei ole juurikaan vaikuttanut. Pöllöt vievät Pyhäkuruun asiakkaita vasta aivan loppukaudesta, jolloin lumipakka on jo vakaa.

Pöllöjen retket risteilevät tällä hetkellä Taivaskeron, Liisansatulan, Vatikurun, Paratiisikurun ja Orotuskeron läheisyydessä. Osalle retkistä voi osallistua jopa latusuksilla. Asiakkaan ei tarvitse asua hotellilla päästäkseen mukaan ohjatulle retkelle.

Nousemme ehkä alueen kuuluisinta nousua kohti Taivaskeron ja Pyhäkeron välistä satulaa. Hanki on aivan koskematon, mikä on tässä kohtaa rinnettä harvinaista. Aurinko heijastuu hangesta niin julmasti, että on laitettava aurinkolasit silmille.

Jos hiihtäjä tai lumikenkäilijä lähtee kiertämään Taivaskerolle tikutettua kesäreittiä pitkin, hän ei joudu lumivyöryvaaraan. Mikäli kulkija haluaa oikaista Liisansatulasta tai Vatikurun perältä, on hän jo mahdollisella vyöryalueella. Vyöryalttius riippuu monesta asiasta, esimerkiksi lämpötiloista ja tuulesta.

Kelit vaikuttavat aina Pöllöjen retkiin. Esimerkiksi edellisen viikon tiukat sumut pitivät kaikki retket puurajan alapuolella. Kohonnut lumivyöryriski taas tarkoittaa juuri niitä asioita, mitä tänään tehdään: vältellään jyrkkiä rinteitä.

Pallaksen Pöllöjen tunturioppaat erottaa punaisista takeista. Kuva: Eva Kaján

– Lumiturvallisuuskurssit ovat ihan hieno asia, mutta niistä saa pääsääntöisesti jyviä matkaan. Pitää myös osata lukea kokonaiskuvaa, Hämäläinen kommentoi.

Myös kaatuminen eli ”pannuttaminen” voi olla kohtalokasta. Jos ihminen kaatuu vauhdikkaasti lumivyörymaastossa, hänen lumeen luomansa paine moninkertaistuu, mikä voi laukaista vyöryn herkemmin.

Olemme edenneet Vatikurun päätyyn, kohtaan, jossa vyöryi marraskuussa. Alle jääneet kaksi laskijaa pääsivät vyöryn alta pois omatoimisesti. Me emme laskeudu kuruun sen perältä, eli vyöryalueelta, vaan pysyttelemme visusti mahdollisen murtumisreunan yläpuolella.

Liisansatulan lähellä on paljon hiihtäjien jälkiä. Lasku Vatikurun perukoilta parkkipaikalle kestää 20 minuuttia. Kuva: Eva Kaján

Olemme nousseet koko retken ajan ja nyt edessämme on monen kilometrin lasku Vatikurun perukoilta parkkipaikalle. Se kestää 20 minuuttia. Aurinko paistaa suoraan silmiin ja Hämäläinen laskee edeltä. Työnnän itseni liikkeelle ja alta kuuluu päivän kovin pamaus. Hetkeä myöhemmin myös pannutan. Ei haittaa, tiedän olevani turvassa.

Lisää aiheesta

Kommentoi  (0) Ilmoita asiavirheestä