Paikallisuutiset

Aika Rukattaa -arkistojuttu: Tepsa juhli omaleimaisesti tievalojaan

Tepsassa kokoonnuttiin juhlimaan tievaloja yhteiseen illanviettoon koko kylän voimin. Tilaisuus oli huolella järjestetty täytekakkukahveineen ja monipuolisine ohjelmineen. Pikkupojillakin oli ”simpsetit” kaulassa. Juhlapaikalle oli järjestetty monien kyläläisten käsityötaitureitten ja kuvataiteilijoiden näyttely.

Valot olivat syttyneet jo pari kuukautta sitten. Valojuhlilla korostettiin kylän yhteishenkeä. Juhlapuheen pitänyt Mauri Tammela sanoi, että Tepsa on harvoin pyytänyt kunnalta ja muulta yhteiskunnalta apua, vaan on ollut aina omatoiminen. Tievalojen saamisessakin kylä itse ratkaisi ongelman ryhtymällä talkootöihin, johon sitten kunta ja tielaitos ovat ottaneet osaa.

Tammela sanoi, että tievaloja on odotettu pitkään nimenomaan turvallisuuden vuoksi. Onnettomuuksia on sattunut, mutta ihmishengiltä on sentään säästytty. Tammelan puheenvuoro painotti myös kylän yhteisvoimaa ja vilkasta harrastustoimintaa.

Tepsan kylän toiminnasta lähemmin kertoi kylätoimikunnan puheenjohtaja Ohto Huikuri, joka aluksi kertasi toimia, joilla on pyritty saamaan tievaloja vuodesta 1980 lähtien. Hänen mukaansa vuonna 1987 asia näytti lupaavalta, mutta hankkeesta saman tien luovuttiin.

– Into loppui, kun kylätoimikunta ei saanut mihinkään ääntään kuuluviin. Siihen aikaan sattui kylällä kymmenkunta liikenneonnettomuutta. Oli mm. raaka hevosen hengen menetys. Toisessa tapauksessa piti talvipakkasessa purkaa rekkalasti lehmiä ja sitoa niitä puhelinpylväisiin kiinni. Kaksi henkilövahinkoa oli Vierelän kurvin kohdalla. On tosiasia, että kylätoimikunnan ja suurempien päättäjien välillä on kuilu, jota ei kyllä tarttis olla. yhteyksien pito kahen ihmislajin välillä olis toivottavaa. Kylätoimikunnat melkein poikkeuksetta on koottu tavallisista ihmisistä, joille päämäärä on tärkiä riippumatta siitä, kenen toimesta se saavutetaan. Päättäjät ovat yli-ihmisiä jo senki takia, että niitten on toimittava monen ihmisen valtakirjalla. Lopputulos on paljon riippuvainen siitä, missä muovossa asian itte kelleki esittää puhumatta silti perättömiä.

– Nyt on meillä viimeinki suuri tavoite saavutettu. Lasten ja vanhusten turvallisuutta on helpotettu ja on aika suunnitella uusia haasteita. Usiastihan se tuntuu siltä, että tarvetta olisi ja saahakki pitäs.

Näin sanaili Ohto Huikuri ja päätteeksi esitti kaksi mieliä herkistävää laulua. Ensimmäinen laulu kertoi katuvaloista ja märästä asvaltista. Toinen laulu oli Ohton itsensä vuonna 1953 (ennen kouluikää) säveltämä Lapsuuteni haavemaailma. Sanat Ohton sävellykseen on tehnyt tepsalainen Heli Mikkola pienenä koululaisena vuonna 1981. Sanat kertovat Ohto-pojan haavemaailmasta ja siitä, kuinka Ohtossa edelleenkin pieni poika elää. Hannu Merkku on laulanut Ohton ja Helin suurenmoisen laulun levylle. Ohtoa säesti Jari Kujala, joka juhlassa esitti hanurimusiikkia useampaan otteeseen.

Varsinainen, ohjelmaan merkitty lauluesitys oli Anni Räsäsellä, jonka hieno esitys Nouse lentoon kyyhky aloitti koko ohjelmatilaisuuden. Tepsan työväentalolla pidetyssä juhlassa nähtiin myös klassista polkkaa, jota esittivät lähinnä oman kylän tytöistä koottu balettiryhmä Leo Lenkolan ohjaamana. Monitaiturina Leo esitti tanssia Sannansa kanssa ja säesti kitaralla Anni Räsäsen lauluesityksiä. Tepsan koululaiset esittivät näytelmän Kateudesta kiusaamiseen ja liikennelaulun.

Juttu on julkaistu Kittilälehdessä 17.10.1996.